25. tammikuuta 2016

Maan mahdin päähahmojen luomisesta

Maan mahdissa esitellään liuta hahmoja, joista osalla on suurempi, osalla pienempi rooli. Jokainen on kuitenkin omalla tavallaan tärkeä ja vaikuttaa tarinan kulkuun. Juttelin menneenä viikonloppuna erään kirjan lukeneen henkilön kanssa muutamista hahmoista ja tuo keskustelu oikeastaan herätti halun avata hieman hahmojen taustoja täällä bloginkin puolella.

Tämä postaus ei kuitenkaan ole spoilaava eli en käsittele hahmojen tarinallisia taustoja vaan pikemminkin heidän luomisprosessiinsa liittyviä asioita ja ajatuksiani. Päätin nostaa postaukseen päähahmokuusikon sen sijaan, että olisin käynyt läpi jokaisen sivuhahmokin. Toki myös he ovat tärkeitä, mutta ihan kaikkeen ei voi samalla kertaa paneutua.



Neito Senna

Senna taisi olla ensimmäisiä hahmoja, jotka tarinaan loin. Alkuperäisessä suunnitelmassani hänen oli tarkoitus olla koko tarinan päähahmo. Olin ajatellut kertovani koko jutun hänen näkökulmastaan ja yksikön ensimmäisessä persoonassa. Minulla oli itse asiassa aika paljon tekstiäkin jo kirjoitettuna siten, kunnes päätinkin tehdä toisin ja kirjoitin alun käytännössä kokonaan uudestaan.

Sennan esikuvana toimi Final Fantasy XIII:n Oerba Dia Vanille, mutta hän ei ole kuitenkaan mikään Vanillen täydellinen kopio. Ulkonäössään heillä on samankaltaisuutta ja jotkin luonteenpiirteet voivat olla yhteneväisiä, mutta Senna alkoi hyvin pian elää omaa elämäänsä ja jätti esikuvansa taakseen. En oikeastaan alkuun edes tietoisesti pyrkinyt tällaiseen, mutta jossain kohtaa havahduin siihen, että Senna oli täysin irtautunut omaksi itsekseen.

Kun muut päähahmot tulivat mukaan, Sennan rooli tarinassa pieneni jossain määrin. Täysin merkityksettömäksi hän ei silti jäänyt, mutta hänen tarinansa otti uuden suunnan. Valinta oli alkuun ehkä jopa hieman kipeä, mutta mielestäni se oli silti oikea.

Neito Momi

Momi oli alkujaan suunniteltu tärkeäksi sivuhahmoksi, tavallaan tukemaan Sennan tarinaa ja tuomaan mukaan sopivasti draamaa. Kun sitten päätin muuttaa tarinan kerrontatyyliä, Momi alkoi välittömästi huitoa ja mekastaa oman roolinsa kasvattamisen puolesta. Tällä hetkellä voisi melkein sanoa, että hänen merkityksensä voi olla jopa himpun verran suurempi kuin Sennan, mutta toisaalta näitä on aika vaikea vertailla keskenään.

Momilla ei ole samanlaista esikuvaa kuin Sennalla. Olen kuitenkin käyttänyt samannimistä hahmoa eräässä fan fiction -tarinassani vuosia sitten. Mutta kuten Sennankin kohdalla, tämä uusi Momi levitti siipensä ja lähti lentoon kohti omaa polkuaan. Hänessä on yhtymäkohtia menneeseen, mutta täysin samasta hahmosta ei silti ole kyse.

Vartija Nera

Myös Nera on vetänyt esikuvansa Final Fantasy XIII:sta. Pidin hyvin paljon Oerba Yun Fangista ja hänen piirteitään on sitä myöten Neralle siirtynyt. Neran taustatarina, jota Maan mahdissa ei tosin vielä avattu kovin pitkälle, on kuitenkin hyvin erilainen kuin Fangin.

En tiedä, saisiko kirjailijalla olla suosikkeja omien hahmojensa joukossa, mutta ei kai sitä toisaalta voi välttääkään. Nera on minulle tällainen. Toivon, ettei se tulevaisuudessa vaikuta siten, että painotan liikaa hänen hyviä puoliaan ja jätän heikkoudet pimentoon. Tämä on oikeasti asia, johon minun pitää kiinnittää huomiota, koska olen kehittänyt ehkä hitusen liiankin vahvan kiintymyssuhteen Neraan.

Voitte muuten uskoa, että kun aiemmin mainittu lukija kertoi Neran olevan hänenkin suosikkinsa, minä suorastaan kehräsin. Tuhma minä, ei omia hahmoja saisi fanityttöillä! Nera totisesti on minun sokea pisteeni, joten tarvitsen tarkkuutta aina, kun kirjoitan hänestä.

Vartija Blade Kronius

Blade-niminen hahmo esiintyi minulla samaisessa fan fiction -tarinassa kuin Momikin (samoin Astara ja Thyme, tykkään kierrättää nimiä, anteeksi siitä). Hänkin on kokenut evoluution ja löytänyt itsensä Maan mahdissa, hän ei siis ole sama heppu kuin aiemmin.

Bladen kohdalla olen tullut siihen tulokseen, että hän voisi olla nuorille aikuisille suunnatusta romanssikirjasta. Pahimmat kliseet olen ehkä onnistunut editointikierroksella karsimaan, mutta aina kun luen Twitterissä Brooding YA Heron twiittejä (kiitokset Vaarnalle tästä vinkistä), puistelen päätäni itselleni ja mietin Bladea. Voi apua! Onneksi tarinani ei sentään sijoitu lukioon, muuten olisin totaalisen pulassa.

Blade ei ole sitä miestyyppiä, josta itse erityisemmin pidän, mutta tykkään jostain syystä silti kirjoittaa hänestä. Hän on minulle silti edelleen vähän liukas saippuapala, joka meinaa lipsahtaa otteesta ja jonka aikeista ei pysty koskaan olemaan täysin varma. Häneen haluaa luottaa, muttei pysty, ainakaan täydellisesti.

Maan mahdissa Bladesta ei vielä kovin paljon kerrota, mutta hänen roolinsa tulee kasvamaan matkan edetessä. Myönnettävä on, että hieman jopa odotan sitä, että pääsen todella porautumaan hänen taustoihinsa.

Astara Leveduier

Kuten jo tuossa aiemmin mainitsin, on Astarakin kokenut tarinoissani yhden esiintymisen. Silloin tosin vain hyvin pienessä sivuroolissa ja hyvin erilaisena hahmona kuin Maan mahdissa. Hän oli myös Maan mahdin ensimmäisessä versiossa erilainen kuin lopullisessa versiossa. Hänen osaltaan jouduin tekemään kaikista eniten uudelleen kirjoittamista jopa repliikkejä myöten. Nyt jatko-osaa työstäessä hän on ehkä kaikista vaikein näkökulmahahmo kirjoittaa, koska hänen osaltaan on otettava muita hahmoja tarkemmin huomioon, kenen kanssa hän puhuu ja millä kielellä. Se on haasteellista, mutta samalla hauskaa.

Astaran taustatarina oli alusta asti selvä, mutta en osannut ottaa sitä riittävän hyvin silti huomioon Maan mahdin ensimmäistä versiota kirjoittaessani. Juuri tämän takia jouduin kirjoittamaan monia kohtia uusiksi. En silti pidä sitä huonona. Joskus hahmon kehittämiseen tarvitaan harhailua.

Thyme Levedueir

Thyme on kenties päähahmojoukkiossa jäänyt vähimmälle huomiolle, vaikka hänellä on oikeasti taustatarinaa melkoisesti. Tästä tarinasta on jonkin verran annettu vihiä, mutta aivan kaikkea ei Maan mahdissa vielä paljasteta.

Vaikka Thyme sai nimensä samaisesta fan fiction -tarinasta, jonka olen tässä jo monesti maininnut, hänen esikuvakseen nousi Final Fantasy XII:n ilmapiraatti Balthier Bunansa. Balthierissa on paljon sellaista, mistä pidän ja halusin varastaa tuosta charmista pienen rippusen omalle hahmolleni.

___

Maan mahdissa on tosiaan liuta myös muita hahmoja, joista olisin voinut kirjoitella ajatuksiani. Ihan jokaista sivuhahmoa en luonnollisesti ole miettinyt yhtä tarkasti kuin päähahmoja, mutta heilläkin on hippusen taustoja olemassa. Näistä taustoista ei kuitenkaan kerrota suoraan edes Maan mahdissa vaan ne ainoastaan vaikuttavat hahmojen käytökseen ja toimintaan. Kirjasta tulisi liian raskasta luettavaa, jos aivan kaiken analysoisi puhki lukijoita varten.

Myönnettävä on, että tykkään hahmojen kehittelemisestä paljon ja siksi siihen on tullut uhrattua aikaa. Monesti teen hahmoprofiileja ennen varsinaisen kirjoittamisen aloittamista ja täydennän niitä sitten tarpeen mukaan matkan varrella.

Sekin on sanottava, että tuo viikonlopun keskustelu oli varsin antoisa. Oli yhtä aikaa sekä kiinnostavaa että hämmentävää kuulla lukijan ajatuksia hahmoistani. Se myös antoi pontta jatko-osan kirjoittamisen suhteen. Tietysti se on tällä hetkellä hitusen ongelmallista, koska olen korviani myöten kiinni toisen työn editoimisen kanssa, mutta yritän varastoida tämän hyvän energian myöhempää käyttöä varten ja säilöä sen myös tähän postaukseen.

18. tammikuuta 2016

Pakkasenpuremia ja pikkuostoksia

Ihanainen maanantaivapaa kulunee tietokoneen ääressä ja tarkoitus on saada jotain aikaan myös Wordin puolella. Sitä ennen ajattelin kuitenkin potea conikrapulaani hetkisen blogin puolella.

