31. heinäkuuta 2016

Omien rajojen koettelua - erilainen kirjoituskilpailu

Kesäloma meni miettiessä, mitä sitä oikein kirjoittaisi. Mikään ei ottanut tuulta siipiensä alle, jos edes kasvatti siiventynkiäkään. Sitten se tapahtui. Kesäloman toiseksi viimeisenä päivänä huomasin kilpailukutsun, johon on pakko päästä vastaamaan.


KupoCon ja taidekilpailu


Jotta kilpailusta ymmärtää, pitää ensin avata hieman kontekstiä. Sekä USA:ssa että Britaniassa on suunnitteilla KupoCon-niminen tapahtuma, joka on suunnattu Final Fantasy -pelisarjan faneille. Koska pelisarja on parhautta, olen tuota tapahtumaa kiinnostuneena seurannut. En tosin tiedä, pääsenkö paikan päälle ja ennen kaikkea, uskallanko lähteä yksin, jos pääsisinkin, mutta ajatuksena se kutkuttaa.

Nyt tämä kyseinen con julkisti taidekilpailun. Kilpailu on suunnattu sekä piirtäjille että kirjoittajille, ja luonnollisesti minä olen osallistumassa kirjoituspuoleen. Lokakuun loppuun mennessä on kirjoitettava maksimissaan 2000 sanan fan fiction englanniksi valmiiksi annetuista aiheista, joita on 10 erilaista. Pelin, josta kirjoittaa, saa valita vapaasti kaikkien Final Fantasyjen joukosta.

Palkintoina on sekä rahaa että krääsää ja lisäksi kisatuotoksia julkaistaan conin "Record Keeper's Journalissa". Ilmeisesti ainakin piirrokset ovat myös esillä conissa yhdessä cosplay-kuvien kanssa.

Intoa ja kauhistusta


Olin tikahtua intooni, kun luin kilpailusta. Olen ennenkin osallistunut fan fiction -kirjoituskilpailuihin ja menestynyt niissä ihan kivasti, mutta Suomen piirit ovat pienet ja jo vähäinen nimi takaa kasan ääniä, jos teksti on edes siedettävää. Final Fantasy -aiheisia kilpailuita ei ole juuri ollut, paitsi viimevuotinen FFXIV-kilpailu, johon siihenkin oli pakko tietysti osallistua.

Tällä kertaa saa valita pelinsä itse, en ole sidottu tiettyyn fandomiin. Se on jo yksinään mahtava juttu! Valinta tulikin jo tehtyä kaverin avustuksella ja päätin kirjoittaa Final Fantasy IX:stä. Annetuista aiheista valitsin seuraavan:

"6.   Bearing witness to a life-altering event or disaster that takes place in any of the games—all from the POV of an NPC (non-playable character)."
Seuraava askel on päättää, minkä tapahtuman pelistä poimin ja kenen näkökulmasta siitä kirjoitan. Tätä päätöstä en luultavasti sitten ihan näin julkisesti huutelekaan, pääsette näkemään lopputuleman myöhemmin.

Ihan täydellistä intoni kuitenkaan ei ole. Tajuan varsin hyvin, että kansainvälisessä kilpailussa osallistujia on hirvittävän paljon enemmän kuin Suomen fan fiction -piireissä ikinä ja iso osa voi olla ihan tasokkaitakin, moni puhuu ja kirjoittaa äidinkielenään englantia. Menestyminen tällä kertaa on melkoisen epätodennäköistä.

Osaan englantia ihan suhteellisen hyvin, mutta kielioppini on kaukana täydellisestä eikä sanavarastoni ole todellakaan niin laaja ja monipuolinen kuin suomeksi. Tämä kaventaa ilmaisuani ja tekee kirjoittamisesta työläämpää. Editointivaiheessa voi onneksi kuitenkin jonkin verran paikata näitä juttuja. Alkuperäisen kielenpuhujan tasolle en kuitenkaan pysty nykyisellä kielitaidollani pääsemään, mikä varmasti heikentää pärjäämismahdollisuuksiani.

Tällä kertaa tiedän tarvitsevani beta-lukijan. En sellaista ficcien kohdalla läheskään aina käytä, koska kirjoitan aiheista, joita juuri kukaan ei tunnu haluavan beta-lukea, betan etsimiseen menee ikuisuus eikä silti välttämättä löydy. Nyt sellainen on vain pakko saada. Jos ei muuta, täytyy nakittaa M tähän hommaan. Kauhistelen jo valmiiksi, kuinka paljon naputusta saankaan tältä betalta kuulla tekstini kökköydestä. Ehkä käy betaa vähän sääliksikin, heh.

Sitten jos jostain mystisestä syystä pärjäänkin, päätyy tekstini kansainvälisesti luettavaksi. Okei, luultavasti lukijoita on lopulta melko vähän siinä mittakaavassa, mutta kuitenkin. Se on monen kriittisen katseen tarkasteltavana ja ajatus on pelottava. Tosin samaan aikaan aika hulppeakin. Ole tässä nyt sitten.

Fiilis on hassu. Tekisi mieli pomppia. Raha ja krääsä ovat sivuseikka, vieraalla kielellä kirjoittaminen samaten. Tämä on vain sellainen tilaisuus, mitä olen odotellut. Totta kai voin kirjoitella ficcejä illat pitkät koneen ääressä ja julkaista niitä blogissa koska vain, kyse ei ole siitä. Tarvitsin jonkinlaista potkua takapuoleen, inspiraatioruisketta ja nyt se sitten tuli. 

Minä haluan tehdä tämän. Ihan sama palkinnoille, ficci on päästävä kirjoittamaan!

Juuri oikea hetki


Kilpailu ei olisi voinut osua parempaan saumaan. Annoin Tulen tahdon esilukuun lisäaikaa, joten en voi vielä käydä sen kimppuun. Tekstit ovat jumittaneet todella pahasti ja kesä on mennyt muissa puuhissa. Minulla on siis nyt hyvin aikaa ja intoa kirjoittaa elokuun aikana tämä pieni englanninkielinen ficci. Sen jälkeen editoimiseen jää vielä reilusti aikaa ja sitä voin tehdä vuorotellen Tulen tahdon editoinnin kanssa, se voi jopa virkistää aivoja, kun paneutuu välillä aivan erilaiseen juttuun.

On sellainen olo, että jotain tällaista olen odottanutkin. Tämän takia en saanut mitään aikaan, piti jättää tilaa juuri tälle projektille. Ehkä se on vähän kohtaloon uskomista, mutta olkoon niin. Kaikellahan on tarkoituksensa. Vai mitä?

30. heinäkuuta 2016

Lukupäiväkirja 16/2016: Naruto 25-36

Lupasin lukea kaikki Naruto-mangat, kun ne ovat ilmestyneet ja olen saanut ne omaan kokoelmaani hankittua. Nyt sitten julkaisen lukuoperaatiosta lukupäiväkirjapostauksen aina, kun 12 pokkaria on saatu luettua.


19.7.2016 - Naruto 25-27


Tuli pidettyä vähän taukoa. Sunnuntai vain hujahti jonnekin, maanantaina olimme Helsingissä kavereita tapaamassa ja tiistaina piipahdimme Enonsaaressa ulkoilemassa. Reissujen päälle ei paljon muuta jaksanut kuin rojahtaa sohvalle.

Ensimmäinen pokkari oli näistä ehdottomasti makoisin, koska Itachi. Pokkari alkoi Naruton ja Sasuken taistelulla ja päättyikin siihen, mutta välissä oli pitkä osuus Sasuken menneisyydestä. Käytännössä käytiin läpi Itachiin liittyviä kohtia ja ne olivat tietysti herkkua lukea. Olin unohtanut niin monia yksityiskohtia, jotka tuli taas palautettua mieleen.

Kaksi seuraavaa pokkariakin olivat ihan jees. Naruton ja Sasuken taistelu saatiin päätökseen, Sasuke lähti Orochimarun luokse ja Kakashi kantoi Naruton sairaalaan. Kukaan tärkeä ei kuollut. Seuraavaan väliin saatiin luettavaksi Kakashin nuoruuteen sijoittuva sivutarina, joka paljasti, miten Kakashi on oman sharinganinsa saanut. En muistanut ollenkaan, miten rasittava teini-Kakashi oli ja millainen vänisijä Obito oli, mutta kumpikin toki paransi tapansa osion loppuun mennessä.

Ihan kiva kolmen pokkarin setti. Tästä on hyvä jatkaa taas eteenpäin.


Kuva, jonka Afeni (@afeni84) julkaisi

21.7.2016 - Naruto 28-29


Juu-u, eilinen taas hävisi jonnekin. Tuli kyllä käytyä kaupassa, kirjoiteltua blogia, luettua yksi kirja loppuun ja pelailtuakin, mutta Naruto jäi välistä. Mitenköhän onnistun mahduttamaan pokkarit päiväohjelmaan, kun töihin paluu jälleen koittaa..?

Noh, joka tapauksessa tarinassa tapahtui nyt aikahyppäys, joka animessa merkitsi siirtymistä Naruto Shippuudeniin. Saavun pian pisteeseen, jossa kyllästyin Naruto-animen katsomiseen. Tai en tiedä, voiko puhua varsinaisesta kyllästymisestä. Minulta vain jäi syystä tai toisesta yksi jakso katsomatta, sitten toinen ja kolmas ja lopulta katsomattomia jaksoja oli vain liikaa. Jatkoin mangan parissa kuitenkin edelleen. Tosin siinäkin olin alkanut pitää taukoja ja luin pidempiä pätkiä sitten kerrallaan (hmmm, kuulostaakohan tämä nyt jotenkin tutulta?).

Hassua sinänsä, että juuri tuossa kohtaa putosin animen kelkasta. Nimittäin tästähän alkoi myös Akatsuki-painotteinen juoniarkki, joka minua myös aidosti kiinnosti tuolloin ja kiinnostaa edelleen. Orochimaru ei ollut minulle mikään juttu, eikä chuunin-koe varsinkaan, mutta Akatsukista innostuin aidosti. Itachin ohella suosikkini jäsenistä oli Deidara, joka tässä pokkarissa 28 itse asiassa esiteltiin.

Pidin myös erityisesti taistelusta Itachia vastaan (no, ylläri!), vaikka oikea Itachi ei siinä tosin ollut läsnä. Suorastaan ahmin nuo Itachi kohdan tiedonjanossani, nyt tuli ehkä luettua vähän rauhallisempaan tahtiin kuin silloin.

En muuten muista yhtään, mitä Gaaralle käy. Ilmeisesti en ollut hänestä erityisen kiinnostunut. Veikkaan kuitenkin selviytymisen puolesta. Ehkä saan tietää totuuden, kun tartun seuraavaan pokkariin.

22.7.2016 - Naruto 30


Sakura, Chiyo-mummeli ja Sasori -matsia sekä pari muuta taistelua. Siinä aikalailla tiivistettynä koko juttu. Tämän taisin vielä animessa nähdä.

