29. toukokuuta 2017

Ostoksia Japanista osa 1

Vietin parisen viikkoa blogilomaa, jonka aikana nautin hillittömästä helteestä toisella puolella maailmaa. Tätä Japanin matkaa olin odottanut jo vuosia ja kun se vihdoin oli varattu, en ollut pysyä enää housuissani.

Mietin tässä vielä, millä tavalla lähtisin reissua blogissa perkaamaan. Jos kirjoitan päiväkohtaisista kokemuksista, postaukset venyt helposti pitkiksi ja niitä tulee turkasen monta. Toisekseen, ketä kiinnostaa, missä kohtaa tuli rakkoja varpaisiin tai kuinka kuuma oli minäkin päivänä? Harkitsen vakaasti tällä kertaa postausten teemoittelua eri aihepiirien ympärille. Runkoa täytyy siis vielä hahmotella.

Sillä välin ajattelin lähteä liikkeelle helposta eli materialismin onnesta. Hankintoja tuli tehtyä ehkä vähän turhankin paljon, mutta toisaalta hinnat olivat kohtuullisia ja osaa näistä jutuista ei edes Suomesta kovin helposti (saati edullisesti) saa.

Herkkuja



Kuten kuvasta näkyy, valikoimani painottuu kovasti vihreän suuntaan, ja siihen on ihan syynsä. Rakastan kaikenlaisia matcha-tuotteita ja niillä tuli herkuteltua jo reissun aikana melkein luvattoman paljon. Jotain piti saada kotiinkin, joten matkalaukkua täytettiin herkkupaketeilla. Matcha on siis japanilaista vihreää teetä, mutta sillä maustetaan paljon kaikkea muutakin.

Ostin Meijin matcha-täytteisiä keksejä, joita maistoin ensimmäisen kerran, kun japanilainen kaverini lähetti niitä minulle. Välitöntä rakkautta se, ja keksejä onkin tullut osteltua conien myyntipöydiltä, vaikka hinnat ovat saaneet haukkomaan henkeä. Tokiolaisesta supermarketista yksi paketti irtosi kuitenkin 216 jenillä (vajaat 2 euroa), joten nappasin mukaan kolme. Tuohon yhteishintaan ei aina saa edes yhtä Suomesta.

Kaksi muuta matcha-keksipakettia olivat minulle vieraita, mutta otin ne nyt kuitenkin testaukseen. Luultavasti tässä on tie tuhoon. Kohta anelen kaveriani käärimään paketeihin vain lisää matcha-keksejä.

Ostin myös matcha-teetä. Minulla on kotona matcha-jauhetta, joten päätin tällä kertaa ottaa paketillisen teelehtiä. Mielenkiinnolla odotan, millaista teetä niistä lopulta hautuu. Lisäksi ostin matchamaitojauhetta, jota olen myös ensimmäisen kerran maistanut kaverini lähettämänä. Hyvää on! Nyt reissussa tuli kulutettua jäämatchalatteja oikein urakalla ja ajattelin yrittää valmistaa sellaisia tänä kesänä itse tästä jauheesta. Katsotaan, saanko maun kohdilleen.

KitKateja en itse asiassa syö koskaan kotona, mutta matcha-versio menee nyt kuitenkin testaukseen. Vihreä väri oli aivan liian houkutteleva, joten en voinut vastustaa kiusausta.

Ruskeassa paketissa puolestaan on suklaata. Take no kot ja kinoko no yamat ovat pähkinän ja sienen muotoisia suklaakeksejä, joiden "kanta" on bambumainen. En itse asiassa tiedä, onko niissä käytetty oikeastikin bambua, mutta hyvältä ne kuitenkin maistuvat.

Lisäksi sain japanilaiselta kaveriltani paketillisen keksejä (paketissa tyttö vaaleanpunaisessa mekossa), joiden nimi meni minulta ohitse. Ne muistuttavat hieman Suomessa myytäviä vohvelikeksejä koostumukseltaan, mutta ovat malliltaan putkimaisia. Täytteitä on neljää eri makua, joista olen toistaiseksi osannut nimetä mansikan ja matchan. Ovat yllättävän herkullisia, vaikken vohvelikekseistä ole erityisemmin välittänyt koskaan.

Jotten vedä övereitä näiden kaikkien herkkujeni kanssa (ja M:n ostamien karkkien!), päätin, että teetä ja matchamaitoa lukuun ottamatta kaikki muut ovat viikonloppuja varten. Viikolla ei siis puputeta posket pulleina matcha-KitKateja vaan pidetään järkevästä syömisestä kiinni. Tällä tavoin herkut myös riittävät pidemmäksi aikaa ja voin nauttia Japanista vielä jälkikäteenkin.

Mangaa ja ranobe


Meidän oli tarkoitus keskittää mangaostokset vasta Akihabara-päivään, mutta toisin lopulta kävi. Ensimmäiset pokkarit tuli hankittua jo ennen Tokioon saapumista. Kävimme nimittäin Kitakyushun Aru Aru Cityssä, jossa oli tarjontaa vähän liiankin kanssa.