Viikonloppu vierähti Desucon Frostbitessa, joka järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa jo tammikuussa. Keli oli tapahtuman mukainen eli pakkasta oli enemmän kuin tarpeeksi, mutta onneksi suurin osa ajasta tuli vietettyä sisätiloista eikä autokaan oikutellut, vaikka joutui seisomaan päivät pakkasessa ilman lämmitysmahdollisuutta. Kuulemani mukaan kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita.

Desu-viikonloppu oli siitäkin poikkeuksellinen, että meillä oli peräti neljä con-vierasta. Järjestelyt sujuivat yllättävän hyvin, vaikka vähän stressasinkin etukäteen. Hirvitti, että riittääkö sapuska, ehditäänkö ajoissa tapahtumapaikalle ja viihtyvätkö kaikki riittävän hyvin. Melko mutkatonta oli eikä kukaan ole isommin valittanutkaan.



Pukuiluhommat

Huomaan, että vuosi vuodelta coneissa tulee räpsittyä vähemmän kuvia. Nyt vedin niin pohjanoteerauksen, että oma cosplay-asukin unohtui kuvata. Minulla on vain yksi huonolaatuinen selfie, josta ei paljon pukua näe. Tein siis aikuisversion Final Fantasy IX:n Eikosta. Olisikin jossain vaiheessa kiva saada puvusta kuvia (ja kenties myös juhla-asusta, jonka myös haluaisin toteuttaa), mutta sitä varten pitäisi nakittaa joku kuvaushommiin. En nimittäin haluaisi räpsiä vain selfietä olohuoneessa vaan saada kuviin myös kivan taustan. Noh, haaveilla saa aina.

Perjantaina en viitsinyt pukuilla, koska päivä oli kuitenkin melko lyhyt ja työviikon jälkeen väsytti. Sunnuntaina kierrätin jälleen hääpukuni, tosin taas eri hamosella, joten fiilis oli ehkä vähän erilainen kuin viime vuoden Frostbitessa.



Näistäkin asuista tällaisia ihanan laaduttomia peili-selfietä. Meillä olisi kamerakin, mutta eipä sitten tullut ladattua sitä. Minusta on oikeasti tullut aivan liian laiska!

Perjantain asu oli tosiaan arkisempi, mutta sellainen kivan tyttömäinen, joita tykkään käyttää yleensäkin. Sunnuntaissa oli ehkä hitusen enemmän glamouria tai jotain muuta sellaista hienonkuuloista, joka ei sovi yhteen minun kanssani, mutta josta kuitenkin salaa tykkään. Ja sitä paitsi on ihan parasta, että voi käyttää hääpukuaan uudestaan ja uudestaan. Joskaan en tiedä, pystynkö kierrättämään sitä pitkää valkoista hametta enää koskaan missään, mutta ainakin tuo yläosa toimii muiden hameiden kanssa erinomaisen hyvin.


Perjantain puuhat

Desucon ei ole pelkkää pukujen kanssa pelaamista tai itse asiassa se on sitä minulle nykyisin hyvin vähän. Tälläkin kertaa tuli istuttua luennoilla sen verran aktiivisesti, että takamus alkoi valittaa. Perjantaina ehdimme kuuntelemaan luentoa haaremianimesta naiskatsojan näkökulmasta. Luento valikoitui siksi, että se oli heti avajaisten jälkeen ainoa tarjolla oleva ohjelma. En siis juurikaan (lue: ollenkaan!) perusta haaremianimesta vaan mieluummin pingon vuorille pakoon kuin katson sitä, mutta siitä huolimatta luento onnistui viihdyttämään. Se tarjosi minulle aivan uudenlaisen näkökulman kyseiseen genreen. En tosin siltikään aio ryhtyä katsomaan sitä, mutta tulipahan ajateltua asioita uudella tavalla.

Muihin ohjelmiin emme sitten perjantaina ehtineetkään, koska kävimme hakemassa yhden con-vieraan asemalta eikä näillä keleillä viitsi ketään odotuttaa yhtään enempää kuin on pakko. Ilta jatkui melko rauhallisissa merkeissä, kun ihmiset valmistautuivat seuraavan päivän koitoksiin.


Lauantain luennot

Lauantaina starttasimme päivän Battle Royalea käsittelevällä luennolla. Olen leffat katsonut ja mangaakin hieman lukenut, mutten kokonaan. Luento käsitteli näitä lähdeteoksia, muttei alkuperäistä kirjaa. Sen haluaisin kyllä saada käsiini, sillä olisi mielenkiintoista verrata sitä näihin kahteen muuhun versioon.

Mielestäni luennolla oli paljon hyvää ja mielenkiintoista asiaa. Battle Royalea käsiteltiin nimen omaan psykologian näkökulmasta eikä väkivallalla suotta mässäilty. En ehkä ollut luennoitsijoiden kanssa täysin samaa mieltä tiettyjen hahmojen ihanuudesta tai tylsyydestä, mutta hyviä analyysejä he joka tapauksessa tekivät. Luennon aikana tosin onnistuin aiheuttamaan itselleni hahmokriisin, kun ryhdyin pohtimaan, saisiko minun hahmoistani yhtä kattavaa analyysia tehtyä. Tässä kohtaa pitäisi tajuta, etten välttämättä itse pysty tarkastelemaan heitä samalla tavalla kuin joku muu, joten liikaa tähän ei kai pitäisi takertua. En tarkoita tällä sitä, ettenkö haluaisi oppia kirjoittamaan aina vain parempia hahmoa, mutta ei kai tässä silti pitäisi ahdistusta alkaa potea.

Joskus tosin olisi kiva kuulla, mitä lukijat hahmoista ajattelevat. Yleisin palaute tuntuu koskevan sitä, oliko tarina mielenkiintoinen vai ei (tärkeää toki tämäkin!), mutta harvemmin kukaan sanoo hahmoista mitään.

No juu, takaisin asiaan. Hahmokriisistä voisi melkein tehdä omankin postauksensa.

Battle Royalesta siirryttiin suoraan Kumihiko Ikuharan hahmojen maskuliinisuuden käsittelyyn. Olin käynyt kuuntelemassa kesä-Desussa saman luennoitsijan luennon Ikuharan naishahmoista, joten tämä toimi sille hyvänä jatkumona. Analyysi oli mielenkiintoista ja näkökulmia riitti. Hassua kyllä, en ole yhtään käsitellyistä animeista (Utena, Mawaru Penguin Drum, Yuri Kuma Arashi) katsonut loppuun asti (koska syyt), mutta tästä huolimatta sain luennosta paljon irti. Sen jälkeen puolittain innostaisi katsoa kyseiset animet loppuun, mutta oikeasti en taida kuitenkaan repiä vähäistä aikaani siihen.

Parin luennon jälkeen kello oli sen verran paljon, että olikin aika lounastaa Kristallimaailman porukan kanssa. Ongelmalliseksi vain osoittautui löytää riittävästi vapaita paikkoja ravintola Lastusta, koska aika moni muukin oli nälkäinen samaan aikaan. Saimme kuitenkin lopulta kaapattua yhteisen pöydän ja sekä ruoka että seura maittoivat.

Syömisen jälkeen teimme vielä täsmäiskun myyntipöytäsaliin ja taidekujalle, ennen kuin jatkoimme taas luennoilla istumista. Vuorossa olikin Non Non Biyoria käsittelevä kokonaisuus, joka osoittautui sekin hyvin mielenkiintoiseksi. Luennoitsija oli perehtynyt aiheeseensa hyvin ja käsitteli sitä mielestäni hyvin monipuolisesti. Non Non Biyori on melkoisen kiva ja nostalgisen fiiliksen nostattava anime, jonka tavallaan silmäilin läpi. Lajityypiltään se ei ole aivan minun juttuni, mutta Japanin maalaismaisemat pakottivat kuitenkin puolittain seuraamaan, kun M sitä katseli. Ja koska juoni ei animessa ole kovin suuressa roolissa, ei tällainen seuraamistapa ollut oikeastaan edes huono tai haitallinen.

Seuraavaksi suuntasin vielä luennolle, jolla puhuttiin seksuaalisuudesta shoujo-mangassa. Luento oli melkoisen täynnä ja jouduinkin ahdistumaan paikastani kahden tuntemattoman ihmisen välissä. Joka tapauksessa luennon aihe oli hyvä ja sisältö mielenkiintoinen. Erinäiset esiintymistekniset seikat eivät niin minua miellyttäneet, muttei se tosiaan aihetta pilannut.

Olisin halunnut jäädä kuuntelemaan vielä Ranobe animessa -luentoa, mutta muu seurue alkoi olla jo sen verran väsynyttä, että päätimme suunnata kotiin. Täytyy toivoa, että kyseinen luento tulee Youtubeen katsottavaksi myöhemmin, sillä haluaisin ihan oikeasti nähdä sen.

Lauantai-ilta menikin aika samoissa merkeissä kuin perjantai. Vähän syötiin, vähän turistiin, vähän katsottiin animea ja suihku oli varattu tasaiseen tahtiin.


Sunnuntain suuret tunteet

Sunnuntaina hyökättiin heti alkuun myyntipöytäsaliin, koska M oli kuullut, että sinne oli tullut lisää figuureja, jollaisen hän halusi itselleen. Samalla tuli toki tehtyä muitakin ostoksia, joiden tekoa jatkoimme vielä taidekujalla.

Rahojen tuhlaamisen jälkeen kävimme kuuntelemassa Unreality-kuoron esiintymisen, joka oli oikein hyvä. En osaa arvioida musiikkia mitenkään kriittisesti, mutta tykkäsin esityksestä tosiaan paljon. Jos tykkäilee anime- ja pelitunnareista, on tämä kuoro kyllä tsekkaamisen arvoinen.

Sunnuntain ensimmäinen varsinainen luento oli Suomi-ilmiö, jossa oli hauskaa salaliittoteoriointia. Vaikutti siltä, että luennoitsijat olivat todella nähneet vaivaa lähdemateriaalinsa kanssa ja saaneet aikaan ainakin minua hauskuuttavan kokonaisuuden. Hieman miinuksia on silti annettava kiroilusta. Tyylinsä toki kullakin, mutta minä kuuntelisin luentoni mieluummin ilman turhia voimasanoja.

Ehdimme vielä kuuntelemaan Kun äiti Pokémon-kortin osti -luennon, joka siis ei käsitellyt Pokémonia vaan animeskenen historiaa Suomessa vuodesta 2000 eteenpäin. Koska olen itse elänyt osana tuota historiaa, olikin kiva kuunnella, kun kaksi melkein yhtä vanhaa pierua muisteli, miten nykytilaan ollaan päädytty. Uutta tietoa luento ei juurikaan tarjoillut, muttei ehkä ollut tarkoituskaan. Osa mielenkiintoisuudesta syntyi jo siitäkin, että myös yleisö oli aiheesta hyvin kartalla.

Lopulta vuorossa olivat tietysti vielä päättäjäiset, joissa paljastui, että kaveri oli voittanut AMV-kisan. Muita yllätyksiä ei ollut vaan ohjelma oli hyvin perinteistä settiä, kuitenkin sellaista, että aina menee mielellään seuraamaan.

Päivän päätteeksi haettiin evästä ja vietettiin iltaa vielä yhden viikonloppuvieraan kanssa, kunnes oli aika heittää hänetkin asemalle. Loppuiltana en saanutkaan sitten aikaan mitään fiksua vaan koomasin sohvalla, kunnes oli aika ryömiä petiin.


Ostoksia, ostoksia


Sitten se pakollinen loottiosuus. Tai ei kai se pakollinen ole, mutta koska materialismi on kivaa, täytyy siitäkin puhua.

Hirveää tavaravuorta ei tullut silti raahattua mukana pois myyntipöytäsalista (taidekujaostoksia en esittele, koska ovat menossa lahjaksi).

1. Whispered words 2, Citrus 4 ja Naruto 70 -mangat

Kaksi ensimmäistä sarjaa ovat suhteellisen tuoreita löytöjä. Narutoa olen lukenut vuodesta 2004, alun perin englanniksi. Mangat olen ostanut suomeksi enkä taida olla niistä lukenut vielä kuin ihan pari pokkaria. Tarkoitus onkin kahlata koko sarja läpi alusta, kun viimeinenkin pokkari on suomeksi ilmestynyt. Veikkaan sen tapahtuvan joskus tänä vuonna. Aiheesta voisi kenties sitten tehdä oman postauksensa ja kenties voisin joskus tehdä sellaisen myös yuri-mangasta, kun sitä kuitenkin on hyllyihin eksynyt ihan kiva määrä.

2. Matcha-tikkareita ja matcha-Pockyja

Matcha on japanilaista vihreää teetä ja olen tässä vuosien varrella jostain syystä tykästynyt sen makuun erittäin vahvasti. Japanilaiset herkut, jotka on maustettu matchalla uppoavat siis kurkusta alas vähän liiankin hyvin ja uusia tuotteita on kokeiltava, kun niitä tulee vastaan. Luonnollisesti Suomessa niitä ei tursua ovista ja ikkunoista, mutta japanilainen kirjekaveri on kuitenkin pitänyt minut aika hyvin matcha-pohjaisissa herkuissa.

Tikkarit korkkasin jo ja hyviä ovat. Tosin veikkaan, että ihan jokaisen suomalaisen makuun ne eivät kyllä uppoa.

3. Kaksi kaulakorua

Lauantaina nappasin mukaan tuon vaaleanpunaisen pentagrammikorun. Minulla on pentagrammeja jo pari ennestään, mutta tämä ihastutti hempeällä värityksellään. Uskoisin sen näyttävän kivalta muutamien vaatteideni kanssa.

Lisäksi matkaan tarttui samalta myyjältä myös 9 3/4 -koru, joka siis viittaa Harry Pottereissa King's Crossin asemalla olevaan maagiseen laituriin 9 3/4. Laiturilta lähtee pikajuna Tylypahkan noitien ja velhojen kouluun. Kaulakoru ihastutti ulkonäöllään ja teemalla, joten pakkohan se oli liittää nörttikaulakorujen kokoelmaan (pitäisikö tämä esitellä joskus, kiinnostaisiko ketään?). Kokoelmani ei ole kovin suuri, mutta tuntuu kasvavan tapahtuma tapahtumalta.

4. Tuulikello

Eräällä myyntipöydällä oli arvonta, jossa tuli heittää noppia. Yhteislukeman perusteella sai sitten jonkin palkinnon (kaikki voittivat jotain). Pääpalkintona olisi ollut katana, mutta sitä en kuitenkaan saanut. Sen sijaan paketista paljastui söpö tuulikello. En oikein tiedä, mihin sen sijoittaisin, kun parvekkeella ei ole sopivaa paikkaa, mutta on se sen verran söpö, etten halua siitä luopuakaan.