23.7.2016 - Naruto 31


Ottelu Sasoria vastaan jatkui, mutta saatiin vihdoin päätökseen. Kakashi ja Naruto päihittivät Deidaran ja Gaara saatiin takaisin, joskin kuolleena. Chiyo-mummeli tosin pelasti Gaaran elämänsiirtotekniikalla. Tämänkin jutun olin unohtanut kokonaan samalla tavalla kuin aiemmat Gaaran liittyvät käänteet. Huomaa aika hyvin, ettei Gaara ole hahmona koskaan kiinnostanut minua erityisemmin. Luulen myös, etten ole enää tätä kohtaa nähnyt animessa, en ainakaan pysty palauttamaan sitä mieleeni.

Ensimmäistä kertaa Naruto-manga onnistui kunnolla herättämään tunteita. Chiyo-mummelin puheet Narutolle pistivät vähän herkistymään. Vähän hirvittää, mitä käy, kun kiinnostavia päitä rupeaa tippumaan. Pitää mennä yksin johonkin nurkkaan lukemaan, ettei tarvitse selitellä reaktioitaan muille...

24.7.2016 - Naruto 32


Sai liittyi Kakashin tiimiin, Kakashin sijaiseksi tuli Yamato. En pidä kummastakaan hahmosta erityisemmin. Pokkari oli kuitenkin juonipanotteinen, taistelua oli melko vähän. Siitä pidin, oli mukava välillä päästä lukemaan hahmoista, heidän ajatuksistaan ja keskinäisistä suhteista, kuten myös taustalla tapahtuvista asioista. Ne jäävät välillä todella taka-alalle, kun taistelut saattavat kestää pokkarista toiseen.

En muistanut, että Kabuto olisi Akatsukin vakooja... kylläpä sitä onkin ehitnyt unohtaa paljon yksityiskohtia.

26.7.2016 - Naruto 33-34


Oikeasti alkaa pelottaa, miten selviän tästä lukurupeamasta, kun loma loppuu. :D Onnistun lomallakin olemaan niin kiireinen, etten saa yhtä pokkaria päivässsä aina luettua.

Taas oli sellaisia juonikuvioita, joista olin osan unohtanut. Kakashin tiimi tapasi Kabuton Taivaan ja maan sillalla (kai se oli se nimi?), mutta Kabuto olikin oikeasti kimpassa Orochimarun kanssa. Orochimaru ja Naruto ottivat yhteen, Naruto päästi osan Kyuubein voimista valloilleen ja vahingoitti Sakuraa. Iso taistelu ja sellaista.

Seuraavaksi Sai paljastui petturiksi (tämän olin unohtanut täysin!), mutta kääntyi sitten Naruton puolelle juteltuaan tämän kanssa. Jännittäviä käänteitä. Sasukeakin näytettiin pitkästä aikaa, jätkästä on tullut vielä ylimielisempi kuin ennen, jos se nyt on ylipäätään mahdollista. Säälittää, kun hän on niin vinksahtanut. En pysty enää oikein symppaamaan häntä mitenkään. Huoh.

27.7.2016 - Naruto 35


Jahas, nyt päästiin sitten kohtaan, jossa Naruto ryhtyy halkaisemaan lehtiä ja vesiputousta. Muistelisin tämän olleen tylsä osuus.

Toisaalta vastapainona on paljon Akatsukia, kun Deidara ja Tobi jahtaavat häntäpetoja ja Hidan ja Kakuzu taistelevat Asumaa vastaan (jos muistan oikein?). Se taistelu ei tosin taida päättyä kovin kivasti, hirvittää jo valmiiksi.

28.7.2016 - Naruto 36


Tämä pokkari olikin melkein pelkästään Asuman ja Hidanin taistelua ja se päättyi juuri niin kuin muistelinkin.Tällä kertaa en kuitenkaan itkenyt silmiä päästäni, kenties siksi, että tiesin jo lopputuloksen ja osasin varautua siihen.

Sinällään jännä, että ensimmäisellä kerralla järkytys oli niin suuri. Ei Asuma ollut minulle koskaan merkityksellinen hahmo, mutta ehkä juttuun liittyi myös perheen perustaminen ja ajatus lapsesta, joka syntyy ilman isää.

Sarjan puoliväli on nyt saavutettu. Tulipa se nopeasti vastaan. Syyskuussa varmaan ihmettelen, kuinka nopeasti sain koko jutun luettua. Pelottavaa.

28. heinäkuuta 2016

Ennen ja nyt

Twitterissä alkoi pyöriä kuvia ihmisistä "ennen ja nyt". Jokainen näyttää valinneen itse, milloin oli ennen, nykyhetki on luonnollisesti tämä vuosi. Innostuin aiheesta sen verran, että etsin omia kuviakin ja päätinpä sitten, että aihetta voisi kaivella enemmänkin. Miten olivat asiani vuonna 2006 ja miten vuosi 2016 eroaa siitä?



Opiskelu ja työ


Tekemässä ruotsin tehtäviä syksyllä 2006 / Kuva: SV
Vuonna 2006 täytin 22 vuotta ja opiskelin ammattikorkeakoulussa ensimmäistä vuotta (syksyllä alkoi toinen vuosi). Mietin kovin, onko sosiaaliala minun juttuni, mutta päätin, että kun kerran kouluun päästiin, sehän käydään loppuun vaikka hampaat irvessä.

Vuonna 2016 täytin 32 vuotta ja työskentelen kahdeksatta vuotta sosiaalialalla. Nykyisin tosin työni sisältää myös kirjoittamista ja toimittajahommia. Tämä on saanut minut ajattelemaan, että haluaisin siihen puoleen panostaa entistä enemmän ja voisin kuvitella opiskelevani kirjoittamista ja journalismia. Sosiaalialan työt ovat ihan ok ja pärjään niissä kyllä, mutta intohimoni on vahvasti kirjoittamisen puolella.

Elämäntavat


Vuonna 2006 poltin tupakkaa, valkoista Mallua. Luentojen välissä oli kiva pistäytyä tupakkapaikalle opiskelukavereiden kanssa. Se oli harvoja yhteisiä juttuja, muuten olimme kuin eri maailmoista.

Vuonna 2016 olen ollut jo useamman vuoden polttamatta. Aina toisinaan tupakkaa tekee mieli, mutta olen vastustanut kiusausta ja jättänyt sauhuttelut väliin. Mietin, tuleeko koskaan aikaa, jolloin halu polttaa ei enää herää. Luultavasti ei, taistelen koko ikäni sitä vastaan. Onneksi kuitenkin olen vahvempi ja pystyn voittamaan tämän taistelun uudestaan ja uudestaan.



Vuonna 2006 juhlimaan lähdössä, vuonna 2016 (kuva: MK) lenkille lähdössä...

Vuonna 2006 kävin baareissa pari kertaa kuukaudessa. Ei minulla ihmeemmin rahaa ollut, mutta jotenkin sitä silti tuli lähdettyä kavereiden mukaan. Usein koin nuo baarireissut kuitenkin tylsäksi ja laskeskelin, koska kehtaisi livahtaa kotiin peiton alle hyvän kirjan pariin. Baarissa join yleensä halvinta mahdollista olutta.

Vuonna 2016 en ole käynyt kertaakaan baarissa eikä se haittaa minua ollenkaan. Varaa kyllä olisi, mutta kiinnostus puuttuu. Kotona saatan ottaa viiniä, siiderin tai oluen tai pienen tujauksen rommia, tequilaa tai konjakkia. 

Vuonna 2006 en juuri koskaan tehnyt lempiruokaani jauhelihakeittoa, koska en olisi saanut syötyä sitä kerralla ja se olisi homehtunut jääkaapissa. Kokkasin usein helppoja, nopeita ja halpoja ruokia, kuten pakastepyttipannua, mutta kovin herkullisia ne eivät olleet.

Vuonna 2016 voin tehdä jauhelihakeittoa niin usein kuin haluan. Loppu säilyy kyllä jääkaapissa tai tarvittaessa pakastimessa. Pakastepyttipannua en aio syödä enää koskaan, hyi! En edelleenkään ole kaksinen kokki, mutta sapuskat ovat silti muuttuneet herkullisemmiksi.

Vuonna 2006 asuin keskustassa pienessä yksiössä, jossa oli luultavasti homeongelma. Mitään konkreettisia todisteita minulla ei ole, mutta astmani paheni hiljalleen ja ruoka homehtui jääkaapissa, vaikka olisi ollut siellä vain pari päivää. Muuten kyllä tykkäsin asunnosta ja sen keskeisestä sijainnista.





Vuonna 2016 asun lähiössä neljättä vuotta isohkossa neliössä kerrostalossa, joka on rakennettu vuonna 2005. Tilaa on enemmän kuin tarpeeksi, mutta silti toisinaan pelkään, että jonain päivänä en enää voi haalia enempää kirjoja, leffoja ja pelejä, koska hyllymetrit loppuvat.




Harrastukset


Jonottamassa tuoretta Harry Potterin
suomennosta vuonna 2006 / Kuva: NK
Vuonna 2006 kirjoitin fan fictionia. Pinnalla olivat Naruto, Harry Potter ja Pirates of the Caribbean, jonkin verran kirjoitin myös Final Fantasy -peleistä.

Vuonna 2016 kirjoitan toista kirjaani ja mietin muitakin käsikirjoituksia säännöllisesti. Kirjoitan silti edelleen myös fan fictionia, vaikkakin huomattavasti vähemmän kuin 10 vuotta sitten. Pinnalla fan fictionin puolella on Final Fantasy -pelisarja.

Vuonna 2006 suosikkipelini oli Final Fantasy IX. Sen jälkeen tulleet Final Fantasyt eivät olleet minua säväyttäneet, mutta FFIX:ä jaksoin vääntää edelleen, vaikka sillä alkoi olla jo useampi vuosi ikää.

Vuonna 2016 suosikkipelejäni ovat Final Fantasy IX, Final Fantasy XII ja Star Ocean: Integrity and Faithlessness. FF-sarja on edelleen kestosuosikkini, mutta kaikista sen uudistuksista en pidä. Odottelen sarjalta uutta tosi hyvää peliä, mutten usko sen olevan seuraavaksi ilmestyvä Final Fantasy XV. Tykkään muuten todella paljon Final Fantasy XIV:stä, vaikka se on MMORPG (massively multiplayer online role-playing game). Sitäpä en olisi 10 vuotta sitten itsestäni uskonut!

Vuonna 2006 suosikkinettisivuni olivat vanha Finfanfun, Naruto.fi ja Musta Helmi -keskustelufoorumi. Roikuin myös usein Final Fantasy Finlandissa ja IRC-Galleriassa. Naruto.fissä olin niin aktiivinen, että minut valittiin ylläpitoon moderoimaan fan fiction -puolta, myöhemmin ylenin adminiksi asti.

Vuonna 2016 käyn usein Facebookissa ja roikun Twitterissä. Niiden ohella luen paljon blogeja, mutta pyörähdän päivittäin myös Kristallimaailmassa, jossa olen perustaja ja pääadmin. Minua harmittaa suuresti erilaisten foorumien hiljainen kuolema, koska en ole löytänyt nykyisestä somesta samanlaista yhteisöllisyyttä, varsinkaan suomeksi. Englannin käyttäminen ei ole ongelma, mutta kaipaan N.fin aikaista menoa, samoin Kristallimaailman kulta-aikaa. Kansainvälisessä yhteisössä miittien järjestäminen ei onnistu samalla tavalla tai ainakin matkakulut kasvavat budjetista ohi.