Loppujen lopuksi Akibasta ei lähtenyt mukaan mangan mangaa vaan loput ostettiin Shibuyan Tsutayasta. Toisaalta mikäpä siinä, kun joka tapauksessa mieleistä löytyi.


M haali vähän erilaisia juttuja kuin minä. En tunnistanut näistä sarjoista kuin Zeldan ja Miss Kobayashi's Meido Dragonin. Kuulemma olivat kaikki kuitenkin oikein hyviä. M käytti illat näiden mangojen lukemiseen, joten ilmeisesti tosiaan maistuivat.


Minun mangaostokseni olivat tavallaan aika yksipuolisia, kuten ehkä kansista voi olla pääteltävissä. Yuri-mangan määrä näyttää kasvaneen viime aikoina, mikä on minusta erittäin iloinen asia. Kovin montaa sarjaa ei vielä taideta kääntää englanniksi (ja suomeksi en tiedä ainoatakaan!), mutta siltäkin osin saatavuus on parantunut.

Kaikki kuvassa näkyvät sarjat olivat minulle uusia ja kaikista oli tarjolla lukuisia kappaleita, mutta ostin nyt vain ensimmäiset siinä toivossa, että joku ottaa nämä käännettäväkseen ja voin lukea ne helpommin. Japani ei edelleenkään taitu kovin vaivattomasti.

Kai tässä on kohta myönnettävä itselleni, että harrastan yuri-mangaa. Luen kyllä muutakin, mutta yurit tulee kahmittua coneista mukaan. Yuri-mangan inspiroimana minulla on muuten myös ollut eräs kirjoitusprojekti, josta en ole juuri julkisesti puhunut. Tänä vuonna on kuitenkin ehkä tulossa jotain, joka saattaa kiinnostaa muita yuri-mangan ystäviä. Ja ei, en ole ryhtynyt piirtämään sarjakuvia, vaan pysyn kirjallisessa tuotannossa.

Tietämättömille selvennyksenä, että yuri tarkoittaa japaniksi liljaa, mutta sillä viitataan yleisesti tyttöjen / naisten välisiä rakkaussuhteita käsittelevään viihteeseen. Tosin ehkä se oli mangapokkareiden kansistakin jo pääteltävissä.



Mukaan lähti vielä kaksi muutakin teosta, jotka eivät tietääkseni sisällä yuria. It's My Life on minulle täysin vieras mangasarja, mutta ihastuin sen kansitaiteeseen. Pieni selaus paljasti teoksen fantasiaksi, joten uskoisin tarinan uppoavan, kunhan siihen paremmin perehdyn.

Granblue Fantasy puolestaan on alun perin mobiilipeli, jota olen salaa kuolaillut. Sitä voisi ilmeisesti länsimaissa pelata Chrome-selaimella, mutta nihkeilen ylipäätään tietokoneella pelaamisen kanssa, joten en ole sitten saanut aikaiseksi kokeilla. Nyt kun kiikutin puhelimeni Japaniin, pääsin vihdoin lataamaan kyseisen pelin siihen. Minusta on hassua, ettei peliä saa Euroopassa Play-kaupasta, koska siinä on kuitenkin englanninkielinen tekstitys tarjolla. No, nyt se on minulla joka tapauksessa ainakin niin kauan kuin tuota puhelinta käytän. Tämä siis pohjustuksena toiselle kirjalle.

Kun löysin eräästä Aru Aru Cityn kaupasta Granblue Fantasysta kirjoitetun ranobe-sarjan, oli ensimmäinen osa vain pakko napata mukaan. Ranobe on lyhytromaani, joka sisältää myös jonkin verran kuvitusta.

Aika nopeasti kävi ilmi, että enhän minä osaa sitä lukea! Aivan liikaa kanjeja ja liian vähän furiganoja (kanjien lukuohjeita) tarjolla. Otan tämän kuitenkin haasteena enkä suostu lannistumaan. Nyt kun japanin opiskelusta on ollut vuosi taukoa, erityisesti kanjit ovat päässeet auttamattomasti unohtumaan. Yritän kuitenkin saada tuon ranoben kahlattua läpi hitaasti, mutta varmasti. Itse asiassa ajattelin omaksi iloksi sekä opiskelun ja harrastuksen vuoksi yrittää kääntää sen. Ehkä kanjit jäävät sitten jopa paremmin mieleen.

Kivoja turhakkeita



Viimeisenä matkapäivänä vierailimme Odaibassa sijaitsevassa Miraikan-tulevaisuusmuseossa. Se oli vähän Heurekan tyyppinen paikka tieteisnäyttelyineen, mutta lisäksi siellä oli mm. pätkä kansainvälisen avaruusaseman käytävää ja erilaisia robotteja. Satuimme paikalle sopivasti, kun Asimo-robotti esitteli itsensä.

Museon kaupasta sai ostaa pienoisversion Asimosta ja tottahan toki M sellaisen halusi. Ymmärrettävää tekniikkanörtille, joten en asettunut vastahankaan, vaikken itse ole erityisen kiinnostunut roboteista tai androideista. Onhan tuo kuitenkin ihan hauskan näköinen.


Itse nappasin puolestaan Akihabarasta pienen pehmolelun eli Natsume Yuujinchou -animesta tutun Nyanko-sensein. Sarjaa olen katsellut sivusta puolella silmällä ja Nyanko-senseistä olen aina pitänyt. Monessa conissa on pehmoja jo tullut katseltua, mutta nyt sitten viimein ratkesin.

Nyanko-sensei istuu nyt näyttöni päällä ja suojelee minua pahoilta hengiltä.

Tarpeellista tavaraa



Ostoskassin pohjalle putosi myös jotain ns. tarpeelliseksi perusteltavaa. Okei, nuo pari jääkaappimagneettia eivät ehkä sellaisia ole, mutta muuten ihan järkeviä ostoksia. Suurin osa on haalittu sadan jenin kaupasta eli tulivat varsin halvaksi (hintaa alle euro per kappale).

Tosin osa kirjepapereista oli hieman arvokkaampaa, mutta kuitenkin kohtuuhintaista. Olen jo monta vuotta tuskaillut, kun Suomesta ei vain löydy kivoja kirjepapereita (kenties en ole osannut etsiä oikeista paikoista). Tuntuu, että vastaan tulee vain lapsille suunnattuja Disney-teemaisia papereita tai aikuisille tylsiä valkoisia viivapapereita. En minä halua kumpaakaan!

Nyt kun tilaisuus osui kohdalle, napsin mukaan useamman paketin erilaisia papereita. Tosin tällä hetkellä minulla on vain yksi kirjekaveri, joka hänkin asuu Japanissa. Ironisesti lähetän siis paperit takaisin sinne, mistä ne ostinkin.

Vihkoja ostin puolestaan kaksi, mutta vain yksi päätyi kuvaan. Toisen otin jo matkan aikana käyttöön, kun edellinen matkapäiväkirjani loppui kesken. Tarrat ovat korttien ja kirjeiden koristelua varten ja niittejä ostin kaksi pakkausta, koska aikoinaan Japanista hankkimaani nitojaan eivät käy suomalaiset niitit. Kummassakin paketissa on 4000 niittiä, joten ehkäpä nämä riittävät loppuelämäksi. Eri asia tietysti on, kestääkö nitoja yhtä pitkään. :D

Tekstin korjausteippiä otin  myös yhden pakkauksen. Joo, sitä saa Suomestakin, mutta tämä oli halpaa. Fukuokan aquariumista puolestaan mukaan tarttui yksi washiteippirulla, joka olikin sitten taas pikkuisen arvokkaampi juttu. Menee myös askarteluun ja muuhun kivaan piiperrykseen.

Viimeisenä ostin kaksi matkashampoopulloa. Hotellien shampoot miellyttävät minua vain harvoin, koska suosin kotona luomushampoita. Päätin vihdoin korjata ongelman ja nyt voin pakata pienet pullot omaa shampoota reissuun mukaan.

Pelien oheissälää


Tällä kertaa joudun myöntämään, että pelien oheistuotetarjonta ei oikein vastannut toiveitani. Tarjolla oli bussikortin koteloita, avaimenperiä, pinssejä yms. periaatteessa hyödyllistä, muttei oikein mitään, mitä olisin oikeastaan tarvinnut. Jotain tuli silti ostettua.


Heti kun astuimme sisään Aru Aru Cityyn, bongasimme Tales of -pelisarjan kauppakahvilan. Okei, siellä oli jotain myös muista Namcon peleistä, mutta Tales of -painotus tuntui vahvana. Loppujen lopuksi tuotetarjonta oli silti sellaista, mitä en kaivannut, esim. tyynyjä ja piirrustuslehtiöitä.

Ostin kuitenkin blind box -kuvan, joka paljastui Tales of Berserian Rokurouksi. Vähän sääli sinänsä, koska Rokurou oli ehkä päähahmoista vähiten kiinnostava, vaikka hänkin ihan kiva oli. Olisin halunnut Eizenin.

Niinpä kahmaisin mukaan Eizen-postikortteja. Ne olivat luonnostyylisiä, mutta tykkäsin niistä kuitenkin kovasti. Nyt pitäisi keksiä, mitä teen niillä. :D

Kaupassa oli tosiaan myös kahvila, jossa kävimme istumassa. Tarjolla oli kaikenlaista tavallista, mitä muutenkin saa kahviloista, mutta päätimme tilata Tales of Berseria -drinkit. Tietenkin Eizen-drinksu oli tulossa vasta seuraavalla viikolla valikoimaan, joten taas jouduin tyytymään Rokurouhon (yritetäänkö minulle vihjailla jotain?). Juoma oli kuitenkin hyvä sen ja kera tuli lasinalunen, jonka toin mukanani kotiin.

Akibasta sitten ostin Granblue Fantasy -kynän. Kyseisen pelin/animen oheistuotetarjonta oli vielä ankeampi kuin muiden, mutta halusin hankkia jotain. Kyniä tarvitsee aina, joten nyt kynäpurkkiani koristaa Rackam-kynä.


Final Fantasy XIV oli hyvin pinnalla ensi kuussa ilmestyvän lisäosan, Stormbloodin, vuoksi. Aru Aru Cityn Second Hand -kaupasta löysin mandragora-pehmon, jota olin katsellut jo pitkään, mutten ollut raaskinut ostaa. 1200 jeniä (n. 10 euroa) oli sellainen hinta, ettei paljon tarvinnut miettiä. M oli sitä mieltä, että pehmo oli liian iso kuljetettavaksi Suomeen, mutta sainpas sen ählättyä käsimatkatavoihin!

Kävimme toiseksi viimeisenä reissupäivänä Eorzea Cafessa (FFXIV-kahvila) lounaalla. Sieltä saimme neljä lasinalusta, joihin valitsimme omien pelihahmojemme pääammatit: monk ja machinist minulle sekä paladin ja white mage M:lle. Kahvilavierailusta on muuten tulossa myöhemmin postaus Level up!:n puolelle, joten kannattaa kurkistella sinne, jos haluat kuulla kokemuksesta tarkemmin.

Square Enix Cafeen emme päässeet nauttimaan virvokkeita, koska se oli varattu täyteen päivänä, jolloin visiitti olisi meille sopinut. Käväisimme kuitenkin kaupan puolella ja ostin Final Fantasy XIV -washiteippejä, joita olin jo netistä katsellut. Lisäksi mukaan tarttui goobbue-pehmo, jossa on sisällä tasku. Sen saa laukusta roikkumaan, mutten vielä tiedä, mitä taskuun laittaisin. Pitänee katsella...

Odaibassa käydessämme sorruimme vielä Catch upon -kolikkokoneeseen ja tungimme viimeisiä jenejä lompakon pohjalta sinne. Tuloksena oli kaksi FFXIV-avaimenperää. Koska M ei halunnut niitä käyttöönsä, ripustin toisen avaimiini ja toisen lompakkooni.

Tuomisia temppeleistä ja pyhätöistä



Vierailimme myös muutamissa buddhalaisissa temppeleissä ja shinto-pyhätöissä. Pidän näistä erittäin paljon ja nautin käymisestä joka kerta.

Tällä kertaa teimme myös hieman ostoksia. M osti Enoshiman pyhätöstä ema-taulun, muttei jättänyt sitä kuitenkaan sinne roikkumaan. Emoihin siis yleensä kirjoitetaan toiveita ja jätetään ne sitten pyhättöön, jotta kami (pyhätön jumala) voi ne toteuttaa. Tämä ema päätyi kuitenkin meidän kirjahyllyymme.

Minä ostin buddhalaisesta temppelistä kellon alttarilleni ja hyvää onnea tuottavan charmin, jotta kirjani myisivät paremmin. Kävin myös viemässä muutaman jenin erään shinto-pyhätön kamille ja pyysin samalla häneltäkin samaa asiaa. Tietenkään en jätä kirjojen markkinointia vain tällaisten keinojen varaan, mutta kaikkeahan kannattaa kokeilla.


Charmi on nyt kirjahyllyssä kirjojeni edessä. Se on oikein sievä, mutta luonnollisesti toivon sen myös ajavan asiansa. Maan mahtia on myyty n. 50 kappaletta ja Tulen tahtoa 12. Ei haittaisi, jos kirjat löytäisivät tiensä useammankin lukijan käsiin.

Huh, kylläpä tuota materiaa karttui tosiaan paljon mukaan. Jätin tästä postauksesta pois vaateostokset kokonaan, koska muuten tämä olisi venähtänyt vielä vähän lisää. Toisessa osassa esittelyssä siis vaatekaapin täydennykset.

Ja tosiaan Japanista tulee vielä muitakin postauksia kuin näitä ostoksia. Hahmottelen vain ensin itselleni, mistä kaikesta haluaisin kertoa ja mikä voisi olla myös lukijan näkökulmasta mielenkiintoista.

22. toukokuuta 2017

Uusia projekteja eli ihana pihalla olemisen tunne

Joskus on ideoiden suhteen kuivakausi, mutta joskus sitä seuraa suoranaisia tulvia aiheuttava sadekausi. Minä taidan tällä hetkellä elelle jälkimmäistä.


Tämä kevät on ollut toisaalta hiljainen ja rauhallinen, toisaalta hyvin hektinen. Ulkoisesti kenties näyttää siltä, ettei mitään oikein tapahdu, mutta pääni sisällä on menossa jonkinlainen mylläkkä. Tällä hetkellä tuntuu, että kaikenlaisia kirjoittamisideoita puskee syliin ovista ja ikkunoista. Ne tökkivät kylkiluita, nykivät tukasta ja kutittavat varpaista, vaativat huomiota osakseen. Olin yrittänyt pitää niitä edes jollain tasolla hallinnassa, koska jokaiseen suuntaan ei voi yhtä aikaa revetä.

Tästä ideatulvasta johtuen en ole vielä ehtinyt aloittaa VV:n kirjoittamista. Tartun siihen kyllä vielä tänä vuonna, mutta ensin minun on tyhjennettävä omaa päätäni edes jollain tasolla. Vasta sitten voin keskittyä siihen.

Tällä hetkellä minulla on kolme johtavaa ideantynkää, joita haluan kehitellä eteenpäin. Yhdelläkään niistä ei ole vielä kunnollista nimeä vaan lyhyet työnimet. Mikään näistä kirjoitusprojekteista ei liity Kristallin lapsiin vaan ne ovat itsenäisiä teoksia. Tosin I & P:tä voisi pitää Kristallin lapsien henkisenä seuralaisena.

I & P


Tätä tarinaa olen ehtinyt kehittelemään pisimmälle. Maailma on alkanut jo hahmottua minulle itselleni ja olen raakakirjoittanut suurin piirtein ensimmäisen neljänneksen tekstistä. Vielä on kuitenkin avoimia kysymyksiä, joita joudun selvittämään itselleni. Huomaan, etten ehkä tiedä kaikkea maailmastani ja astelen välillä haparoiden. Onneksi kiirettä ei ole vaan voin työstää tarinaa ja maailmaa rauhassa eteenpäin.

Tarina sijoittuu suljettuun fantasiamaailmaan ja sitä kerrotaan kahden eri hahmon näkökulmasta. Sen olisi tarkoitus sisältää maagisia elementtejä, mutta myös seikkailua ja romantiikkaa. Toinen päähahmoista on prinsessa, toinen ilmapiraatti. Ehkä hitusen kliseistä, mutta itse olen tästä innoissani.

Olen myös saanut projektiin houkuteltua pari esilukijaa mukaan. Tällä kertaa kokeilen hieman erilaista tyyliä ja esilukijat saavat tuon ensimmäisen neljänneksen käsittelyynsä kesäkuussa, eivätkä koko tarinaa kerralla. Haluan nähdä, miten varsin keskeneräiseen tekstiin palautteen saaminen kehittää minua kirjoittajana.

Kettu


Jostain syystä olen kevään aikana tykästynyt kettuihin. Siitäpä syntyi sitten ajatus, että noista suloisista eläimistähän voisi jopa kirjoittaa, spefiä tietenkin! Tällä kertaa tarkoitus on suunnistaa ulos mukavuusalueeltani ja kirjoittaa maagista realismia, joka sijoittuu pääasiassa omaan kotikaupunkiini. Jännittää, innostaa ja hirvittää yhtä aikaa.

Olen saanut tarinaan hahmot luonnosteltua ja kerättyä tarpeellista taustatietoa eri asioista (mm. niistä ketuista). Tarkoitus olisi jokin kaunis päivä käydä vähän valokuvailemassa tapahtumapaikkoja kuvailun tueksi ja itse tarinakin vaatii rakenneluonnostelua, vaikka minulla on jo juonesta kohtalainen haisu.

Kirjoitin jokunen viikko sitten kokeeksi ensimmäisen luvun kahden eri hahmon näkökulmasta. Kummatkin ovat 17-vuotiaita lukiolaisia, tyttö ja poika. Én ole vielä päättänyt, kumman näkökulmasta lopulta kirjoitan vai tuonko molempien äänet esille, kertojatyyppikin on päättämättä. Itse asiassa asioita on hirveän paljon auki, mutta olen silti täpinöissäni.

Koska projekti on täysin alussa, en ole vielä edes kysellyt esilukijoita. Minun on ensin saatava taustakasaan ja tarinan kirjoittaminen kunnolla alkuun.


Projekti V


Tätä tarinaa olen pyöritellyt mielessäni sen sata ja yksi kertaa keksimättä, miten saisin sen oikeasti toteutettua. Välillä olen sen unohtanut, sitten se on taas kurkistanut jonkin kulman takaa ja vinkannut minulle silmää: "Etpäs saa kiinni!"

Nyt minusta tuntuu, että olen tavoittamassa tarinan takinlievettä. Otteeni on edelleen lipsuva, mutta sentään roikun mukana. Hahmot ovat olleet mielessä jo pitkään, mutta heitä pitäisi ryhtyä pohtimaan tarkemminkin. Juonen osalta minulla on ajatelma, mutta se vasta hiomista vaatiikin, yksityiskohtia pitää sorvata uudelleen.

Isoin ongelma tämän tarinan kohdalla on tällä hetkellä se, minne sen sijoitan. Pallottelen suljetun fantasiamaailman ja oman maailmamme välillä. Joka tapauksessa maailma tulee olemaan varsin nykyaikainen. Tavallaan haluaisin sijoittaa sen olemassa olevaan todellisuuteen, mutten Suomeen. En vain ole saanut päätettyä, mikä maa sitten olisi hyvä vaihtoehto. Tästä syystä suljettuun fantasiamaailmaan kallistuminen tuntuu hitusen helpommalta. Lopullista päätöstä en ole silti tehnyt.

Hukassa oleva fiilis ja ihana rentous


En ole vielä varma, ottaako jokin näistä kolmesta tuulta siipiensä alle vai ei. Voi olla, ettei mikään koskaan pääse lopulliseen muotoonsa, mutta voi myös olla, että yksi tai useampi pääsee. En ota asiasta paineita vaan yritän nauttia ylitsepursuavista ideoista ja ruokkia niitä parhaani mukaan. Uskon, että jyvät erottuvat akanoista, kun annan asialle riittävästi aikaa enkä pakota itseäni mihinkään pikaratkaisuihin.

Välillä on mukavaa olla vähän hukassa. Silloin saattaa löytää jotain uutta ja erilaista.

15. toukokuuta 2017

Lukupäiväkirja 12/2017: Kajo

Elina Pitkäkankaan Kajo on ollut lukulistallani jo reilusti ennen ilmestymistä. Vaikka ihmissudet eivät ole periaatteessa minun juttuni, olen silti onnistunut koukuttumaan Pitkäkankaan luomaan maailmaan ja hahmoihin.


Elina Pitkäkangas - Kajo


Tänä vuonna ilmestyy taas paljon mielenkiintoisia kirjoja, mutta Kajoa olin ehtinyt jo odottaa oikeastaan siitä asti, kun viime vuonna luin Kuuran. Kun kirjan arvostelukappale sitten vihdoin kolahti postiluukusta sisään, piti siihen tarttua vielä samana iltana. Ja niinhän siinä kävi, että unille käyminen venähti, kun kirjan parissa viihtyi vähän turhankin hyvin.

Olen kiinnostunut monistakin yliluonnollisista olennoista, mutta ihmissudet eivät ole kuuluneet tuohon joukkoon. Siitä huolimatta sekä Pitkäkankaan kirjat että Elina Rouhiaisen Susiraja-sarja ovat saaneet minut viihtymään erinomaisesti. Pitkäkankaan Kuura ja Kajo eivät esittele mitään suloisia karvapalleroita vaan ihmissudet ovat oikeasti vaarallisia petoja, vaikka suurimman osan aikaa he ihmisiä ovatkin. Ihmisenäkin hukilla on susimaisia piirteitä, joskin näissä on yksilöllisiä eroja.

En mene juonen yksityiskohtiin, koska en halua spoilata muita lukijoita. Tarina alkaa kesästä hieman Kuuran lopputapahtumien jälkeen. Juonen käänteet vievät tarinaa ja tapahtumia entistä synkemmille urille, mutta mukaan on silti punottu nuorten tunne-elämän ja ihmissuhteiden kiemuroita, joihin hukaksi muuttuminen tuo uudenlaisia sävyjä.

Henkilöhahmot ovat uskottavia ja moniulotteisia. En pitänyt Inkasta Kuurassa... tai no, pidin kyllä, mutten pitänyt. Hän oli juuri sellainen hahmo, jota oli ihanaa inhota, ja hänet oli kirjoitettu erittäin hyvin. Nyt Kajossa Inka tuntui samalta ja kuitenkin erilaiselta kuin tapahtumat olisivat hiljalleen kasvattaneet häntä, mutta silti sama uhmakas ja hieman omahyväinen luonne kuitenkin edelleen pilkisteli esiin aina toisinaan. Pidinkin siitä, miten Inkan hahmo syveni Kajossa.

Toinen päähahmo, Aaron, oli Kuurassa varsin symppis kaveri, mutta Kajo antoi tilaa hänen pimeämmälle puolelleen. Edelleen hän pysyi selkeästi kivana ja mukavana tyyppinä, mutta mielestäni myös hänen muut piirteensä korostuivat selkeämmin kuin Kuurassa. 

Muutkin hahmot oli kuvattu hyvin ja uskottavasti. Kuurassa lähinnä mainintana elänyt Werecare sai lihaa luiden ympärille ja kasvot muutaman uuden hahmon kautta, toisaalta myös hukkia esiteltiin lisää, mikä vahvisti mielikuvaani heistä yksilöinä. Jahdin henkilökunnalla oli tarinassa tällä kertaa vahvempi rooli kuin Kuurassa. Osa heistä vaikutti päähenkilöiden näkökulmasta sekopäisiltä sadisteilta, mutta totuus taitaa olla, että siinäkin taustalla on ainakin ollut hyviä aikomuksia ja tavoitteita. Homma on Jahdin puolella vain lähtenyt näpeistä ja ihmisen hukkapelko saanut raastavia piirteitä. Voidaankin kysyä, kuka todella on paha ja vaarallinen.

Kajo oli ehdottomasti viihdyttävä lukukokemus, mutta kaikilta osin se ei ollut miellyttävä. Esimerkiksi väkivallan kuvaus oli niin vaikuttavaa, että erästäkin kohtausta lukiessani suorastaan hätkähdin. Eläydyin tilanteeseen kenties hieman turhankin paljon, mikä tarkoittanee, että kuvaus oli onnistunutta ja osuvaa. Tämä pätee mielestäni Kajoon kokonaisuudessaan, mikä tekeekin sen maailmaan uppoutumisesta erittäin helppoa.

Lahtelaisena on pakko vielä sanoa, että viehätyin Kajossa myös siitä, kuinka osa tapahtumista sijoittui tuttuihin ympyröihin. Tajusin, etten ole koskaan aiemmin lukenut kirjaa, joka tapahtuisi Lahdessa tai edes lähimaastossa. Olikin erilainen kokemus lukea paikoista, joissa on käynyt ja jotka ovat tuttuja. Kuvaus täydentyi tällä kertaa omilla mielikuvillani erittäin voimakkaasti. Miljöö sinänsä ei tee kirjasta parempaa tai huonompaa suhteessa muihin, mutta olipahan nyt jännittävää kokea tämäkin.

Kokonaisuudessaan Kajo jätti jälkeensä kutkutuksen ja polttelevan odotuksen. Varmuudella voin sanoa, että myös seuraavaan osaan tulee tartuttua.


13. toukokuuta 2017

Blogiloma - seuraa somessa

Niin hauskaa kuin bloggaaminen onkin, joskus täytyy pitää siitä hieman taukoa. Seuraavat kaksi viikkoa aionkin pysytellä pois blogin puolelta, mikä tarkoittaa mm. sitä, että vastailen kommentteihin tavallista pidemmällä viiveellä. Vaikka pidän bloggaamisesta lomaa, somesta tuskin irrottaudun täysin.


Olen ajastanut blogiin pari postausta loman ajaksi, joten jotain lukemista tännekin sentään tulee. Kommentteihin vastailen sitten vasta toukokuun loppupuolella, joten ei kannata ihmetellä.

Voit halutessasi ottaa sometilini seurantaan. Ne nimittäin todennäköisesti päivittyvät pikkuisen ahkerammin. Jos siis haluat pysyä kärryillä, klikkaa itsellesi mieleinen tili seurantaan.


Pääsääntöisesti kirjoihin ja kirjoittamiseen liittyviä päivityksiä, joskus myös väläyksiä muusta elämästä.

Instagram: afeni84

Kirjailijaelämää, pelaajaelämää ja myös kaikkea ihan tavallista, kuvia arjesta.

Twitter: @Afeni84

Kirjoittamista, pelaamista, elämää 140 merkin viserryksinä.


9. toukokuuta 2017

Lukupäiväkirja 11/2017: Circle Magic

Clearwater Witchesin kolmesta ensimmäisestä osasta muodostunut kirjapaketti on vihdoin kahlattu läpi ja on aika ottaa käsittelyyn sen kolmas osa: Circle Magic.


Madeline Freeman - Circle Magic (Clearwater Witches #3)


Tarina jatkuu suoraan siitä, mihin edellisessä kirjassa jäätiin. Tästä syystä onkin melko vaikea tehdä eroa kolmen osan välillä, kun vielä menin lukemaan ne kaikki perätysten. Edellisessä kirjassa päähahmojen pahaksi vastavoimaksi noussut Seth on lukittu Clearwaterin ulkopuolelle, mutta näyttelee silti suurta roolia tarinassa ollen koko ajan puheen ja kauhun aiheena. Seth haluaa Clearwaterin itselleen ja suunnittelee edelleen kaupungin valtaamista, kun taas Krissa ja noidista ja psyykikoista muodostuva piiri yrittävät estää tämän suunnitelman Krissan isän avustuksella. Valitettavasti samaan aikaan kaupungin vanhimpien neuvosto herää tilanteeseen ja päättää, että paras ratkaisu on poistaa kaikilta maagiset kyvyt ja samalla lukijat Sethin tietoisuus kristallin sisään, kuten edellisellä kerrallakin kymmeniä vuosia sitten. Piiri ja vanhimpain neuvosto aloittavat siis kilpajuoksun siitä, kuka saa kukistaa Sethin.

Maagisen realismin ohella kirja käsittelee edelleen paljon Krissan ja kahden pojan, Owenin ja Foxin, välejä. Kolmiodraama tiivistyy entisestään ja saa uusia piirteitä nyt, kun kolmikon välillä on eräänlainen telepaattinen yhteys. En voi edelleenkään sanoa pitäväni kolmiodraamoista, mutta tämän kirjan myötä ärsytykseni kasvoi sellaisiin sfääreihin, että toivon Krissan lopulta löytävän rinnalleen ihan jonkun muun kuin Owenin tai Foxin.

Tarina kokonaisuudessaan on silti hyvä ja piti taas otteessaan viimeiselle sivulle saakka. Kirja jäi samalla tavalla cliffhangeriin kuin kaksi edellistäkin, mutta seuraavaa osaa en ole vielä hankkinut. Se saakin nyt tovin odottaa, koska minulla on muutenkin kirjoja jonoksi asti luettavaksi.

7. toukokuuta 2017

Kristallin lapset kirjastoissa

Huhtikuun alussa etsiskelin kuumeisesti kirjastojen sähköpostiosoitteita ja keräsin itselleni postituslistaa. Kun lista oli valmis, lähetin kirjastoille tiedotteen Kristallin lapset -sarjasta ja sitten toivoin parasta sormet ja varpaat ristissä.



Kansikuvat: Eveliina Kronqvist

Nyt voin ilolla ilmoittaa, että muutamat kirjastot ovat tilanneet Maan mahdin ja Tulen tahdon kokoelmiinsa. Alla lista kirjoistoista, joiden valikoimista kyseiset kirjat löysin:

  • Haminan pääkirjasto 
  • Lahden pääkirjasto
  • Muhoksen kirjasto
  • Mänttä-Vilppulan kaupunginkirjasto
  • Oulun kaupungin pääkirjasto
  • Raahen kirjasto
  • Tampereen kirjasto
Hieman yllättäen listalla on myös kirjastoja, joihin en edes tajunnut laittaa sähköpostia. Ilmeisesti sana kiertää jossain määrin kirjastosta toiseen. En voi myöntää tuntevani systeemiä kovinkaan hyvin, kunhan nyt vain tökkäisin kepillä jäätä.

Myös kirjaston käyttäjät voivat ehdottaa kirjastolle tilattavia kirjoja eli jos paikallinen kirjastosi ei listasta löydy, voit seuraavalla visiitillä esittää pyynnön tilaamisesta.

Olen positiivisesti yllättynyt, että tähän mennessä listalla on jopa seitsemän kirjastoa. Minuahan ei kukaan oikein tunne, joten en oikeasti uskonut saavani aikaan juuri minkäänlaisia tuloksia tiedotteen lähettämisellä. Tämä on kuitenkin hyvä alku ja näin ollen laitan varmasti taas tiedotetta menemään, kun VV on ilmestynyt (mihin toki menee vielä tovi, jos toinenkin).

Kirjoittamisen lomassa täytynee miettiä lisää markkinointikeinoja. Indiekirjailijana niitä joutuu oikeasti miettimään, koska kustantajan tarjoamaa tukea ei tähänkään asiaan ole (tosin en tiedä, kuinka paljon kustantajat auttavat markkinoinnissa). Tämä kirjastokokeilu osoittautui hedelmälliseksi, joten ehkäpä keksin vielä jotain muutakin, mistä on hyötyä.

Mutta hei, nyt sitten vain tekemään kirjastoihin varauksia ja lainaamaan kirjoja. Kirjasto on mahtava palvelu, jota kannattaa tukea aktiivisella kirjojen lainaamisella.

Kuva allekirjoittaneen kotikirjastosta

2. toukokuuta 2017

Kymmenen kulmaa on ilmestynyt!

Aiemmin keväällä kerroin, että sijoituin Type & Tellin novellikilpailussa kymmenen parhaan joukkoon ja pääsin mukaan tänä vuonna julkaistavaan antologiaan. No, ilokseni voin ilmoittaa, että kyseinen antologia on nyt ilmestynyt ja se on saatavilla kirjakaupoista.


Kymmenen kulmaa - antologia on kokoelma omintakeisia novelleja, jotka eroavat myös toisistaan vahvasti. Novelleissa on mm. tuonpuoleinen keskustelu musiikista, arkea hämmentäviä kärpäsiä ja manipuloiva, kiihkeä miestenmetsästäjä.

Mukana on myös minun novellini Koti, joka antaa väläyksen vaihtoehtotodellisuuden Suomeen ilman omaa syytä syrjäytyneen nuoren naisen näkökulmasta. Naisen elämä kokee myllerryksen, kun hän iltahämärissä sattuu pelastamaan kotikulmilleen ilmestyneen muukalaisen.

Kirjaa saa useammastakin kirjakaupasta, mutta tässä nyt esimerkkinä linkit Adlibrikseen:

Painettu kirja

Antologiaan osallistuminen on ollut minulle uusi ja mielenkiintoinen kokemus. Indiekirjailijana sitä on tottunut siihen, että asiat on järjestettävä itse ja hankittava ympärilleen osaavia ihmisiä, joilta saa tarvittaessa apua ja tukea. Antologiassa oli se miellyttävä puoli, että vastasin vain omasta osuudestani: novellin luomisesta. En tosin ole luontaisesti lyhyiden tarinoiden kirjoittaja, joten siinäkin oli tekemistä riittämiin.

Koti ei syntynyt sormia napsauttamalla vaan pitkän pohdinnan ja suunnittelun tuloksena. Tiesin, mistä haluan kirjoittaa, mutta olin suunnitellut paljon pidempää kokonaisuutta. Piti siis miettiä, mistä leikataan ja tiivistetään, mikä vaatikin melkoisen määrän editoimista.

Nyt Koti on kuitenkin kansissa ja lukijoiden saatavilla. Oman katseeni olen suunannut jo toisiin projekteihin, mutta aina on mukava palata johonkin, mitä on aiemmin tehnyt.