30. marraskuuta 2015

Marraksesta jouluun

Tuolla ulkona on niin masentava sää, ettei siitä viitsi edes puhua. Yritän kuitenkin virittäytyä joulutunnelmiin jo pikku hiljaa. Marraskuu saa jäädä taakse eikä varsinaisesti ikävä tule.

Herkuttelua Lemmi-siilin kanssa
Viikonloppuna meillä oli pikkujoulut, mikä tarkoitti herkullista ruokaa ja hyvää seuraa. Vajaasta kymmenestä kutsutusta paikalle saapui lopulta neljä vierasta, mutta se oli oikein sopivasti. Kaikkien kanssa ehti jutella ja vaihtaa vähän kuulumisia. Nuo pienimuotoiset kekkerit olivat oikein sopiva kruunu synkeälle marraskuulle ja piristivät tunnelmaa.

Muutenhan kuukausi on mennyt lähinnä koomatessa, mutta mukaan on mahtunut myös kirjoittamista ja pelaamista. Nanon varjoilu meni lopulta varsin kevyellä otteella, koska muu elämä pisti kapuloita rattaisiin oikein urakalla. Lopputulemana TT sai reilut 10 000 uutta sanaa ja kokonaispituus on tällä hetkellä pikkuisen vajaat 25 000 sanaa. Kuten tuosta voi päätellä, ei vielä olla lähelläkään valmista, mutta ei ole toisaalta tarkoituskaan. Matkaa on jäljellä ja kuljen sen mielelläni, mutta omaan tahtiini.

Myös M osallistui kirjoitusurakkaani tekemällä minulle motivointikäppyrän. En tiedä, paljonko tuolla on vaikutusta, mutta toisaalta nyt innostaisi tehdä uusi tarinan loppua varten. Alustavasti voisin laittaa tavoitesanamääräksi 50 000, mutta sitä voi korottaa, jos tarina ei ole valmis sen täyttyessä.

Vaikka tuo toteutumakäppyrä (sininen) jäi pahasti tavoitekäppyrän (vihreä) alle, oli mielenkiintoista seurata omaa kirjoittamistaan visuaalisessa muodossa. Viehätyin. Ehkäpä jopa motivoiduin, sillä nollien kirjaaminen Exceliin oli tosi noloa. Tämä voisi toimia kyllä jollain tasolla, mutta en ehkä halua suoranaista päiväkohtaista tarkkailua. Täytyy siis miettiä, miten uusi systeemi rakennetaan... tai sitten vain annan insinöörin aivojen hoitaa työn puolestani ja ihastelen lopputulosta.

Nyt joulukuussa minua kuitenkin houkuttaisi taas sukeltaa hetkeksi ficcien maailmaan. Haluaisin kirjoittaa lyhyen jutun Final Fantasy XIV:stä. Minulla on ideantynkä valmiina ja olisi kiva katsoa, saanko kasvatettua sille siivet selkään. Mihinkään pitkään ja suureen ficciprojektiin en nyt halua sitoutua, koska TT on se ykkösjuttu, mutta kaipaisin kenties pientä hurvittelua toisenlaisella maaperällä.

Tänä vuonna olen muutenkin ahkeroinut jo ficcirintamalla. Alkusyksy meni joulukalenteria raapustaessa ja huomenna olisi vihdoin aika startata tuo tarina. Kiinnostuneet voivatkin puolen päivän aikaan suunnata Fanitytön aarreaittaan. Linkkailen kalenteria myös säännöllisesti Twitteriini ja sen löytää jatkossa myös seuraamalla hashtagia #FFjoulu.

Kuten tuosta hashtagista voi kenties päätellä, olen taas kerran palannut Final Fantasyiden kimppuun. Tämänkertainen joulukalenteri sijoittuukin Final Fantasy VII:n maailmaan. Kyseisen peli(sarja)n tuntemisesta on etunsa, mutta uskoisin, että tuota pystyy lukemaan, vaikkei se olisikaan tuttu. Mitään kovin perinteistä joulukalenteria ei kuitenkaan kannata odottaa.

Kirjoittamishommien lisäksi aion käyttää joulukuussa aikaa Desucon Frostbite -cosplayn suunnittelemiseen. Näillä näkymin yksi uusi puku voisi olla tulossa, mutten ole vielä varma, kierrätänkö jonkun vanhan sen lisäksi.

Joko teillä muilla on suunnitelmia joulukuulle?

23. marraskuuta 2015

Liebster Award

Hieman odottamattomasti sain Päiväunien salainen elämä -blogin vaarnalta Liebster Awardin blogilleni. Kiitokset tästä tunnustuksesta, se ilahdutti kovasti.



Tunnustushaasteen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Haluan antaa palkinnon eteenpäin seuraaville blogeille: 

Tyylitajuton  / Minorea

Kysymykset:

1. Minkälaiset aiheet inspiroivat blogisi postauksia?
2. Mitkä ovat tärkeimmät arvosi?
3. Miksi päätit kirjoittaa juuri sellaista blogia kuin kirjoitat?
4. Onko sinulla esikuvia? Kuka / ketkä?
5. Minkälainen on tavallinen viikkosi?
6. Minkä kirjan, tv-sarjan, elokuvan tms. maailmassa voisit kuvitella eläväsi ja miksi?
7. Luokitteletko itsesi kuulumaan joihinkin ryhmiin? Mihin?
8. Milloin tunnet olevasi parhaassa terässä?
9. Mikä on suosikkivuodenaikasi?
10. Mihin asioihin haluaisit muiden ihmisten ehdottomasti kiinnittävän huomiota?
11. Mikä on parasta ikinä?

Ja sitten ne vastaukset vaarnan esittämiin kysymyksiin:

1. Mitä on työn alla juuri nyt?

Maan mahdin jatko-osaa olen kirjoitellut enemmän ja vähemmän ahkerasti. Samalla työstän oikolukijan avustuksella tulevaa joulukalenterificciä julkaisukuntoon.

2. Kuka on tärkein kirjallinen esikuvasi?

Tämä on vaikea kysymys, koska ihailen hyvin monia kirjailijoita. Yläasteikäisenä kuitenkin luin Anu Holopaisen Kristallien valtakunnan ja olin aivan myyty. Rakastan kirjoja, joissa on pääosassa naishahmo ja tarina koostuu niin seikkailusta, fantasiasta kuin romanssistakin. Kristallien valtakunta avasikin minulle aivan uuden oven ja sen jälkeen ahmin Anu Holopaisen muutkin kirjat. Pidän myös paljon Anun kerrontatyylistä ja tavasta ilmaista asiat.

En sano, että Anu Holopainen on ainoa kirjallinen esikuvani, mutta tietyssä mielessä hän on tärkein. Hänen kirjansa tyrkkäsivät minut suuntaan, johon kuljen edelleen.

3. Onko sinulla teksteissä toistuvia suosikkisanoja?

Entisen betani mukaan "selvästi" on suosikkisanojani. Olen pyrkinyt sitä karsimaan teksteistäni. Olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, että jokaiseen kirjoittamaani tarinaan voi tulla omia suosikkisanoja, jotka toistuvat yhä uudestaan. Niitä saakin sitten editoida urakalla jälkikäteen. Toisinaan minulla on myös kausiluontoisia suosikkisanoja, jotka näkyvät sitten ihan kaikkialla... myös blogipostauksissa.

4. Mietitkö/työstätkö kirjoitustyyliäsi tietoisesti?

Kyllä. Tai ainakin pyrin siihen. Aiemmin minulla on ollut pari erittäin taitavaa betalukijaa, jotka auttoivat tässä hyvin paljon. Silloin tyylin kehittäminen tuli ikään kuin luonnostaan, kun siitä tuli käytyä keskustelua. Nykyisin tuollaiseen keskusteluun on harvemmin tilaisuutta, joten on itse vain aktiivisesti pyrittävä analysoimaan ja pohdiskelemaan omaa tekstiään. Se on työläämpää eikä aina puita metsältä tai toisinpäin.

5. Mistä haluaisit kirjoittaa muttet uskalla?

Enemmän ja vähemmän salainen haaveeni on kirjoittaa avaruusseikkailu-scifiä, jossa on mukana romantiikkaa. En tiedä, olisiko se sitten genreltään paranormaali scifi-romanssi vai jotain ihan muuta, mutta joka tapauksessa sellainen tarina kutkuttaisi. Minulla on tarinaan idea ja osa hahmoistakin olemassa, mutta scifin kirjoittaminen on jossain määrin hirvittävää. En ymmärrä tekniikkaa kovin syvällisesti enkä välttämättä osaa kirjoittaa avaruudesta uskottavasti ja kuitenkin haluaisin panostaa myös tähän puoleen.

Ehkä vielä jonain päivänä, mutta toistaiseksi taidan keskittyä tuttuun ja turvalliseen fantasiaan.

6. Millainen oli ensimmäinen tarinasi?

Kyseessä oli luultavasti jokin kouluaine, jota en enää kunnolla muista. Ensimmäisen luokan loppupuolella aloin kuitenkin kirjoittaa Jännä kesä -nimistä tarinaa. Tarinan päähahmoina oli kaksi ala-asteikäistä tyttöä, jotka päätyvät selvittämään lähistöllä tapahtunutta salaperäistä rikosta. Vaikutteita oli vedetty vahvasti sekä Viisikkojen että S.O.S.-kirjojen ja Neiti Etsivien suunnalta.

Jännää kesää seurasivat lopulta ala-asteen aikana kaikki muutkin vuodenajat ja niiden jälkeen aloin kirjoittaa yhdessä koulukaverin kanssa Nuoret salapoliisit -sarjaa. Sarjakirjailija taisin siis olla jo alusta alkaen.


7. Harrastatko muuta kulttuuria kuin kirjoittamista?

Kaipa sitä voisi sanoa, että harrastan Japanin kulttuuria. Siihen kuuluukin sitten kielen opiskelu, cosplay, japanilaiset roolipelit, japanilaiset draamasarjat, anime ja musiikki. Niiden lisäksi olen kiinnostunut sekä shintolaisuudesta että buddhalaisuudesta ja kaikenlaisista japanilaisista ilmiöistä. Myönnettävä tosin on, että japanilainen ruoka ei kuitenkaan ole minun juttuni, mutta matcha-teehen olen jäänyt koukkuun ja yritän päästä maistamaan mahdollisimman monia sitä sisältäviä tuotteita. Melko kokonaisvaltaisesta harrastuksesta on siis kyse.

Luulen tosin, ettei kysymyksellä tarkoitettu aivan tuota, mutta Japani-harrastukseni on kirjoittamisen ohella niin kaiken nielevä, ettei aikaa jää enää paljon muulle.

Mainittakoon nyt silti, että luen myös kirjoja, minkä kai voi tähän laskea.

8. Mikä fiktionaalinen hahmo on jäänyt ihosi alle?

Nyt en osaa nimetä ketään yksittäistä hahmoa. On kuitenkin pari hahmotyyppiä, jotka toistuvasti ryömivät ihon alle, ennen kuin ehdin sitä edes tajuta. Ensimmäinen on ylienergisen oloiset tytöt, jotka ovat hirveän reippaita, innokkaita, huumorintajuisia ja vähän koheltajiakin. Osan mielestä he saattavat olla ärsyttäviä jopa. Jos tähän luonteeseen yhdistyy synkempi puoli, jota kohelluskäytöksellä itse asiassa peitellään, minut on myyty. Esimerkkeinä voisin äkkiseltään käyttää Final Fantasy VII:n Yuffieta tai Final Fantasy XIII:n Vanillea.

Toinen tyyppi on vahvat taistelijanaiset. He saattavat olla jopa vähän miesmäisiä, mutta kuitenkin hyvin selkeästi naisia. Heillä saattaa olla myös tarinassa jonkinlainen suojelijan rooli. Esim. Maria Carolen Naarni on tällainen tai Final Fantasy IX:n Beatrix.

En tiedä, miksi juuri nuo kaksi hahmotyyppiä vaikuttavat minuun aina niin syvästi, mutta huomaan toistuvasti kiintyväni näihin tämäntyyppisiin hahmoihin. Esimerkit olivat nyt aika pitkälti pelimaailmasta, mutta siis kirjallisinakin nuo hahmot toimivat minulle.

