10. heinäkuuta 2017

Lukupäiväkirja 17/2017: Talviverinen




Helena Waris - Talviverinen (Pohjankontu #3)


Talviverinen jatkaa Uniin piirretyn polun ja Sudenlapsien aloittamaa tarinaa, mutta tälläkin kertaa eri hahmon näkökulmasta. Kirjan keskiössä on Troi, joka on esiintynyt sivuroolissa kahdessa aiemmassa teoksessa. Troin tarina limittyy ja lomittuu kahden muun kertomuksen lomaan ja Talviverinen antaakin vastauksia lukijalle mahdollisesti aiemmin heränneisiin kysymyksiin.

Kirja on kirjoitettu taidokkaasti ja pitää lukijan otteessaan alusta loppuun saakka. Tästä huolimatta koin sen hieman vaikeaksi ja raskaslukuiseksi, mutta vika lienee itsessäni eikä niinkään kirjassa. Siitä, kun luin Uniin piirretyn polun ja Sudenlapset on aikaa... ehkä vähän liikaakin. Yksityiskohdat ovat erityisesti edellisen osalta haihtuneet mielestäni eikä jälkimmäinenkään siellä kovin tuoreena ole. Koska tarinat tosiaan limittyvät toisiinsa, oli minun pysähdyttävä välillä miettimään, mitä tästä ja tuosta asiasta edellisissä kirjoissa sanottiin. Välttämätöntä se ei tietenkään ole, Troin tarinan voi nauttia sellaisenaan, mutta minun pääni nyt vain toimii tällä tavoin.

Joka tapauksessa kirja oli erinomainen päätös Pohjankonnun tarinalle. Kokonaisuus täydentyi kirja kirjalta ja nyt se tuntuu valmiilta myös mielessäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti