17. heinäkuuta 2017

Indiekirjailijan yhteistyö kansitaiteilijoiden kanssa

Indiekirjailijalla on kansikuvan teossa kaksi vaihtoehtoa: kaiken voi tehdä itse tai sitten palvelun voi hankkia ulkopuolelta. Ratkaisun jokainen joutuu tekemään paitsi omien taitojensa, myös budjettinsa rajoissa.

Kun oma osaaminen ei riitä


Olen piirrellyt lapsesta asti, mutten silti koskaan kehittynyt siinä puuhassa erityisen hyväksi. Toisinaan mallista piirretyt kuvat onnistuvat suhteellisen hyvin, mutta omaa luomiskykyä minulla ei kuvataiteellisesti vain ole. Ehkä kyse on harjoituksen puutteestakin, sillä en ole todennäköisesti tarpeeksi omistautunut piirtämiselle.

Sama pätee valokuvaukseen. Minusta on silloin tällöin mukava räpsiä kuvia, vaikkei visuaalinen silmäni välttämättä ole se kaikkein paras. Lisäksi perehtyneisyyden puute näkyy tässäkin puolessa. Aiemmassa työssäni minulla oli mahdollisuus käyttää järjestelmäkameraa, mutta koin sen monesti rasitteena. Kaikkien toimintojen kunnolliseen opetteluun olisi mennyt aikaa (jota sivumennen sanoen ei koskaan ollut) ja lisäksi harjoitusta olisi tarvittu enemmän kuin satunnaiset kuvauskeikat tarjosivat. Monesti tuli siis vain lätkäistyä kamera automaattiasetuksille ja toivottua parasta. Ei pätevin menetelmä ja on taatusti järkkärin monipuolisten mahdollisuuksien haaskaamista, mutta kiire tekee tehtävänsä tässäkin, valitettavasti.

Sekä valokuvaaminen että piirtäminen ovat taiteenlajeja, jotka vaativat kunnollista perehtymistä ja vuosien harjoittelua. Ne syövät aikaa, jota minulla ei käytännössä ole. Tai olisi, mutta joutuisin lohkaisemaan sen jostain muusta, kuten vaikkapa kirjoittamisesta. Koska kirjoittaminen on minulle intohimo, ei tällaisessa päätöksessä olisi kerrassaan mitään järkeä.

Kun taidot sitten ovat sattuneesta syystä rajalliset, mutta haluisi kuitenkin saada aikaan kelvollista jälkeä, pitää etsiä ratkaisua itsensä ulkopuolelta. Olen siinä mielessä onnekas, että tuttavapiirissäni on ihmisiä, jotka ovat eri tavalla lahjakkaita kuin minä. He ovat myös panostaneet tosissaan näihin lahjakkuusalueisiinsa ja se näkyy työn jäljessä. Ihailen heidän intohimoaan ja teoksiaan.

Kristallin lapset -sarjan kannet




Kuten olen blogissa jo aiemmin kertonut Kristallin lapsien kannet on kuvannut Eveliina Kronqvist, joka on  myös taitava cosplay-kuvaaja. Hän cosplay-kuviinsa voit käydä tutustumassa Mialiina cosplay photographyssä.

Tutustuin Eveen aivan muissa kuin valokuvauksellisissa merkeissä, mutta kun tarvitsin apua kansien luontiin, kysäisin häneltä, olisiko hänellä kiinnostusta hommaan. Minulla kävi tuuri, ja Eve halusi tarttua tehtävään, vaikken varmasti ole ollut se helpoin asiakas. Varsinkin ensimmäisen kannen kohdalla olin aivan ulalla kaikesta. On todella vaikea lähteä ohjeistamaan toista ihmistä toiveistaan... varsinkin, kun ne toiveet ovat itsellekin hataria ja epäselviä. Eve kuitenkin selvisi Maan mahdin kannesta kiitettävästi, ja minä opin samalla aimo annoksen taiteilijan kanssa työskentelystä.

Kun Tulen tahto kaipasi kantta, oli selvää, että halusin Even jatkavan hommassa. Välissä oli noin vuoden verran aikaa ja Eve olikin sinä aikana hionut taitojaan entisestään. Mielestäni tämä myös näkyy kannessa ja sen tunnelmassa. Kuvasta näkee myös, että yhteistyö mallin kanssa on toiminut.

Tämä jälkimmäinen kansi onkin sellainen pysäyttävä minulle. Aina kun näen sen jossain, sydän oikein sykähtää ilosta.

En ole aloittanut kolmannen osan, VV:n, kirjoittamista vielä. Sen kuitenkin tiedän, että haluaisin kansitaiteen säilyttävän linjansa myös tässä (ja viimeisessäkin) osassa. Siispä toivon, että Eve on käytettävissä, kun taas siihen pisteeseen päästään.

Missä sydän -kansi



Kun alkoi näyttää siltä, että salainen projektini, Missä sydän, pääsee kansien väliinkin, oli aika taas pohdiskella kansikuva-asioita. Niin paljon kuin Even valokuvista tykkäänkin, halusin tähän kirjaan jotain erilaista. Tarinalla ei ole mitään tekemistä Kristallin lapsien kanssa, joten mielestäni se vaatii oman fiiliksensä myös kansikuvan suhteen. Halusinkin kokeilla piirrettyä kantta.

Urakka alkoi siitä, että ylipäätään löysin taiteilijoita. Onneksi netti on täynnä hyviä vihjeitä, kun vain osaa kysyä. Tutustuinkin erilaisten taiteilijoiden kädenjälkeen, jonka jälkeen laitoin kyselyä muutamalla kiinnostavimmalle. Loppujen lopuksi valitsin kirjan kannen tekoon Elli Hytin. Hänen töihinsä voit tutustua Deviant Artissa.

Pidän erittäin paljon Ellin tyylistä ja värien käytöstä. En ymmärrä, mitä kaikkea hienouksia siihen mahdollisesti liittyy, mutta tunnistan minua miellyttävän kuvan joka tapauksessa. Kanteen päätyivät tarinan päähahmot Lis Bello (vasemmalla) ja Luvia Melek.

Tällä kertaa minulla oli jonkinlainen visio kannesta. Tiesin myös hahmojen ulkonäön ja pukeutumistyylin, joskin pieniä muutoksia tuli vielä matkan varrella, koska kirjoitusprosessi oli kesken. Onneksi Elli ei menettänyt hermojaan minun kanssani. Minulla on nimittäin tunne, etten taaskaan ollut se helpoin mahdollinen asiakas, mutta Ellin ote säilyi loistavana koko ajan. Kiitos siitä!

Mitä on jäänyt käteen?


Minulla on kolme upeaa kansikuvaa, mutta siinä ei ole kaikki, mitä olen yhteistyöstä saanut. Olen nimittäin oppinut varsin paljon kaikenlaista sekä itsestäni että muista ihmisistä ja yhteistyön tekemisestä. Sekä valokuvaamisessa että piirtämisessä on omat hankalat paikkansa ja välillä myös elämä voi tulla muiden juttujen tielle. Tämä on opettanut varaamaan aikatauluun väljyyttä. 

Olen myös oppinut sen, ettei kantta voi vain tilata. Vaikka taiteilijat tekevän konkreettisen työn, myös minun panostani vaaditaan. Kukaan ei osaa lukea ajatuksia vaan minun on osattava pukea ne sanoiksi. Huvittavaa melkein, miten vaikeaa se on. Teen sitä päivittäin, kun naputtelen tekstejäni eteenpäin, mutta siitä huolimatta omien visuaalisten visioiden kuvaaminen toiselle tuottaa minulle hankaluuksia. Tästä syystä en voi olla ihailematta sekä Even että Ellin vastaanottokykyä. Sekavista selostuksistani on saatu selkoa ja toivomistani muutoksista ei ole napistu. Pahoitteluni silti, jos olen paikoittain ollut hankala.

On upeaa, että ympärilläni on taitavia ihmisiä. Se tarkoittaa, että minä voin keskittyä kirjoittamiseen ja antaa osaaviin käsiin kuvataiteellisen puolen.

Kiitos Eve ja Elli! Olette mahtavia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti