Christie Golden - Warcraft: Durotan
Warcraft on pelisarja, johon en ole varsinaisesti tutustunut. Tuttavapiirissä on World of Warcraftin pelaajia ja viime vuonna kävin katsomassa Warcraft: Begining -elokuvan, mutta siinäpä minun tietämykseni sitten onkin. Tykkäsin kuitenkin leffasta ja bongasin sen kirjaversion kaupassa. E-kirjaa etsiskellessä huomasin, että tarinalle on olemassa myös esiosa Warcrarf: Durotan. Se tuli sitten hankittua ja luettua.
Kirjan
alussa Durotan on Hallasusien-örkkiheimon päällikkön poika, joka
suhtautuu elämään pääasiassa kepeästi ja onnellisesti. Arki on hyvää,
vaikka vaikeuksiakin ajoittain osuu kohdalle. Sitten eräänä päivänä
kylään saapuu muukalainen, vihertävä örkki Gul'dan, joka pyytää
Hallasusia liittymään perustamaansa Laumaan. Monet heimot ovat
liittyneet paremman elämän toivossa, sillä etelämmässä maailma näyttää
hiljalleen kuolevan ja ruoka käyvän vähiin. Durotanin isä ei
ehdotukselle lämpene vaan sanoo Hallasusien pysyvän itsenäisinä.
Pian
Gul'danin kylästä poistumisen jälkeen Durotanin koko elämä mullistuu,
kun Hallasudet joutuvat taisteluun, jossa hänen isänsä saa surmansa.
Durotan nousee Hallasusien johtoon eikä taakka harteilla ole kevyt
kantaa, kun talvet alkavat pidentyä ja itse luonto näyttää kapinoivan
örkkejä vastaan. Durotania ohjaa kuitenkin vahva halu toimia
oikeudenmukaisesti ja löytää keinot pelastaa niin Hallasudet, maailma
kuin maailmaa ohjailevat henget.
Lähtötilanteesta
voisi kuvitella, että kirja on lopulta eeppinen tarina maailman
pelastamisesta, mutta se on kaikkea muuta. Durotanin sisäinen kamppailu
päällikkön vastuiden ristitulessa on itse asiassa hyvin maanläheistä ja
inhimillisesti koskettavaa luettavaa. Örkkiyhteiskunta, sen
lainalaisuudet ja jännitteet on kuvattu erittäin hyvin ja niihin on
helppo samaistua, vaikkei itse täysin samanlaisia arvoja kannattakaan.
Durotan
on siinä mielessä onnistunut kirja, ettei se tarvitse sen
enempää pelejä kuin elokuvaakaan seisoakseen omilla jaloillaan. Sen voi
lukea, vaikkei tietäisi alkuperäisestä kaanonista yhtään mitään. Kirjan
kieli soljuu eteenpäin jouhevasti ja helppolukuista. Se ei koreile ja
leikittele sanoilla, mutta toimii ja tuntuu miellyttävältä lukea. Luin
kirjasta suomenkielisen käännöksen, joten en luonnollisesti voi
alkuperäistä tekstiä juuri kommentoida. Käännös kuitenkin oli laadukasta
luettavaa, joten uskon myös englanninkielisen teoksen toimivan
erinomaisesti.
Tämän
myötä haluan ehdottomasti lukea myös sen elokuvan kirjaversion ja voi
olla, että kurkistan Cristie Goldenin muitakin kirjoja jossain
vaiheessa.
Ei kommentteja