Vuonna 2006 luin ainakin aktiivisesti Harry Pottereita ja Avalonin usvia, mutta veikkaan lukeneeni muutakin. Saatoin viihtyä melko paljon myös fan fictionin parissa.

Vuonna 2016 luen paljolti fantasiaa ja scifiä, mutta myös muuta. Fan fictionin lukeminen on viime aikoina jäänyt vähiin, mutta ei ole täysin poissuljettua. Jos kohdalle osuu hyvä ficci, en siitä kieltäydy. Helmiä on kuitenkin nykyisin vaikeampi löytää kuin ennen tai minusta on tullut nirsompi, kun taas kirjamaku on monipuolistunut.

Final Symphony II -konsertti vuonna 2016
Vuonna 2006 kuuntelin mm. Inkubus Sukkubusta, Ajattaraa, Kotiteollisuutta ja Verjnuarmua. Soittolistalta löytyi myös Metallicaa, Catameniaa, Turmion kätilöitä, Stam1naa, Viikatetta, Cradle of Filthiä, Dimmu Borgiria jne. Sitten lisäksi kuuntelin salaa rinnalla mm. UNDER17:a, Flow'ta, Little by littleä, Yukia ja Final Fantasy -musiikkia. Huom! salaa ja yksin, koska muuten olisi tullut kommenttia.

Vuonna 2016 pidän edelleen Inkubus Sukkubuksesta ja Kotiteollisuudesta sekä The 69 Eyesista, mutta kuuntelen niitä loppujen lopuksi aika vähän. Tämän vuoden soittolistani kärjessä näyttävät sen sijaan keikkuvan Nobuo Uematsu, Hitoshi Sakimoto (kummatkin FF-säveltäjiä), Caramell, Angela Aki ja jostain mystisestä syystä E-Rotic (90-luku-fiilistelyjä?). Nykyisin kuuntelenkin melko paljon japanilaisia pelisäveltäjiä ja muutenkin japanilaista musiikkia. Kukaan ei ole tullut enää vinkumaan musiikkimaustani enkä vaivautuisi kuuntelemaan, vaikka tulisikin.

Ihmissuhteet


Vuonna 2006 olin parisuhteessa, joka ei ollut minulle varsinaisesti hyväksi. Kuvittelin voivani muuttaa toisen toimintaa fiksummaksi, mutta sen sijaan päädyin itse tekemään tyhmiä juttuja. Jälkikäteen ajateltuna olisin säästynyt paljolta, jos olisin ajoissa lyönyt hanskat tiskiin, mutta kenties tarvitsin tämän kokemuksen kasvaakseni ihmisenä.

Vuonna 2016 olen ollut kohta naimisissa 3 vuotta erittäin onnellisesti. Tämä parisuhde tuo parhaimmat puoleni esiin ja kestää myös ne ikävämmät. Saan olla oma itseni, mutta kestän myös toisen osapuolen omana itsenään. Olen oppinut, ettei toista voi muuttaa vaan pitää valita rinnalleen sellainen ihminen, jonka ns. huonot puolet eivät raasta hermoja eivätkä etenkään vahingoita muita. Parisuhde on turvasatamani elämän aallokoissa ja haluan pitää siitä hyvää huolta.

Vuonna 2006 minulla oli elämä "tosimaailmassa" ja netissä erikseen. Nettikaverini olivat samanhenkisiä kuin minä ja ymmärsivät fanityttökohellustani, mutta muutoin jouduin pitämään kynttilääni vakan alla. Tapasin siis näitä nettikavereita kyllä, esimerkiksi miiteissä, mutta arkielämämme eivät juuri kohdanneet. Arjessa minulla oli toisia kavereita, joista valtaosa ei oikein ymmärtänyt kummallisia nörttiharrastuksiani ja kertoikin usein minun olevan ikäisekseni typerä ja lapsellinen.

Vuonna 2016 en katselisi kaverinani ihmistä, joka katsoo asiakseen huomautella minulle typeryyksiä harrastuksistani tai toteaa minun olevan niiden vuoksi lapsellinen (muista syistä saa sanoa, jos pysyy asiallisena ja aihetta on). Nykyisin myös "tosimaailma" ja nettielämä sekoittuvat suloisesti toisiinsa ja nettikavereista on tullut tosielämän ystäviä. Saan olla juuri sellainen hörhö kuin haluankin eivätkä tyypit tuomitse siitä. Toisaalta netissä olen törmännyt myös uusiin kivoihin tuttavuuksiin, joihin haluaisin tutustua paremminkin. En vain ole ole vielä saanut rohkaistua itseeni. Kuinka vaikeaa voi olla pyytää kivaa tyyppiä kahville?


Tyyli


Kuvailuhommia haustausmaalla 2006 / Kuva: JM
Vuonna 2006 pukeuduin lähes pelkästään mustaan. Yritin olla gootti, mutta en ehkä koskaan täysin tavoittanut sitä tyyliä. Joka tapauksessa viihdyin synkkiöolemuksessani oikein hyvin. Sain kyllä kuulla siitä varsin usein, etenkin äidiltä. Kehotti kasvamaan aikuiseksi ja pukeutumaan järkevästi. Arvata voi, kuuntelinko moista höpinää. Lempivaatteitani olivat mm. musta pvc-toppi ja musta korsetti, käytin myös usein joko mustia farkkuja tai pitkää, mustaa hametta.

Vuonna 2016 pukeudun usein vaaleanpunaiseen, mutta se ei ole ainoa väri, jonka valitsen päälleni. Vaatekaapissani on pastellisävyjä ja valkoista, mutta on siellä myös kasa mustia t-paitoja, joista en ole suostunut luopumaan. Suosin pukeutumisessa usein neuletakki + t-paita + hame -yhdistelmää, mutta kesäisin ja juhlissa käytän myös mekkoja. Tykkään lolita- ja mori-tyyleistä ja haluaisin jotenkin yhdistää ne molemmat arkipukeutumiseeni, mutta en ole vielä löytänyt sopivaa komboa. Äiti ei ole muuten huomauttanut pukeutumisestani enää aikoihin.

Kuvailuhommia vessassa ennen
Helsinkiin lähtöä 2016
Vuonna 2006 myös tukkani oli värjätty mustaksi, sitä ennen se oli punainen, mutta musta väri vietteli minut täysin. Myöhemmin tulin mustalle värille allergiseksi ja jouduin vaalentamaan hiukseni, muistan sen olleen kova paikka... tosin se taisi tapahtua vasta 2007. En kuitenkaan kokovartaloihottuman koettuani voi suositella kenellekään mustaa kestoväriä.

Vuonna 2016 värjään tukkaani punaiseksi Elumenilla. Oma värinikin on muuten punainen, muttei tietenkään yhtä kirkas kuin pullosta saatu väri. Mustassa värissä olevalle ppd:lle olen edelleen allerginen ja sitä löytyy lähes kaikista kestoväreistä. Elumen on kestävä suoraväri, jossa ppd:tä ei ole, joten sillä olen voinut huoletta tukkaani värjätä. Sitä ennen käytin lukuisia erilaisia suoravärejä, jotka haalistuivat muutamassa pesussa.

Vuonna 2006 meikkasin lähes joka päivä. Nypin kulmakarvani todella ohuiksi, puuteroin ihoni mahdollisimman valkoiseksi ja rajasin silmät mustalla. Suosin myös usein violettia huulipunaa, mutta joskus tartuin myös punaisempiin sävyihin. Olin kuitenkin huulirasvasta riippuvainen, joten huulipunan käyttöni oli toisinaan vähäistä puhtaasti sen takia.

Vuonna 2016 meikkaan edelleen melkein joka päivä, kotipäivinä en tosin viitsi vaan annan ihon levätä. En ole mitenkään erityisen taitava, mutta tykkään laittaa naamaani ja kokeilla erilaisia juttuja. Meikkini on kuitenkin yleensä melko luonnollinen. En puuteroi jo muutenkin vaaleaa ihoani enää täysin valkoiseksi vaan yritän ainoastaan tasoittaa sen sävyä ja joskus jopa lisään poskipunaa. Luomiväreissä suosin erilaisia ruskeita sävyjä. Kulmakarvani pidän paksumpina kuin ennen ja yritän etsiä täydellistä kulmaväriä. Tällä hetkellä käytössä on punainen huultenrajauskynän ja luomivärin yhdistelmä. Huulipunaa käytän harvoin, koska huulirasvasta en ole vieläkään päässyt eroon (okei, en ole edes yrittänyt).



Vuonna 2006 ei paljon kuvissa hymyilty, 2016 ehkä vähän enemmän

Vuonna 2006 lempikoruni oli yksinkertainen pentagrammikaulakoru. Usein kannoin kaulassani myös puolikuuta ja minulla oli myös pentagrammikorvakorut.

Vuonna 2016 minulla on lukuisia lempikoruja. Toisinaan kaulassa kulkee edelleen pentagrammi, triquetra tai Ankh-avain, mutta niiden rinnalle on tullut söpöjä koruja mm. peli-, avaruus- ja Harry Potter -teemalla. Tykkään koruista, joissa on jotain nörttiä.




Kuvailuhommia luonnossa 2006 (kuva: SV) ja Desucon Frostbitessa 2016 (kuva: MK). Tyyli on muuttunut, mutta poseeraustaidot ovat yhtä olemattomat kuin ennenkin.

Tätä postausta oli hauska kirjoittaa, mutta samalla oli melko työlästä kaivella kymmenen vuoden takaisia muisteloita. Onneksi on päiväkirjoja ja kasa kuvia, joiden avulla pystyy vähän palauttamaan mieleen, millaista oma elämä oli aiemmin. Ehkä pitäisi ottaa tavaksi tehdä joka vuosi tällainen vertailu, hah!


26. heinäkuuta 2016

Kun ei kirjoituta

Aina tekstiä ei vain synny, aivot kai kaipaavat lepoa urakoinnin jälkeen. Jumittaminen ei kuitenkaan ole kivaa. Olen kyllä nauttinut lomasta, mutta samalla paininut huonon omatunnon kanssa, koska kirjoitettua on tullut melkoisen vähän.


Jumissa


Tulen tahto on tullut tähän mennessä takaisin kahden esilukijalta, joista toinen oli kriittisempi ja toinen vähemmän kriittinen. Yhdestä esilukijasta en ole kuullut sitten kesäkuun lopun ja yhdelle annoin juuri lisäaikaa elokuun loppuun. Näillä näkymin tekstin työstäminen siis siirtyy. Haluaisin kaikki kommentit, ennen kuin ryhdyn erittelemään, mitä muutoksia haluan tekstiini tehdä.

Tämä tarkoittaa, ettei minulla ole mitään projektia työn alla, ei varsinkaan nyt, kun sain Final Fantasy -kesäraapaleetkin kirjoitettua (hui, kesähän on melkein ohitse!). Aloittelin yhden tarinan kirjoittamista, mutta parin päivän jälkeen se jotenkin vain jäi. En ole saanut motivoitua itseäni näppäimistön ääreen.

Tosin Level up!:ssa on nyt jonkin verran postauksia varastossa, sen verran, että oikolukija repii tuskaisena hiuksiaan ja kiroaa minua alimpaan helvettiin. Lupasin, ettei kaikkea tarvitse käydä läpi kerralla. Tännekin on kertynyt lukupäiväkirjapostauksia varastoon, koska en ole viitsinyt lätkiä niitä sitä mukaan, kun olen lukenut kirjoja. En halua Keijumetsästä-blogin muuttuvan kirjablogiksi, koska se ei sitä ole. Mietinkin jo, pitääkö noille perustaa oma blogi, mutta en haluaisi neljättä päivitettäväksi. Täytynee pohtia ensi vuodeksi jokin uusi konsepti lukupäiväkirjaa varten tai palata vanhaan, kerran kuukaudessa ilmestyvään postaukseen.

Mutta niin. Kärsin jumista. Blogipostauksia on kyllä syntynyt, mutta mitään muuta taas ei (en edelleenkään laske raapaleita kovin isoksi jutuksi... paitsi Rikku ja Gippal -ficciä, joka vaati tuntien taustatyön). Se turhauttaa. Haluaisin innostua jostain, höyrytä ideani ihanuutta, mutta nyt ei irtoa.

Puristinko itsestäni kaikki mehut kevään aikana? Vähän siltä näyttää. Tein hulluna töitä kahden käsikirjoituksen kanssa. Toinen ei sijoittunut kilpailussa ja lepäilee nyt pöytälaatikon uumenissa, toinen on esilukijoilla ja minä itse ihan pihalla.

Ylös jumikuopasta?


Yritän ajatella, ettei tämä ole paha asia. Lomalla kuuluu tehdä kaikkea arjesta poikkeavaa ja nauttia elämästä. Silti huono omatunto painaa, kun näppis ei sauhua. Valitan aina siitä, kuinka arki-iltoina ehtii kirjoittaa aivan liian vähän (varsinkin, kun ylläpitää useampaa blogia ja sauhuaa juttuja vähän joka suuntaan). Nyt sitä aikaa olisi ollut ihan riittämiin, mutta se on mennyt ihan muissa puuhissa.

Nyt tosiaan näyttää siltä, etten vielä elokuussakaan saa täyttä vaihdetta silmään Tulen tahdon kanssa. Minulla olisi siis kuukausi hyvää aikaa tehdä jokin pienempi projekti. Pitäisikö kirjoittaa joulukalenteri jo elokuussa? Hah!

Saa nähdä, mitä keksin... tai mihin tartun. Joitain ideoita on, kuten olen jo aiemmin kertonut, mutta mikään ei tosiaan ole nyt ottanut tulta alleen. Minun ideoillani on myös ikävä tapa paisua romaanimittaan eikä nyt ole aikaa uudelle romaanimittaiselle jutulle. Pitäisi ymmärtää, että pieni on kaunista, aina ei tarvita kymmeniä tuhansia sanoja.

Noh, jotenkin aion tämän jumin saada purettua. En suostu jäämään kuoppaan pyörimään. 


20. heinäkuuta 2016

Kesäpäivä Enonsaaressa

Säät ovat vihdoin olleet vähän paremmat, joten on tullut jopa liikuttua ulos kämpästä. Nyt näyttää jo pahasti siltä, ettei tämän loman puitteissa mökille ehditä, mutta tulipahan sentään Enonsaaressa vierailtua ensimmäistä kertaa vuosiin.


Enonsaari sijaitsee Lahdessa. Sinne pääsee Lahden satamasta 15 euron meno-paluulipulla tai Messilästä 10 euron meno-paluulla. Reitillä liikennöi pari-kolme pientä laivaa. Messilä oli meidän valinta, koska sattuu olemaan lähempänä. Tosin hintansa puolesta olisi saattanut valikoitua joka tapauksessa.

Laivamatka kesti vain 10 minuuttia. Mennessä istuimme kannella, palatessa sisätiloissa, koska kannelle ei mahtunut. Maisemia oli mukava katsella molempiin suuntiin ja laivahenkilökunta oli todella ystävällistä.


Luontopolkuun tutustumassa


Olimme tarkistaneet ennakkoon, että Enonsaaressa on luontopolku. Ajattelimme sen kiertävän saaren reunoja ja olevan melko helppokulkuinen, onhan kuitenkin kyse lapsiperheystävällisestä kohteesta.

Polulta oli valitettavasti jo heti alkuun helppo kääntyä väärään suuntaan, sillä kylttejä oli huonosti tarjolla ja ne oli laitettu hyvin selkeisiin kohtiin. Sen sijaan monta epäselvää risteystä oli jätetty merkitsemättä. Oli myös aivan turha kuvitelma, että olisi päässyt ihastelemaan rantoja, sen sijaan lähdettiin kapuamaan saarta ylöspäin suoraan metsään.

No, metsää vastaanhan minulla ei ole mitään. Katselen mielelläni myös metsämaisemia, joten en tästä suuremmin jaksanut pahastua. Varsinainen polku kuitenkin osoittautui kaikkea muuta kuin kutsuvaksi.

Monin paikoin polkua puhkoivat liukkaat puunjuuret ja isot, terävät kivet, joista osa heilui uhkaavasti. Tämä ei kuitenkaan riittänyt vaan maasta löytyi myös koukkuun taivutettu rauta, johon olisi helppo kompastua ja yksi polun osio oli miltei kasvanut umpeen. On tosi kiva kahlata vyötärölle ulottuvien nokkosten keskellä... tai sitten ei. Onneksi olin laittanut jalkaan pitkät legginssit, lämpötilan puolesta nimittäin harkitsin lyhyitä, jolloin jalkani olisivat palaneet nokkosiin todella pahasti. Kumisaappaat olisivat olleet tuonne myös hyvä lisä, mutta toisaalta niiden kanssa olisi varmaankin liukastellut vielä useammin.

Polku poikkesi rantaan vain kerran ja silloinkaan rantareitti ei jatkunut kuin parin askeleen mitalta. Sitten palattiin epäselvään ryteikköön tarpomaan.

Maisemat tosiaan olivat paikoin oikein kivoja, mutta kävellessä niitä ei juuri pystynyt katselemaan. Sen verran haasteellinen tuo polku oli, että äkkiä olisi kompuroinut, jos ei olisi jalkojaan tiiraillut.

Tässä kohtaa on pakko sanoa, etten todellakaan suosittelisi tuota luontopolkua ainakaan pienten lasten kanssa kulkemaan, eikä se välttämättä sovellu ikäihmisillekään, ainakin pitää olla hyvin vakaa askel. En toki tarvitse pururataa polun tilalle, mutta voisi sitä nyt vähän vaivautua hoitamaan ja ainakin käydä kiskomassa tuollaiset maasta töröttävät raudat pois ja näyttämässä viikatetta nokkosille. Enonsaari olisi kiva paikka mainostaa turisteille, mutten taida viitsiä.

Ei kai auta kuin toivoa, että kaupunki tajuaa hoitaa alueen kuntoon. Ehkä en ole ainoa, joka siitä on antanut palautetta. 

Lounas kesäravintolassa


Ei viitsitty kantaa omia grillattavia mukana, joten päätimme syödä saaren ainoassa ravintolassa. Tosin sinne mennessämme saimme kuulla, että paikalla on yksi työntekijä ja ruokatarpeet jäässä (yhden pintaan iltapäivällä), joten ruokaa ei ollut tarjolla tuolloin, meitä kehotettiin palaamaan myöhemmin uudestaan.

Noin tuntia myöhemmin saimmekin evästä, joka kyllä maittoi. Ainoa henkilökunnan edustaja oli todella mukava, mutta hänen asemaansa ei käynyt kateeksi. Sama ihminen hoiti myynnin, oluen laskemisen, pöytien siivouksen ja kokkaamisen, ja muuten valittamatta myös kävi antamassa ensiapua itsensä teloneelle muksullekin. Isot pisteet tälle asiakaspalvelijalle, mutta toivoisi silti, että henkilökunta mitoitettaisiin vähän paremmin.

Leppoisa päivä


Kaikki ei ihan putkeen mennyt, mutta päivä oli kuitenkin mukava. Muistoksi jäi kasa kuvia, palanut kaistale kädessä ja jalat täynnä hyttysenpistoja, mikä kaikki kuulunee kesään.

Edellisellä Enonsaari-visiitilläni jouduin kärsimään remuavista humaltuneista ihmisistä, mutta tällä kertaa meno oli hillittyä enkä itse asiassa nähnyt ketään päissään. Ehdimme vielä lounaan jälkeen nautiskella kaikessa rauhassa keinumisesta ja katsella maisemia, ennen kuin paattimme putputti jälleen kohti Messilää.

Päivän jälkeen väsytti yllättävän paljon. Illalla olikin mukava rojahtaa kotisohvalle ja lukea kasa Naruto-pokkareita.


19. heinäkuuta 2016

Lukupäiväkirja 15/2016: Naruto 13-24

Päätin aikoinaan, että luen koko Naruto-sarjan, kun olen saanut kaikki pokkarit kerättyä. Nyt tämä tiukka haaste on menossa ja raportoin siitä lukupäiväkirjassa aina, kun olen saanut 12 pokkaria luettua.


5.7.2016 - Naruto 13


Chuunin-koe päättyi vihdoin, bileet pystyyn!

Pakko myöntää, että tämä osuus oli edelleen hyvin puuduttava. Vaikka ajoittain on kiva lukea taisteluista, juoni on minulle tärkeämpi osuus, samoin hahmojen persoonat (juu, ehkä ei pitäisi lukea shounen mangaa sitten). Toisaalta taistelutaktiikoiden ja hahmojen taustojen päälle liimattu selittäminen kesken taisteluidenkin tuntui hölmöltä. Tästä tosin ei taideta päästä koko sarjan aikana, joskin loppupuolella lienee tarvetta on vähemmän.

Samaisessa pokkarissa alkoi ninjasota Hiekkaa vastaan ja Kolmas Hokage vs. Orochimaru -taistelu. Eli edelleen pitkät pätkät turpakeikkausta on luvassa. Olen silti iloinen, että juoni nytkähti kunnolla eteenpäin ja uusi suuntakin on tuloillaan.




7.7.2016 - Naruto 14 ja 15


Taas kävi niin, että pelaaminen vei mennessään (nyt on vähän liian hyvä peli työn alle selvästi) ja Naruton lukeminen jäi, kun yhtäkkiä olikin jo yö. Nappasin sitten Tampereen reissulle mukaan kaksin kappalein pokkareita ja lueskelin ne tullessa ja mennessä.

Chuunin-koetta seuraava taistelu Gaaraa vastaan sekä Kolmannen ja Orochimarun ottelut eivät olleet nekään mitään suosikkikohtiani alun perin. Muistan skippailleeni pätkiä animessa ja lukeneeni mangankin vähän silmäilytekniikalla. Nyt luin kohtaukset oikeasti ja ne olivatkin yllättävän kiinnostavia. Niissä esiintyvät hahmot eivät ole suosikkilistani kärkipäässä, mutta oli silti mukava paneutua heidän näkökulmiinsa.

Ja ai että tykkään Naruton sammakoista! Nimen omaan siis suomeksi. Melkein tekisi mieli lukea sammakkojen repliikit ääneen, koska Etelä-Pohjanmaan murre on vain niin nannaa. En totisesti osaa itse puhua sitä, mutta assosioin sen positiivisiin asioihin, joten sen lukeminen ja kuunteleminen on kivaa.




8.7.2016 - Naruto 16


Tällä kertaa osasin jopa lopettaa pelaamisen ajoissa ja ehdin lueskella Narutonikin oikeana päivänä. Orochimaru ja Gaara voitettiin ja siirryttiin sitä myöten juoniarkkiin, jota olin jo odottanut.

Itachi esiteltiin ensimmäistä kertaa kunnolla. Onhan hän vilahtanut hahmojen puheissa ja näytettykin varjohahmona parissa ruudussa, mutta nyt hän pääsi ihan oikeasti esille tarinassa. Voi, että... uinunut fanityttö heräsi jälleen, ei sille oikein mitään voi.

Tässä kohtaa tarinaa Itachi näyttää vahvasti kylmänä pahiksena tai voidaan ainakin sellaiseksi tulkita, mutta hän kuitenkin välttää turhaa taistelemista ja väkivaltaa, haluaa ainoastaan suorittaa tehtävän, joka hänelle ja Kisamelle on annettu. Hän myös käyttäytyy kohteliaasti, hillitysti ja hallitusti. Hänessä on jotain älyttömän kiehtovaa, jota en pysty täysin määrittelemään, mutta täysin kliseinen paha poika hän ei missään nimessä ole.

Tämä Itachi-osuus ei taida kovin kauaa kestää, mutta täytyy nyt nauttia jokaisesta sivusta. Onneksi tiedän, että hahmosta kerrotaan myöhemmin lisää.


Kuva, jonka Afeni (@afeni84) julkaisi

9.7.2016 - Naruto 17


Otteeni rupeaa selvästi lipsumaan. Lukaisin päivän pokkarin lopulta sängyssä juuri ennen nukkumaan käymistä. 

Alkupuolisko sisälsi Itachia, joka yritti Kisamen kanssa tulla nappaamaan Naruton. Lopulta väliin tuli ensin Sasuke, sitten Jiraiya ja lopulta myös Guy. Jäin pohdiskelemaan Itachia. Mikä ihme hänessä oikein kiehtoo? Vaikka tiedän, miksi hän teki surmatyönsä, häntä ei voi nähdä täysin hyvänä. Ei sen jälkeen, miten hän on kohdellut Sasukea. Itachi on itsekäs, hän satuttaa Sasukea, vaikka olisi voinut yrittää taata velipojalleen hyvän ja rauhallisen elämän (niissä puitteissa kuin se kyseisessä tilanteessa on mahdollista). Sen sijaan hän haluaa ladata Sasuken täyteen tuskaa ja vihaa saadakseen oman vapautuksensa, puhdistaakseen itsensä. Se on itsekästä.

Tiedostan asetelman kieroutuneisuuden, mutta pidän Itachista siitä huolimatta. Voi näitä fanitytön aivoja ja aivoituksia, aina niitä ei ymmärrä itsekään.

Tarina jatkui sitten Tsunaden etsinnällä ja Naruton rasenganin (ehkä?) harjoittelulla. Toistaiseksi on tuntunut mielenkiintoisemmalta kuin chuunin-koe.

12.7.2016 - Naruto 18-20


Lusmu, mikä lusmu! Olen pelannut ja tehnyt kaikkea muutakin, mutta Narutot jäivät taas hyllyyn lojumaan. Koukku ilmeisesti puuttuu tällä hetkellä. Ja kuviakaan en ole jaksanut ottaa... tosin tuskin ne ketään erityisemmin kiinnostaisivatkaan.

Tsunade löydettiin, Orochimarua vastaan taisteltiin ja päästiin takaisin Konohaan ja Narutokin ehti oppia siinä samalla rasenganin. Mangassa tämä osuus meni niin paljon kivuttomammin kuin animessa. Tosin jos tätä lukisi joka viikko uutta lukua odotellen, saattaisi tuskastua helpommin asioiden etenemisvauhtiin.

Sasuke paljasti nyt rasittavan angstauspuolensa valloilleen. Aiemmin pikku-angstipallero on ollut vielä ihan siedettävä (ja pystyn ymmärtämään, mitä näin hänessä nuorempana), mutta nyt ärsytys nosti rumaa päätään. Tekisi mieli ravistella jäbää ja ehkä jopa läpsäistä kasvoihin, ei sillä, että se mitään auttaisi.

Leen kohtalon olin puolestaan unohtanut autuaasti. Hän ei tosin minua hahmona koskaan erityisemmin kiinnostanut, mikä lienee syynä unohdukseen. Näin ollen en muista sitäkään, miten hänen leikkauksensa kanssa kävi, mutta minusta häntä kyllä näkyi sarjan myöhemmissäkin vaiheissa. Voisin siis ehkä olettaa, että hän selviytyy leikkauksesta hengissä?

13.7.2016 - Naruto 21


Hahaa! Tänään luin pokkarin heti aamupalan jälkeen, olinpas ajoissa!

Sasuke sitten päätti lähteä Konohasta, joten se tuntui tapahtuvan kauhean aikaisin, mutta toisaalta tämä lukutahti on paljon rivakampi kuin alkuperäinen.

Luonnollisesti Sasuken perään laitettiin joukko ninjoja, joten tämä kirja koostuikin sitten lähinnä takaa-ajosta, joka jatkunee seuraavaan. Chooji pääsi näyttämään taistelutaitojaan, muiden kykyjä ei niin paljon ehditty esitellä.

Ei mikään erityisen kiinnostava pokkari, mutta ei toisaalta täysin tylsäkään.

14.7.2016 - Naruto 22


Edelleen taistelua Äänen kylän ninjoja vastaan ja Sasuke nukkuu purkissa. Minulla on todella hämärät kuvat tästä osuudesta niin mangan kuin animenkin osalta. Taisin lukea harppoen ja katsoa myös silloin ensimmäisellä kerralla.

Nejin kyvyt tulivat hyvin esille tällä kertaa.

16.7.2016 - Naruto 23-24


Perjantai hujahti Helsingissä ja unohdin ottaa Naruton mukaan, joten lukeminen jäi sitten lauantaille. Vihdoin saatiin käytyä loppuun taistelut Äänen kylän ninjoja vastaan. Leekin selvisi leikkauksestaan ja lähti heti apuun, mitä en muistanut lainkaan. Eipä sillä, en muistanut sitäkään, että Gaara, Kankuro ja Temari tulivat jeesaamaan myös. Miten huonosti olen tämän osion oikeasti aikoinaan kahlannut läpi? En ymmärrä!

Tarina muuten kulkee Narutossa todella hitaasti, koska taisteluihin pysähdytään pitkäksi aikaa. Tämä taitaa olla shounen-sarjoille aika tyypillistä. Eipä sillä, ihan ok noita taisteluita on lueskella, mutta myönnettävä on, ettei luultavasti Naruton jälkeen tule enää toista shounen-sarjaa aloitettua.

Huomaan myös, että minusta on hauska lukea lukujen välissä olevia Kishimoton elämäntarinaosuuksia. Kishimoto on osannut hyvin valita hassuja sattumuksia elämänsä varrelta. Monesti ne ovat vain pieniä, arkisia kertomuksia, mutta juuri se tekee niistä kiehtovia.

Mitä Narutoon tulee... Äänen ninjat tosiaan voitettiin, mutta Sasuke on yhä matkalla Orochimarun luokse. Muistaakseni seuraavaksi vuorossa on jonkinlainen yhteenotto Naruton ja Sasuken välillä, mutta Naruto ei taida onnistua pysäyttämään ystäväänsä. Pari pokkaria lisää taistelua taas?

16. heinäkuuta 2016

Heräteostoksilla Helsingissä sadepäivänä

Päätettiin M:n kanssa mennä käymään Helsingissä. Alkuperäinen ajatus oli kierrellä Suomenlinnassa ja sen jälkeen nähdä vaikkapa kavereita. Kohtalo kuitenkin pani kapuloita rattaisiin ja päivän ohjelma muodostui erilaiseksi kuin ajattelimme.

Päätettiin reissupäivä etukäteen, ettei julkisilla kulkemisesta tarvinnut maksaa omaisuutta (saatiinkin näin molempien matkat yhteen hintaan 16,50 € + auton parkkaaminen asemalle 6 €). Muuten ihan kiva juttu, mutta sääennuste ei osunut päivän osalta nappiin. Kun lippuja varailtiin, näytti ennuste poutaa ja ihan mukavia lämpötilalukemia, todellisuus osoittautui kaatosateeksi ja kovaksi tuuleksi. Suomenlinna täytyi siis jättää välistä, koska ei siellä olisi kuitenkaan ollut erityisen miellyttävää tuossa kelissä hengailla.

Kavereita ei myöskään nähty. Heillä olikin muuta ohjelmaa ja osa asuu sen verran syrjemmässä, että julkisilla ei kannattanut lähteä poukkoilemaan edestakaisin. Onneksi viihdytään hyvin myös kahdestaan.

Shoppailukierros kauppakeskuksissa ja sateen pakoilua leffateatterissa


Käytiin siis kiertelemässä Kampissa, Forumissa ja muutenkin kaupoilla. Tuli tehtyä kunnon shoppailureissu, joskaan ostoksia ei ihan älyttömästi tarttunut mukaan.

Kirjakaupoissa pidin itseni kurissa ja ainoastaan kuvasin kiinnostavien kirjojen kannet. Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta otin ne talteen myöhempää varten. Pyrin jatkossa ostamaan ison osan kirjoista e-kirjoina, joten siksi nappailen kivijalkakaupoissa kuvia mielenkiintoisista teoksista. Tosin varmasti on vielä kirjoja, jotka ostan painettuina eikä kaikkea edes e-kirjana saa. Olen vain jatkossa tarkempi hankintojeni suhteen.

Täysin tuhlaamiselta ei silti vältytty. Ostin ison teemukin, koska sellaista olen himotellut jo kauan. On ärsyttävää joutua nousemaan jatkuvasti täyttämään mukia, kun on hyvä kirjoitusvire päällä, mutta vähintään puoli litraa teetä imevä muki paikkaa tilannetta hyvin. Tietysti seuraava ongelma voi olla teen jäähtyminen, ennen kuin saan sen joutua kokonaan...

Jonkin verran tuli ostettua vaatteita, suurin osa tarpeellisia, mutta yksi kiva turhakekin mahtui joukkoon. Lisäksi Fantasiapeleistä haimme muutamia hyllystä puuttuvia mangoja. Ihan kaikkea toivottua ei saatu, mutta Traconissa sitten uusi yritys.

Kävimme Stockmannilla etsimässä M:lle Kuoman kävelykenkiä. Se oli nyt jo ties kuinka mones kauppa, jonka Kuoma sivuillaan ilmoittaa jälleenmyyjäkseen ja jolla ei noita kesäkeleihin soveltuvia (tai mitään Kuoman kenkiä!) kuitenkaan valikoimastaan löydy. Alkaa mennä epätoivoiseksi tämä kenkien metsästys, ilmeisesti Kuoma ei halua, että heidän tuotteitaan ostetaan.

Koska sade oli eeppisissä mittasuhteissa päätettiin poiketa myös elokuviin. Jostain muistelin Finnkinon mainostaneen edullisia päivälippuja, mutta 12,50 € per lärvi on edullista, en halua tietää, mitä ne normaalihinnat ovat. Todennäköisesti tosin päivälipuista on kaikessa hiljaisuudessa luovuttu tai sitten hinnat eivät ole heinäkuussa voimassa, koska lomailijoilla on jopa aikaa käydä päivällä elokuvissa.

Leffassa käyminen oli kuitenkin mukavaa. Olisin halunnut nähdä Tarzanin tai Independence dayn, mutta niistä oli tarjolla vain 3D-näytöksiä (hyi!), joten menimme sitten tuijottelemaan Liisan seikkailut peilimaailmassa. M tiesi kertoa, että se on saanut melko huonoja arvosteluja, mutta itse kyllä tykkäsin siitä, ehkä jopa enemmän kuin Liisa ihmemaassa -elokuvasta.

Herkuttelua ja kotiin paluu sateen ropistessa


Päivän kruunasi herkullinen matchalatte (saisipa sitä täälläkin jostain kahvilasta!). Myyjä ei tosin kunnolla tainnut kuunnella meitä. Tilasimme pienet, saimme isot, sanoimme myös, että juomme ne paikan päällä ja silti saimme take away -mukit, kun muille asiakkaille tarjoiltiin posliinikupeissa. 

Noh, ei viitsitty tuosta valittaa. Juomahan maistui yhtä hyvältä joka tapauksessa. Se oli melkoisen tukuisaa, joten minulla meni aika kauan ison mukillisen tyhjentämisessä, koska olin jo valmiiksi ähkyssä päivän syömisistä.

Matchattelun jälkeen pyörittiin vielä tovin Kampissa. Sen kauemmas ei viitsitty enää poistua, koska bussi kotiinpäin lähti kuitenkin sieltä.

Bussissa tuppasi nukuttamaan, mutta tsekkailtiin silti 3D:n streetpassit, joita oli koko päivän aikana tullut vain 8 (tosin se enemmän kuin täällä saa viikossa). M pelaili pelejä ja minä nuokuin vieressä sateen paukuttaessa bussin ikkunaan. Taisi osua viikon sateisin päivä meidän reissumme kohdalle.

Se jäi vähän kaivelemaan, ettei Suomenlinnaan päästy. Olen toki käynyt siellä aikaisemminkin, mutta olisi ollut kiva mennä sinne pyörimään ja imemään inspiraatiota ympäristöstä. Ehkä jokin toinen kerta sitten. Päivä oli joka tapauksessa oikein mukava, tuli ainakin lähdettyä vähän muualle kotiympyröistä.

12. heinäkuuta 2016

Lukupäiväkirja 14/2016: Stonehengen perintö

Elisa kirjassa oli kesäkuussa juhannuskalenteri, jossa oli joka päivä uusi kirjatarjous. Suurin osa tarjouksista tuntui painottuvan tällä kertaa dekkareihin, joita en juurikaan lue, eli hillitöntä shoppailua ei tullut harjoitettua. Stonehengen perintö kuitenkin sai minut kiinnostumaan nimensä perusteella ja nappasin sen ostoskoriini.

 

Sam Christer - Stonehengen perintö


Tarina nytkähtää liikkeelle, kun rikas entinen haudanryöstäjä ja intohimoinen Stonehenge-tutkija tappaa itsensä. Hän jättää jälkeensä suuren omaisuuden, kirjeen pojalleen ja salaisen huoneen täynnä salakirjoituksella raapustettuja päiväkirjoja. Sekä poliisi että poika kiinnostuvat tapauksesta.

Samoihin aikoihin rikas huithapeli alkaa deittailla USA:n varapresidentin tytärtä. Kaksikko karkaa lemmenmatkalle Stonehengelle ja katoaa, mikä myös kiinnittää poliisin huomion. Yhtäkkiä Stonehengen ympärille näyttää kietoutuvan useampi rikos.

Lähtökohdat ovat varsin uteliaisuutta herättäviä ja jäinkin tarinaan aika nopeasti koukkuun. Sitä oli helppo ahmia luku luvulta eteenpäin vain saadakseen tietää, mitä seuraavaksi mahtaa tapahtua. Tarinaa kerrottiin useamman hahmon näkökulmasta ja salaisuudet ratkesivat pala kerrallaan siten, että lukijalla oli useimmiten kokonaiskuva paremmin hallussa kuin yksittäisillä hahmoilla. Tosin joitain tietoja myös pantattiin lukijalta tarkoituksellisesti, vaikka hahmojen hallussa ne jo olivat.

Tarinan hahmot itsessään eivät sitten varsinaista kiinnostusta herättäneet. He olivat arkisia ihmisiä, mutta vain erään poliisin kohdalla tuli aito tunne siitä, kuinka hän kamppaili perhe-elämän ja työn yhdistämisen välillä, muut tuntuivat elävän vain tarinaa varten. Tällainen ratkaisu on kuitenkin ihan okei, kaikkien tarinoiden ei tarvitse upota hahmojen tajuntaan ja avata lukijalle jokaisen syvimpiä ajatuksia. Kunhan hahmojen motiivit ovat selkeät, kuten ne tässä tapauksessa olivat, ei haittaa, vaikka persoonat eivät olisi kovin syvällisesti rakennettuja. Juonilähtöisyys on jees, vaikka itse kallistun enemmän siihen, että yhdistetään sekä juonilähtöisyys että hahmolähtöisyys.

Joka tapauksessa Stonehengen perintö oli virkistävän erilainen lukukokemus. Olen lukenut dekkareita ja seikkailutarinoita ennenkin, mutten pitkään aikaan. Niiden parissa kuitenkin viihtyy hyvin, joten ehkä pitäisi tarttua useamminkin.

9. heinäkuuta 2016

Ideoiden pyörittelyä

Olen tällä hetkellä jonkinlaisessa välitilassa. Tulen tahto on esilukijoiden hellässä huomassa eikä vielä ole aika aloittaa seuraavan osan kirjoittamista. Halu kirjoittaa on kuitenkin olemassa, joten olenkin naputellut Level up! -blogiin tekstejä syksyä varten valmiiksi. Jotain muutakin voisi silti tehdä...

Pengoin pöytälaatikoita ja löysin vihon täynnä
materiaalia lukioaikaisesta fantasiatarinasta.
Olenkin käyttänyt kesäloman ensimmäisen viikon pohdiskelemalla, mitä oikeastaan tekisin. Tulen tahtoon ei ole koskeminen, sen olen itseltäni toistaiseksi kieltänyt. Saan käydä siihen käsiksi vasta loman jälkeen (mikäli se on siihen mennessä palautunut esilukijoilta), en aiemmin. Tauko antaa vähän etäisyyttä tekstiin ja pystyn työskentelemään sen jälkeen paremmin. Näen ehkä itsekin, mikä kaipaa korjaamista, mikä poistamista, mikä toimii ja mitä tarvitaan lisää. Ehkä esilukijoiltakin tulee näkemyksiä näistä asioista, ainakin toivon niin. Siksi nyt on parempi pidättäytyä tekstin näpelöimisestä ja keksiä muita juttuja.

Vaihtoehto 1: paluu fan fictionin pariin


Olen leikitellyt ajatuksella, että kirjoittaisin pitkästä aikaa fan fictionia. Kyllä, minulla on taas menossa Final Fantasy -raapaleiden kirjoitusurakka, mutta yksi raapale viikossa ei ole kovin paljon. Ehtisin kyllä muutakin.

Final Fantasy XII:n Ivalice kiehtoo minua maailmana, mutta olen pelin hahmoista kirjoittanut jo miltei kyllästymiseen asti. Aina toisinaan pohdin, että olisi kiva kehitellä omia hahmoja, jotka sijoittaisi tuohon ihanaan maailmaan. Olen miettinyt ficciä vieroista tai ilmapiraateista, mikä ei sinällään ole yllättävää. Minulla on jopa jonkinlainen tarinan aihio mielessä, mutta jostain syystä en silti ole siihen uskaltanut tarttua.

Toinen kutkuttava ficci-idea on kirjoittaa Star Ocean: Integrity and Faithlessnessistä. Siinä on liuta upeita hahmoja, joiden välisistä suhteista saisi aikaan vaikka mitä kivaa! Ongelma vain on, etten ole vielä pelannut peliä loppuun, joten saattaisin tehdä kaanonin suhteen vakavia virheitä. En ole siis rohjennut tarttua tähänkään ideaan, vaikka se kutkuttelee koko ajan enemmän ja enemmän takaraivossa.

Vaihtoehto 2: 90-luvun Suomeen sijoittuva koulutarina


Tätä olen miettinyt jo vuoden tai pari. Tasaisin väliajoin se pulpahtaa mieleeni, mutta koskaan en ole vielä saanut aloitettua. Tuollaisena otsikkona juttu kuulostaa tosi tylsältä, mutta minut tuntien mukana on fantasiaelementtejä.

90-luvun olen valinnut siksi, että olin itse muksu silloin, joten ajatus sijoittaa koulutarina tuohon aikaan yksinkertaisesti vain kiehtoo. Lisäksi kännyköiden yms. puuttuminen kuvioista saattaisi olla tarinan kannalta enemmän kuin jees.

Jos nyt saisin tästä jutusta edes suunnitelman tehtyä kesäloman aikana, sekin olisi hyvä. On vaarallista säilyttää ideoita vain omassa päässään. Hienot yksityiskohdat ja ideantyngät pääsevät helposti unohtumaan, mutta jos ne on tallennettu paperille tai tietokoneen kovalevylle, niillä on suuremmat mahdollisuudet selviytyä.

Vaihtoehto 3: Scifi-tarinan edistäminen


Nyt kun olen tuota Star Oceania paukuttanut, ajatus scifistäkin taas innostaa. En vain oikein tiedä, mitä tekisin tuon keskeneräisen tarinani kanssa. Se on yhdistelmä dystopiaa, avaruusseikkailua ja paranormaalia romanssia. Olen miettinyt, onko siinä liikaakin kaikkea. Ehkä ei ole hyvä tunkea tuota kaikkea samaan tarinaan, aineksia voisi olla useampaan (enkä nyt tarkoita sarjan kirjoittamisesta vaan ihan erillisiä juttuja).

Sen tiedän, etten halua kirjoittaa ns. perinteistä scifiä vaan enemmänkin juuri jotain Star Ocean tai Xenoblade Chronicles X -tyylistä eli jälleen mennään sinne JRPG-osastolle. En oikein vielä tiedä, millainen kokonaisuudesta tulisi, vaikka olen tuota tarinaani jo jonkin matkaa raapustellut. Siltä puuttuu kunnollinen suunta, koska harhailen kolmen eri suuntauksen välillä ja pähkäilen, miten yhdistäisin ne vai yhdistänkö ollenkaan. Romantiikasta en joka tapauksessa halua luopua.

Tämäkin tarina vaatisi siis suunnitellua, mutta tällä hetkellä en edes tiedä, mistä lähtisin liikkeelle. Olen vähän hukassa, etsiskelen suuntaan ilman karttaa ja kompassia. Saa nähdä, haahuilenko siis loputtomiin.

Valintoja, valintoja


Tämän ensimmäisen viikon olen siis käytännössä ollut tekemättä mitään kirjoittamisrintamalla, jos ei blogipostausten massaraapustamista lasketa. Se on ihan hyödyllistä, koska syksyllä epäilemättä kiirettä riittää. On hyvä olla jotain varastossa, jolloin voi välillä pitää taukoa bloggaamisesta ja postailla valmiita juttuja.

Täytyy ehkä yrittää saada kuitenkin jotain päätöksiä tehtyä, ettei ihan koko loma mene löllimiseen. Kyllähän se on hyvä tietysti pitää lomaa myös kirjoitushommista, mutta kesäloma on niitä harvoja hetkiä vuodessa, kun oikeasti voin kirjoittaa niin paljon kuin vain ehdin, jaksan ja viitsin, joten olisi sääli jättää tilaisuus käyttämättä.

6. heinäkuuta 2016

Opiskelusyksy - mihin rahkeet riittävät?

Paikallinen opisto julkaisi kurssinsa juhannusviikolla ja minähän tietysti ryntäsin niitä heti tutkimaan siinä toivossa, että syksyllä taas opiskeltaisiin kirjoittamista. Mutta kah! Toivettani ei kuultu tälläkään kertaa. Onneksi sentään japanin opinnoissa on mistä valita.


Kirjoituskurssien toivottomuus



Kirjoituskursseja on kyllä, mutta ne eivät nyt oikein istu minulle, koska:

  • ne ovat keskellä työpäivää tai
  • ne on suunnattu minua nuoremmille ihan ikärajan kera tai
  • ne eivät aihepiiriltään vastaa mielenkiinnon kohteitani tai 
  • ne ovat päällekkäin japanin opintojeni kanssa

Ei sitten. En mene kirjoituskurssille ensi syksynäkään. Ehkä niin on tarkoitettu, ehkä kohdalle osuu jotain parempaa. Niinhän kävi itse asiassa menneellä lukukaudellakin. En päässyt luovan kirjoittamisen kurssille, mutta sitten törmäsin sattumalta fantasian kirjoittajille suunnatulle kurssille, joka oli ehdottomasti hyödyllisempi Tulen tahdon kirjoittamisen suhteen.

Haluan uskoa, että tapahtumilla on tarkoituksensa. Ehken nytkään syksyllä suuntaa kirjoituskursseilemaan, mutta kohdalle osuu varmasti jotain muuta.


Jotain varmaa ja joitain kutkuttavia ajatuksia

Ei pidä unohtaa, että pääsen sentään työnantajan kustantamaan tarinallistamiskoulutukseen Helsinkiin syyskuussa. Siellä ei ehkä opiskella fantasian tai edes fiktion kirjoittamista, mutta varmasti voin saatuja oppeja hyödyntää työn lisäksi omalla ajallani.

Katselin lisäksi Jyväskylän avoimen yliopiston tarjontaa. Kirjoittamisen opinnot ovat kutkuttaneet minua jo hyvän aikaa, mutta olen lykännyt hakemista, koska jaksaminen on tosiaan ollut rajallista. Nyt kävin niitäkin taas kurkkimassa.

Syksyn opintoihin haku meni jo, joten silloin on turha pyrkiä. Ilmeisesti lokakuussa kuitenkin alkaa haku kevään opintoihin (ja jos ei ala, keväällä voi joka tapauksessa hakea syksyn 2017 opintoihin). Siihen voisin periaatteessa tähdätä. Tässä olisi hyvää aikaa valmistella hakutehtäviäkin. Kirjoittamisen opintoihin ei nimittäin edes avoimessa pääse pelkällä rahalla vaan sinne haetaan. Pääseminen ei siis ole varmaa.

Mietin vielä, jaksaisinko keväällä aloittaa nuo himoitsemani avoimen opinnot (olettaen, että tulisin valituksi). Ne eivät varmasti ole ihan pikkujuttu vaan vaativat oikeasti aikaa ja paneutumista. Toisaalta haluaisin, toisaalta epäröin. Mitä jos ensi kevät on töissä yhtä haasteellinen kuin tänä vuonna? Pystynkö samaan aikaan opiskelemaan kunnolla? En oikeasti tiedä.


Japanin opintoja syksyksi


Huono uutinen oli, että aiemmin käymäni kurssi lakkautettiin. Sen ajankohta oli optimaalinen, samoin kertojen tiheys ja opintojen haastavuus. Nyt täysin vastaavaa ei enää ole tarjolla. Erilaisia vaihtoehtoja kuitenkin on. Hyvä uutinen on, että näitä uusia kursseja vetää sama opettaja, joka vaihtui viime syksynä kurssiltamme pois.

Matkalle Japaniin -lyhytkurssi

Kurssilla käydään ilmeisesti erilaisia matkakohteita ja turistijapania läpi sekä opiskellaan muutamia hyödyllisiä kanjeja. Rehellisesti en usko, että välttämättä tarvitsisin enää tällaista kurssia, mutta ajattelin ilmoittautua, koska se on edullinen ja voihan sieltä aina jotain uuttakin tarttua matkaevääksi... tai ainakin matkakuume kasvaa.

Japanin verkkokurssi

Kaksi lähipäivää sekä syksyllä että keväällä, muuten opinnot verkossa. Kurssi painottuu kirjoittamistaitoihin ja lähtee samalta tasolta kuin aiemmin opiskelemani kurssi. Oppikirja on myös sama. Rinnalle suositellaan kanji-kurssia.

Olen melko vahvasti tämän kurssin valinnan kannalla. Haluaisin nimen omaan parantaa kirjoitustaitojani, joten nyt siihen on hyvä mahdollisuus. Lähikertojen vähäisyys hieman huolestuttaa, mutta ehkä pärjään vähemmällä?

Ensimmäinen lähikerta on pakollinen. Se on hieman ongelma, koska olemme lähdössä reissuun juuri sinä päivänä eikä lentokone tunnetusti odota. Olisi kuitenkin sääli missata koko kurssi tuon takia, joten ajattelin olla asiasta ennakkoon yhteydessä opettajaan. Ehkä tämä on soviteltavissa jotenkin.

Kanji-kurssi

Joka maanantai klo 18:45-19:30, käydään läpi Basic Kanji Book 1:tä ja luetaan erilaisia tekstejä. Tässä kurssissa tökkii se, että se on joka viikko ja noin myöhään. Pääsen töistä yleensä 15:15, joten luppoaikaa jää väliin. Kotiin ei kuitenkaan kannata tulla, koska edestakaisin ravaamalla menee aikaa hukkaan (enkä kuitenkaan jaksaisi enää raahautua takaisin kaupunkiin). Tarvitsisin siis väliaikaohjelmaa töiden ja kurssin väliin. Pohdiskelin, josko jaksaisin kirjoitella tai opiskella pääkirjastolla joka maanantai-iltapäivä.

En kyllä usko varsinaisesti edes tarvitsevani tämän tason kanji-opetusta. Haluaisin kuitenkin lähiopetusta eikä kanjien kertaamisesta nyt haittaakaan ole. Siinä mielessä tämä olisi siis hyvä valinta. Harkitsen vahvasti. Täytyy vain kehittää maanantaikoomaan selviytymiskeinoja.

Japanin jatkokurssi

Tämä on periaatteessa edellisen kurssini rinnakkaiskurssi, joka meni toisella paikkakunnalla. Ryhmät ilmeisesti päätettiin yhdistää. Kurssi menee joka maanantai klo 19:35-20:35 eli heti kanji-kurssin jälkeen. Periaatteessa sinne olisi helppo jäädä opiskelemaan vielä vähän lisää.

Mietin kuitenkin jo, jaksanko tehdä kolmen eri japanin kurssin läksyt joka viikko. Olen myös oikeasti maanantaisin todella väsynyt, koska tuntemattomasta syystä en kykene sunnuntai-iltaisin nukkumaan. Luultavasti opiskelukykyni eivät enää riitä noin myöhään illalla, kanji-kurssikin koettelisi rajojani.

Toisaalta tämä kiinnostaa lähiopetuksen takia. Arvon vielä, mitä teen kurssin suhteen.

Japanin kulttuurin erityispiirteitä 1, 2 ja 3

Kulttuuriluentoja! Näitä on kolmena viikonloppuna tarjolla kevätlukukaudella, hintaa ei ollut mainittu (ilmaisia?). Jos sopivat budjettiin ja mahtuvat aikatauluihin, haluan ehdottomasti mennä kuuntelemaan. Ja muistiinpanovälineet mukaan!


Japanin opinnoissa riittää siis todellakin valinnanvaraa. Tiedostan kuitenkin hyvin vahvasti, että minulla on ollut jaksamisen kanssa haasteita jo pidemmän aikaa. Olen siis varovainen ahmimisen suhteen. Olisi aika ikävää, jos joutuisin keskeyttämään jonkin kurssin, koska kasetti paukkuu. Jostain on pakko siis tinkiä.

Todennäköisesti otan joko verkkokurssin tai jatkokurssin, mutten molempia. Tällä hetkellä kallistun enemmän verkkokurssin kannalle, koska se ei sido minua tiettyyn aikaan ja paikkaan, ainakaan yhtä voimakkaasti kuin tuo jatkokurssi. Toisaalta se kyllä vaatii enemmän itsekuria ja kykyä itsenäiseen opiskeluun, mutta onhan minulla M kotona innostamassa ja ruoskimassa hommiin.

Pelkään vain sitä, ettei jollekin kurssille tulekaan tarpeeksi opiskelijoita ja se ei toteudu. Siinä vaiheessa ei välttämättä ole enää tilaa toisella kurssilla, joten on riski jäädä ilman kurssipaikkaa. Oma veikkaukseni on, ettei verkkokurssi ole yhtä suosittu kuin lähiopetus, mutta ehkä olen väärässä. Toivotaan, että se on sopivan suosittu. Ei kuitenkaan liian, koska en halua jäädä joukosta liian tungunkaan takia.


Vaikeita valintoja


Näyttää siltä, että opiskelun suhteen on edessä tiukkaa pohtimista niin syksyn kuin keväänkin osalta. Vaikka olen innokas opiskelija, en halua uuvuttaa itseäni. Lisäksi haluan ehtiä tekemään myös muuta kuin käydä töissä ja opiskella. Kirjoittaminen ja pelaaminen ovat harrastuksia, joista en ole valmis luopumaan... ja joskus on ihan hyvä vain ollakin.

Ehkä kesäloman aikana voi tuulettaa päätään ja pohdiskella vaihtoehtoja kaikessa rauhassa. Varmasti tilanteeseen on jokin vastaus olemassa. En vain vielä tiedä sitä.

4. heinäkuuta 2016

Lukupäiväkirja 13/2016: Naruto 1-12

Päätin jo aikoja sitten, että kun saan kaikki Naruto-mangapokkarit kerättyä, luen koko sarjan ja kirjoitan siitä lukupäiväkirjan. Projektiin varasin 72 päivää eli yhtä monta kuin pokkareitakin on. Koska 72 pokkaria käsittävä postaus olisi yksinkertaisesti aivan liian pitkä, julkaisen aina uuden lukupäiväkirjan, kun olen saanut luettua 12.


23.6.2016 - Naruto 1


Ensimmäisen pokkarin olen noin 12 vuotta sitten lukenut englanninkielisenä fanikäännöksenä. Alkuun suomenkieliset termit tuntuivatkin vierailta, vaikka tunnistin heti niiden merkityksen. Pidin siitä, että tietyt termit oli jätetty japaniksi (esim. genin ja joonin). Ninjatekniikoiden suomenkieliset nimet tuntuivat kankeilta, mutta tämä lienee tottumiskysymys. Eivät ne sen fiksummilta oikeasti japaniksi tai englanniksikaan kuulosta.

Naruto ei ole koskaan ollut hahmona mikään suosikkini, eikä sen puoleen Sakurakaan. Sasukesta ja Kakashista tykkäsin aikoinaan ja heidän takia jaksoinkin jatkaa sarjaa pidemmälle. Tällä kertaa Sasuke ei saanut sympatioitani puolelleen, mutta siihen voi vaikuttaa se, että tiedän, mitä tuleman pitää. Irukasta on sanottava sen verran, että mieshän on ihan symppis ja Konohamarukin on hauska mukula.

Tarina ei vielä päässyt varsinaisesti vauhtiin, mutta kyllähän tässä vielä pokkareita riittää sitä varten.




24.6.2016 - Naruto 2


Toinen pokkari lähti lukuun matkalla kohti juhannuksen viettoa mökillä. Tarina pääsi vihdoin oikeasti käynnistymään ja muuttui ihan alkua mielenkiintoisemmaksi. Tykästyin Kakashin asenteeseen ja ylipäätään hahmoon taas enemmän ja muistin, miksi pidin Sasukesta aikoinaan melko paljonkin. Minulla selkeä heikkous hitusen angstisia nuorukaisia kohtaan, mutta se on pitkään ollut vaimenemaan päin.

Sasukesta kehitin tarinan edetessä melkoiset antipatiat, joten en varsinaisesti haluaisi pitää hänestä. Silti hänessä on jotain... kaikuja menneisyydestä kenties?




25.6.2016 - Naruto 3


Mökin hämärissä oli mukava tarttua kolmanteen Naruto-pokkariin. Siitä en sitten olisikaan enää halunnut päästää irti. Vähän harmitti, ettei laukussa ollut neljättä odottamassa, mutta tokihan pitää muistaa, että tavoitteena oli lukea yksi päivässä. Yritän olla lipsumatta tästä. Enemmän kyllä pelkään lipsahduksen tapahtuvan toiseen suuntaan: joku päivä voi jäädä pokkari lukematta. Ihan heti se ei välttämättä ole edessä, koska tarinan alkupuoli pitää tukevasti otteessaan.

Zabuza ja Haku toivatkin taas lisämielenkiintoa tarina-arkkia kohtaan. Olin unohtanut joitain yksityiskohtia ja olivat sitten kivoja "ylläreitä". Tämä kolmas pokkari oli ehdottomasti viihdyttävin tähän asti.




26.6.2016 - Naruto 4


Siltajuoniarkki tuli päätökseen ja chuunin-kokeet alkoivat. Siltatarina oli yhtä kiva kuin silloin 12 vuotta sittenkin ja ajoi hyvin sisään ninjojen maailmaan. Se myös jo osoitti, ettei kyse ole pelkästä kivasta leikistä vaan tässä tarinassa hahmoja voi myös kuolla.

Naruton ja Sakuran kohellusta katsoessa ei aina muista, että mangassa käsitellään vakavampiakin aiheita. Ehkä päähahmon ei pitäisi olla se kuuluisa koominen kevennys?

Allergiani nostaa vahvasti päätään, mutta samalla pystyn tarkastelemaan Narutoa, Sakuraa ja ehkä Sasukeakin uudella tavalla. He ovat kaikki omalla tavallaan epävarmoja nuoria, jotka etsivät omaa paikkaansa eivätkä vielä täysin luota osaamiseensa, mutta eivät missään nimessä halua näyttää epäröintiään muille. Jokainen sitten kompensoi omin keinoin: Naruto meuhkaamalla, Sasuke esittämällä coolia ja Sakura kurittamalla Narutoa.

En muuten edes muistanut, että myös TenTen ja Temari iskivät alussa silmänsä Sasukeen. Kohta saadaan mukaan myös Ino. Huoh, ei kaikkien tarvitsisi tykätä samasta pojasta.

Mutta joo, tykkään edelleen ja odotan, että saan huomenna tarttua seuraavaan pokkariin.



27.6.2016 - Naruto 5


Tämä pokkari keskittyi täysin chuunin-kokeisiin. Kokeen ensimmäinen osio on nyt käsitelty ja kakkosvaihe saatiin alkuun. Olin jälleen unohtanut autuaasti yksityiskohtia, mutta ne palautuivat lukemisen myötä näppärästi mieleen.

Muistin myös taas, miten suloinen tyttö Hinata onkaan (eikä kuolaa Sasukea!). Tuollaisissa ujoissa tytöissä on jotain ihanaa. Hinata vaikuttaa ujoutensa ja arkuutensa vuoksi heikolta rääpäleeltä, mutta ulkokuori voi yllättää. Hänessä on vahvuutta, mutta se ei oikeastaan vielä tässä vaiheessa tullut esille. Jos oikein muistan, Hinatan toista puolta esitelläänkin vasta paljon myöhemmin.

Pientä jännitystä on ilmassa, tarina tiivistyy jälleen. Chuunin-koe ei ole helppo ja siellä taisi tapahtua jotain sellaista, mikä ei kuulunut kokeeseen lainkaan. Onko jo Orochimarun aika? Aavistelenko oikein? Huomenna taas lisää!




28.6.2016 - Naruto 6


Chuunin-kokeiden kakkosvaihe pääsi kunnolla käyntiin ja sieltähän se Orochimaru putkahti kuvioon. En muistanut, minkä takia hän kokeeseen oli tunkenut, mutta sekin palautui aika äkkiä mieleen. Joskaan yksityiskohtiahan vielä tässä vaiheessa ei paljastettu.

Tämä alkaa tuntua aikamatkalta vuoteen 2004, kun olin älyttömän innoissani Narutosta. Samaan aikaan hahmoja tulee kuitenkin tarkasteltua eri tavalla kuin ennen. Naruton meuhaaminen on rasittavaa, muttei saa enää repimään hiuksia päästä, Sasuke on edelleen angstipallero, mutta samalla hitusen sääliä herättävä ja Sakura vaikuttaa tyhjäpäältä, vaikka onkin oikeasti vain epävarma itsestään (ja samalla ihastunut teinityttö). En varsinaisesti tykkää päähahmokolmikosta, mutta toisaalta en ryvä negatiivisissa tunteissakaan.

Jatkoa siis vain kehiin!




29.6.2016 - Naruto 7


Viikko Naruton lukemista takana. Se hujahti yllättävän nopeasti.

Chuunin-koe jatkui edelleen ja nyt sen puuduttava pituus alkoi näkyä. Eikös tässä ollut vielä kolmaskin osuus? Tuleeko sen jälkeen jo Itachin ensiesiintyminen? Alan jo pikku hiljaa odottamaan sitä. Ehkä välissä oli jonkinlainen Orochimaru vs. kolmas Hokage -ottelu. Arh, en muista enää, missä järjestyksessä asiat tapahtuvat!

Ei siis auta kuin lukea eteenpäin. Olen edelleen innokas tarinan suhteen, mutta tosiaan tämä koe alkaa jo puuduttaa. Onneksi mielenkiintoisempia kohtia on edessä päin.

Suomennos ei muuten enää tunnu niin tönköltä kuin alkuun. Joko olen tottunut siihen tai sen taso on parantunut, ehkä molempia.




30.6.2016 - Naruto 8


Kesäkuu on näköjään ehtinyt päätökseensä, mutta Naruto on vasta alussa. Chuunin-kokeet puuduttavat, mutta sitkeästi olen lukenut eteenpäin. Tämä juoniarkki ei ole yhtään minun juttuni, tuskastuin siihen animessa ja niin kävi nytkin. Onneksi sen jälkeen tulee parempia ja mielenkiintoisempia juoniosuuksia (tosin on niitä tylsiäkin luvassa vielä, valitettavasti).

No, enpä toisaalta odottanutkaan, että tämä haaste olisi pelkästään hauska. Urakka on isohko, joten siihen mahtuu monenlaisia hetkiä. Naruto on omalla tavallaan hyvä sarja, mutta omalla tavallaan myös huono. Tai ehkä se on vain keskimäärin ihan kiva. En tiedä. Katsotaan, mihin suuntaan mielipide tässä matkan varrella kehittyy.




1.7.2016 - Naruto 9


Edelleen niitä pahuksen chuunin-kokeita. Tällä kertaa esiteltiin Hinatan ja Nejin taitoja. En muistanutkaan, miten k-päähahmo Neji on, mutta hänkin taitaa matkan varrella hieman kehittyä ihmisenä.

En voi sanoa, että lukeminen on tällä hetkellä varsinainen nautinto, mutta kitkutellaan nämä nyt läpi kuitenkin...




3.7.2016 - Naruto 10 ja 11


Eilen jäi Naruton lukeminen välistä, koska kirjoittelin Level up!:n puolelle postauksia varastoon ja pelasin innokkaasti uutta Star Oceania. Tänään sitten bussimatkalla Tampereelle ehti hyvin ahmaista kaksi pokkaria.

Chuunin-kokeisiin saatiin pieni tauko kolmannen osion karsintojen jälkeen. Tauko oli todella virkistävä! Juoni eteni hieman ja tavattiin uusia hahmojakin, myös parin hahmon taustat valaistuivat hieman.

Olikin pettymys, miten nopeasti palattiin chuunin-kokeisiin, mutta ehkä ne ovat kohta ohitse ja pääsen lukemaan muutakin. Narutolla on hyvät hetkensä, sitten sillä on nämä huonot...




4.7.2016 - Naruto 12


Ja niin saatiin chuunin-kokeiden kolmas osio kunnolla alkuun! Taistelua ja vähän lisää taistelua siis luvassa.

Kiinnitin huomiota ilmiöön, joka tuntuu toistuvan kautta linjan Narutossa (en muista, tapahtuuko tätä myöhemminkin): taistelujen lomassa selitetään niin vastustajien ninjatekniikoista kuin heidän kauheasta lapsuudestaankin. Tajuan, miksi näin on tehty, täytyyhän lukijan saada tietää kyseiset asiat. Valitettavasti ne syövät realistisuutta ja tuntuvat päälle liimatuilta, koska ei kukaan oikeassa taistelutilanteessa kävisi tuollaisia pitkiä keskusteluja. Fiilis on sama kuin videopelien tutoriaaliosuuksissa, mutta niissä sen sentään paremmin hyväksyy, koska täytyy oppia taistelemaan voidakseen taistella.

En toisaalta tiedä, miten nämä jutut olisi sarjakuvassa paremminkaan toteuttaa. Erilliset infodumpit olisivat nekin puuduttavaa luettavaa. Ehkä kuitenkin lapsuustarinat voisi säästää johonkin toiseen kohtaan, johon ne istuvat luontevammin? En tiedä, joka tapauksessa tällainen rakenne vähän töksähtää minulle.




Ensimmäiset 12 Naruto-pokkaria ovat nyt takana. Tätä lukupäivää kirjoittaessa on ollut hauska huomata, miten suhtautumiseni on muuttunut lyhyessä hetkessä. Alussa tavoitin vanhan, tutun innostuksen, sitten touhu alkoi jo puuduttaa. Jatkan kuitenkin haasteen parissa, vaikka välillä olisi vaikeaa. Haluan tehdä tämän loppuun, sen jälkeen voin sanoa lukeneeni Naruton kokonaan.