Sellainen Desucon Frostbite siis tällä kertaa. Conikrapula on kova, mutta onneksi vapaapäivä ja matcha-tikkarit vähän lievittävät sitä. Yritän tänään tosin saada myös jotain tosiaan aikaankin, ettei mene hyvä päivä täysin hukkaan. Hommaankin olisi Maailman laita -kisatyön kanssa aivan tarpeeksi.

8. tammikuuta 2016

Lukupäiväkirja 1/2016: Kuningastie

Viime vuonna julkaisin jokaisen kuukauden aikana luetuista kirjoista yhteenvedon. Tavallaan tykkäsin noista postauksista paljonkin, joten ajattelin jatkaa perinnettä ja silti samalla muuttaa sitä. Jatkossa lukupäiväkirjapostauksia siis tulee sitä mukaa, kun kirjoja tulee luettua (ja ehdin niistä kirjoittaa). En vielä tiedä, onko tämä parempi idea kuin edellinen, mutta kenties vuoden päästä olen tässäkin asiassa viisaampi.


Taru ja Tarmo Väyrynen - Kuningastie

Tartuin Vuorileijonan varjo -sarjan toiseen osaan melko pian ensimmäisen jälkeen. Sirpin sijaan Kuningastie sijoittuu Vuorimaahan ja päähahmojoukon roolit ovat kasvaneet erilaisiksi kuin Kuuman tuulen ajassa. He ovat kaikki edelleen nuoria, mutta aikuisuus on astunut lapsuuden tilalle hyvin selkeästi. Meidän maailmassamme kyse olisi edelleen teini-ikäisistä, joiden ei tarvitse kantaa kovin suurta vastuuta harteillaan, mutta Vuorileijonan varjon nuoret eivät oikeastaan ehdi tuohon villiin ja vapaaseen elämänvaiheeseen pysähtyä vaan siirtymä lapsuudesta aikuisuuteen on suorempi kuin todellisessa maailmassa.

Minä nautin hahmojen kasvusta ja heidän uudenlaisista rooleistaan sekä muuttuneista suhteista. Varsinaisten päähahmojen sijaan minun huomioni varasti silti sivuhahmo Oosa, joka on arka eli ihminen, joka kuulee toisten ajatukset. Tykästyin häneen todella vahvasti ja olisin voinut lukea hänestä vaikka kuinka paljon. Minulla ei ole mitään erityistä muistikuvaa edelliseltä lukukerralta, että Oosa olisi viehättänyt minua muita hahmoja enemmän, mutta nyt minua ei olisi haitannut, vaikka hän olisi noussut päärooliin.

Tästä onkin hyvä jatkaa seuraavan kirjan kimppuun. Välillä on mukava lukea uudestaan sellaisia kirjoja, jotka on viimeksi avannut kauan, kauan sitten. Vanhempana näkee ne erilaisessa valossa ja tarkastelee tarinaa ehkä hieman toisesta näkökulmasta kuin ennen.

7. tammikuuta 2016

Vihdoin myös Elisa Kirjassa

Muutama kuukausi tässä vierähti, mutta nyt vihdoin Maan mahti on saatavilla myös Elisa Kirjan valikoimista. Hintakaan ei kirpaise yhtä kovaa kuin pakkanen tällä hetkellä.




Ostoksille pääset kätevästi TÄSTÄ. :)

4. tammikuuta 2016

Talven kirjoitussuunnitelmia

Vuoden vaihtumisesta ollaan hiljalleen selvitty ja lomailu on vaihtunut arkiseen ahertamiseen. Loppiaisen vapaat ovat sentään vielä edessä, mutta muuten näkyvissä on työviikko toisensa perään. Tosin lomapäiviä on vielä viisi varastossa ja ne on pidettä maaliskuun loppuun, joten rentoiluakin on myöhemmin vielä edessä.

Kun nyt kerran on taas edessä uusi vuosi, voisi tehdä uusia kirjoitussuunnitelmiakin. Ei toki koko vuodelle, koen sen olevan aivan liian pitkä sykli suunnitella kirjoittamisiani.


Tammikuussa olen päättänyt työstää Maailman laita -kilpailun tekstiäni. Aloitin urakan jo joulukuun puolella, kun sain muut tavoitteeni täytettyä. Kyseessä on scifimpi tekele kuin mikään aiempi, joten olen sen kanssa todella epävarma, mutta yrittänyttä ei laiteta. Tammikuussa on siis tarkoitus saada kertaalleen editoitua ensimmäiset 50 sivua, sitten annan tekstin tovin hautua. Ihanteellista olisi, jos löytäisin jonkun innokkaan lukemaan nuo sivut helmikuun aikana, mutta katsotaan, ilmestyykö sellaista henkilöä näköpiiriin...

Helmikuussa voikin olla sitten parempi höllätä hetkeksi. Tällä hetkellä ajatuksena on, että kirjoittelisin taas FFXIV-ficciä. Niiden raapustelu on vähän kuin lomaa aivoille, koska varsinaisia paineita ei ole. Eivät nekään tyhjästä synny, mutta fiilis on silti erilainen kuin originaalitekstien kanssa.

