Kevään suurin puserrus on ohitse ja Maailman laita -kilpailun työ odottaa vihdoin postittamistaan. Edellisestä kirjoituskilpailuosallistumisesta on jo parisen vuotta aikaa. Silloin osallistuin Maan mahdilla ja sijoituin neljänneksi, nyt en edes uskalla toivoa noin hyvää tulosta. Tähän kisaan saavat lähteä myös ammattikirjailijat, joten tason voisi kuvitella olevan kova.
Nyt siis olen osallistumassa aivan erilaisella tekstillä. Aloitin JRPG:stä vaikutteita vetäneen scifi-tarinan kirjoittamisen muutama vuosi sitten, mutta urakka jäi kesken, koska Maan mahti imi mukaansa. Mielestäni tuo kyseinen tarina kuitenkin sopisi Maailman laita -kilpailuun, joten kaivoin sen jälleen esille.
Päätin keskittyä ainoastaan tarinan alun työstämiseen, koska kilpailuun lähetetään vain 50 sivua ja aikaakaan ei ollut kamalan paljon. Voin sitten panostaa loppuun myöhemmin. Käytännössä kirjoitin tuon alun lähes kokonaan uusiksi tammikuun aikana. Sen jälkeen pätkä lähti esilukijalle (oli muuten ensimmäinen kerta, kun lähetin vain osan käsiksestä esilukuun) ja minä vietin rennon helmikuun muun muassa fanifiktiota raapustellen ja kirjoitinpa TT:nkin yhden luvun siinä sivussa.
Maaliskuun flunssasta selvittyäni otin jälleen editointikynän tarmokkaaseen käteeni ja ryhdyin käymään tarinaa läpi tällä kertaa tulostettuna versiona. Tiedän, ettei keskeneräisen työn tulostelu ole kovin luontoystävällistä, mutta tekstin vain näkee silloin hyvin eri tavalla. Huomaan kökköyksiä, jotka saattaisivat muuten jäädä näkemättä. Tämä on siis tärkeä välivaihe editoimisessa.
Luin kaiken läpi. Olin jo korjannut esilukijan merkitsemät typot ja maalannut punaisella enemmän työstämistä tarvitsevat kohdat. Näiden kaveriksi kertyi liuta omia merkintöjä, joista osa oli puhtaita kirjoitusvirheitä, mutta mukaan mahtui liuta muitakin juttuja, joista osa sai puistelemaan päätä.
Tykkään tästä vaiheesta editoimisessa. Saa nyhjätä sohvannurkassa oman tekstin kanssa ja vain merkkailla vikoja, ei tarvitse vielä varsinaisesti rassata aivoja. Seuraavassa vaiheessa tein jälleen käsikseen helppoja muutoksia, vasta sitten tartuin noihin isompiin ongelmakohtiin. Se ei ole aina kovin kivaa puuhaa. Pitää poistaa jotain ja välillä lisätä toista tilalle. Toisinaan täytyy pähkäillä, miten kohtauksen saisi kuulostamaan paremmalta tai edes tehokkaammalta, vääntelemään ja kääntelemään sanoja. Aina ei silti saa aikaan täydellistä lopputulosta.
En ole tarinan alkuuni vieläkään täysin tyytyväinen. Lähestyvä deadline on kuitenkin siitä hyvä juttu, ettei hinkkaamista voi jatkaa loputtomiin. Teksti on päästettävä menemään ja katsottava, miten sille käy. Sen voi hetkeksi jopa unohtaa ja keskittyä muuhun, minun tapauksessani aion yrittää ennen kisan seuraavaa vaihetta saada TT:n ensiversion kasaan. Sitten se olisi valmiina siltä varalta, että tuomareille sattuisi mielenhäiriö ja juuri minun tekstini valittaisiin jatkoon. En uskalla oikeasti toivoa, mutta ei siitä haittaa ole, että TT:n saisi vihdoin valmiiksi ensimmäistä editointikierrosta varten.
Joka tapauksessa olen jo valmistautunut päästämään tämän kisatyön käsistäni. En aio siihen enää muutoksia tehdä. Itse asiassa yritin jo pitkäperjantaina tulostaa sen, mutta valitettavasti tekniikka kävi keljuilemaan.
30 viimeisestä sivusta jäi ensin ykkösrivi uupumaan. Seurauksena minulle kertyi siis kauhea kasa suttupaperia. Kun sitten tulostin samat sivut uusiksi, tulostimesta loppui muste ja ulos tuli vain harmaata sotkua. Nyt kasassa onkin lähes 60 sivua suttupaperia, jeij! Tämä tekee taas luonnolle hyvää. Ehkä pitää ryhtyä piirtelemään enemmän, että noille saisi edes jotain käyttöä.
Onneksi sitten anoppilassa pääsi tulostelemaan uupuvat sivut. Sen verran on nimittäin kiireitä tiedossa ensi viikolla, etten ehtisi juoksemaan kaupoissa mustepatruunoiden perässä. Mikähän siinäkin on, että muste loppuu aina kriittisellä hetkellä?
No, joka tapauksessa, enää ei tarvitse stressata. Kirje lähtee tiistaina kohti Helsinkiä ja minä käännän katseeni scifistä takaisin tuttuun ja turvalliseen fantasiaan, edelleen niillä JRPG-höysteillä. Ehkä siitä vielä tulee tavaramerkkini? Jotenkin tietyt elementit meinaavat hiipiä mukaan yhä useampaan tarinaani.
PS. Hyvää pääsiäistä kaikille!
Ei kommentteja