Maaliskuussa ajattelin vakavoitua uudestaan tuon kisatekstin suhteen ja ottaa sen uudelleen editoitavaksi. Jos on käytettävissä palautetta, hyödynnän sen ilman muuta, mutta jos sellaista ei ole, sitten mennään omillaan. Maaliskuun lopussa teksti täytyykin sitten heittää jo postin kuljetettavaksi. Voi olla, että nämä kaksi editointikierrosta ovat liian vähän sijoittumista ajatellen, mutta en halua kasata itselleni liikaa paineita, koska tiedän niitä tulevan tällä hetkellä muusta elämästä aivan riittävästi. Ensisijaisesti haluan nyt haastaa itseäni sen verran, että saan oikeasti osallistuttua kilpailuun. Jostain syystä se on nimittäin aina jäänyt ajatuksen tasolle.

Maaliskuun jälkeen talvi alkaa toivottavasti olla jo käsitelty ja voidaan siirtyä kevääseen. Silloin olisi ajatuksena käydä taas kunnolla TT:n kimppuun. Voi tosin olla, että raapustelen palasia sieltä täältä jo aiemminkin, mutta nyt tuo kisatarina on kuitenkin se ykkösjuttu, jotta saan sen tehtyä. Jos hautaudun liian syvälle TT:n maailmaan, jäävät nuo 50 sivua editoimatta.

3. tammikuuta 2016

Kotikutoisia tukkataikoja

Muutaman kerran minulta on kyselty, mikä oikein on hiusteni salaisuus. Ei minulla mitään sellaista ole, mutta kysymyksistä sain ajatuksen kirjoitella pitkästä aikaa postauksen hiusten kanssa puuhastelusta. Luultavasti en hoida hiuksiani niin hyvin kuin voisin, mutta yritän kuitenkin parhaani niiden kanssa... mutta kuitenkin niin, ettei kustannuksia tulisi kohtuuttomasti.

1. Hiusten värjääminen

Varmasti kaikkein paras vaihtoehto olisi, ettei hiuksia värjäisi ollenkaan. En kuitenkaan erityisemmin välitä omasta väristäni. Talvella se on hyvinkin vaalea, kevät-kesäaikaan taittaa vahvasti oranssiin. Aina toisinaan mietin, pitäisikö oma väri sittenkin kasvattaa takaisin, mutta... ei, en vain välitä siitä.

Lopetin kestovärien käytön vuoteen 2010, jolloin kärväytin viimeisen kerran hiukseni Liven värillä. Tukka piti leikata melkoisen lyhyeksi ja silloin päätin, että ne kokeilut loppuivat siihen. Siirryin suoraväreihin.

Useimmissa suoraväreissä on se ikävä puoli, että ne haalistuvat melkoisen nopeasti. Ne eivät ainakaan minun tukastani lähde täysin pois, mutta niistä tulee epämääräisen hailakoita noin kahdessa viikossa. Toisaalta olen onnekas siinä suhteessa, että oma väri on tosiaan melko vaalea ja hiukseni laadultaan sellainen, että värit tarttuvat hyvin. Minun ei siis välttämättä tarvitse tehdä värinpoistoa edes suoravärin alle. Toki väri ottaa vielä paremmin kiinni, jos sellaisen tekee, mutta värinpoistot myös rasittavat tukkaa, joten olen niistäkin luopunut kokonaan.

Aiemmin käyttämistäni suoraväreistä tykkäsin eniten Manic Panicista, Fantasy Color Glossista ja KC Color Maskista. Mikään noista ei kovin pitkään pysynyt, mutta antoi intensiivisen sävyn tukkaan. Color Maskit lisäksi hoitivat hiusta ja niiden käytöstä luopumisen jälkeen olen joutunut käyttämään enemmän hoitoainetta. 

Nykyisin värjään hiukseni Elumenin RR@all-sävyllä. Myös Elumen on suoraväri, mutta ainakin minun tukkaani se jämähtää yhtä hyvin kuin kestoväri. Siinä on siis sekä kesto- että suoravärien hyvät ominaisuudet. Se ei vahingoita, mutta pysyy kuin tauti. Kaiken lisäksi se ei edes haalistu samaa tahtia kuin markettien kestovärit. Haalistumista tapahtuu, mutta ainakaan kuukaudessa ei niin paljon, että tukka sen takia näyttäisi rumalta.

Sen sijaan tyvikasvu on muodostunut samanlaiseksi ongelmaksi kuin vanhoina kestoväriaikoina. Ja minullahan se totisesti näin talviaikaan erottuu kirkuvanpunaisesta muusta tukasta. Nyt löysin siihen ratkaisun eli Biozellin värjäävän tyvisprayn. Se tosin kestää vain seuraavaan pesuun asti, mutta se antaa tukkaan ihanasti kuohkeutta tyven värjäämisen lisäksi.

Huonojakin puolia tuossa tyvisprayssa on. Sitä jää helposti pipoon, huppuun ja tyynyliinaan (onneksi lähtee hyvin pesussa), se on myös huomattavasti oranssimpaa kuin käyttämäni Elumenin sävy, mutta toisaalta eri sävyt luovat luonnollisuutta. Eipähän ole värikypärä tämä minun tukkani. Tyvispray myös kutitti ekoilla käyttökerroilla, mutta nyt olen joko tottunut tai kutina on muuten poistunut.

2. Hiusten peseminen

Pyrin siihen, etten pese hiuksiani joka päivä. Toki poikkeustilanteita tulee, mutta normaalin viikon aikana pesen hiukset maksimissaan 3-4 kertaa, joskus mennään kahdellakin. Tuo tyvispray selkeästi vähentää pesukertojen tarvetta, mikä on tietysti ihan positiivinen sivuvaikutus, kun se pesussa aina lähtee poiskin.

Hento tukkani ei tykkää silikonia sisältävistä shampoista ja hoitoaineista. Ne latistavat hiukset ja saavat ne valumaan pitkin päätä elottoman oloisina. Käytän yleensä joko luomushampoita tai markettien XZ-sarjaa. Käyttäisin ehkä luomua useammin, mutta olen laiska lähtemään keskustaan sitä shoppailemaan erikseen. Usein on helpompi napata ruokaostosten yhteydessä lähimarketin shampooputeli matkaan.

XZ-sarjaan olen tosiaan päätynyt sen takia, että valtaosassa sarjan shampoista ja hoitoaineista ei ole sitä silikonia (käsittääkseni joissain on, joten jos sitä välttelee, on syytä tarkistaa purkin takaa, mitä siellä sanotaan). Shampoota käytän aina pestessäni hiuksia, mutta  hoitoaineen jätän toisinaan pois. Tosin talviaikaan pakkaset tekevät hiuksistani niin sähköiset, että hoitoaine on melkeinpä välttämättömyys. Kesällä pärjää paremmin ilman.

Lisäksi käytän XZ-sarjan lapsille tarkoitettua Niiskuneidin selvityssuihketta. Se auttaa saamaan takut paremmin selviksi, jos niitä tulee. Se on käytössä usein pesun jälkeen sekä joskus myös kuiviin hiuksiin, jos päivän aikana on tullut ikäviä takkuja.

3. Hiusten laittaminen

Välttelen myös hiusten lämpökäsittelyä. Säästän sen juhlahetkiin (kuten myös muotovaahdon ja hiuslakan) ja arjessa tyydyn yksinkertaisempaan. Pidän hiuksiani usein yöllä letillä, etteivät ne hiostaisi nukkuessa. Sivutuotteena syntyy aamuksi kiharoita tai laineita riippuen siitä, miten tiukan letin teki tai kuinka monta niitä on päässä ollut. Joskus tosin laiskottaa sen verran, että kietaisin hiukset yöksi vain löysälle nutturalle.

Pidän hiuksiani usein auki ja volyymin lisäämiseksi olen käyttänyt Four Reasonin vaaleaa hiuspuuteria. Se toimii samalla myös aika hyvin kuivashampoona, jos pesuväliä tarvitsee pidentää (tosin olen kuullut, että toisilla se aiheuttaa täysin päinvastaisen efektin, testaamalla siis selviää, miten oma tukka reagoi).

Hiusten harjaamiseen minulla on kaksi pääasiallista harjaa. Kotona käytän Tangle Teezeriä, mistä siitäkin ollaan kuulemma montaa mieltä. Ilmeisesti ei sovi kaikkien hiuksille, mutta minulle se on toiminut erinomaisesti. Laukussa sitten kulkee mukana Tangle Angel, joka on vartensa ansiosta ehkä hitusen helpompi käyttää kuin Tangle Teezer. Kumpikin ovat niin ihania, etten pois aio toistaiseksi vaihtaa. Angelin varressa kulkee lisäksi pari ponnaria hätätilanteen varalta. Ostan aina ponnareita, jotka eivät ole yhdistetty metalliklipsillä, sillä se kuluttaa hiusta.

Käytän myös Invisibobble-hiuslenkkejä eli puhelinjohtoponnareita. Ne tuntuvat kuluttavan hiuksia vielä vähemmän kuin tavalliset, mutta eivät sovellu ihan kaikkiin tilanteisiin, joten siksi tavallisetkin ovat tiheässä käytössä.

Pidän siis hiuksiani toisinaan poninhännällä ja joskus kahdella letillä. Nutturankin saatan taikoa päähäni aina silloin tällöin. Olen kuitenkin huomannut, että sekä poninhäntä että nuttura aiheuttavat minulle päänsärkyä, jos niitä pitää liian pitkään (työpäivä alkaa olla jo siinä rajoilla), joten en suosi niitä kovin usein tai ainakaan peräkkäisinä päivinä, jos vain voin välttää.


Siinäpä kaikessa yksinkertaisuudessa minun hiusteni hoitoniksit. Lisäksi popsin sinkkiä, D-vitamiinia ja biotiinia. En tiedä, onko noilla tuotteilla jokin vaikutus hiuksiini vai ei, mutta tuskin niistä ainakaan haittaa on.