9. Millä tavoin ruokit muusaasi? Vai onko sinulla muusaa?

Pohdin tätä kysymystä pitkän aikaa ja jouduin toteamaan, ettei minulla tällä hetkellä ole muusaa. Minulla on ollut sellainen, mutta nyt olen vähän eksyksissä.

10. Käytkö usein kirjastossa?

Tämä on tosi noloa myöntää, mutta en. Pääkirjasto tuntuu jotenkin hankalasti saavutettavalta, joten käyn siellä lähinnä työasioissa. Vapaa-ajalla en jaksa enää lähteä erikseen keskustaan eikä töiden jälkeen viitsi hankkiutua täysin päinvastaiseen suuntaan kuin missä koti on.

Meidän kaupunginosamme kirjasto oli myös pitkään remontissa ja läheisessä sairaalassa toimi tilapäisesti ainoastaan (kirjaston) lastenosasto. Nyt meillä on täällä uusi hieno monitoimitalo, jossa on kuulemma itsepalvelukirjasto, mutta en ole vielä uskaltautunut sinne testaamaan, miten se toimii. Matkaa olisi vain parisen sataa metriä, joten kenties tässä pitäisi rohkaistua.

Mutta viime vuosina on tosiaan tullut ostettua kirjat, jotka olen halunnut lukea. Nykyisin tuntuu, että ostelen vielä enemmän. Lukulaitteen hankkiminen avasi oven e-kirjojen maailmaan ja kiinnostavaa luettavaa löytyy jo pikkurahallakin pelottavan helposti.

11. Mikä on suurin ilosi lukijana?

Tietysti hyvät tarinat! Rakastan fantasiaa, scifiä, seikkailua ja romantiikkaa. Loistavaa on, jos nämä pystytään yhdistämään. Kun mukana on vielä hyvä ja toimiva kerronta, kiinnostavat hahmot ja sykähtelevä kirjoitustyyli, minua ei saa kirjasta irti. Tiedän, että vaadin paljon, mutta tässähän kysyttiin suurinta iloa. 

21. marraskuuta 2015

Inspiraatiota vuodenajoista

Jokainen kirjoittaja kokee varmasti toisinaan inspiraatiopiikkejä. Se, mistä ne tulevat, vaihtelee epäilemättä paljonkin. Minua inspiroi oikeanlainen musiikki (yleensä pelisoundtrackit), pelit, tv-sarjat, anime ja elokuvat. Nuo elementit pyörivät elämässäni jatkuvasti ja niiden vaikutus kirjoitusinspikseen vaihtelee.

Sen sijaan vuodenaikojen vaihteluun herään tasaisin väliajoin. En tiedä, mikä siinä oikein on, mutta taikuutta täytyy olla pelissä.




Rakastan ensilumen narskuntaa kenkien alla, kevään raikasta tuoksua, kesän lämpöisiä iltoja ja syksyn väriloistoa. Minun kannaltani on onnekasta, että olen sattunut syntymään maahan, jossa kaikki nuo neljä vuodenaikaa esiintyvät. En tosin välitä välivuodenajoista, jolloin on tasaisen harmaata, kosteaa ja koleaa, mutta ne varsinaiset vuodenajat ovat jotain aivan loistavaa.

Aina kun huomaan, että vuodenaika on kunnolla vaihtunut, koen kummallisen inspiraatiopiikin. Haluan välittömästi hypätä kirjoittamaan jotain, missä voin hyödyntää muuttunutta maisemaa. Ei ole sattumaa, että Maan mahdin tapahtumat alkavat keväästä. Aloin myös kirjoittaa kyseistä tarinaa kevään puhjetessa hiljalleen kukkaansa. Kevät on uuden alun aikaa, joten siinäkin mielessä kertomuksen sopii alkaa juuri tuosta vuodenajasta. Ei liene vaikea arvata, että jatko-osa sijoittuu kesäkauteen.

Minä näen jokaisessa vuodenajassa jotain romanttista. Niissä on oma tunnelmansa, joka ryömii ihon alle ja huutaa päästä osaksi jotain suurempaa. En edes kunnolla osaa selittää, mikä vuodenajoissa minua tarkalleen ottaen viehättää, mutta jokin käsittämätön voima niissä on.

Tänään olen onnekkaasti saanut katsella ensilumen valaisemaa maisemaa. Se saa sydämeni sykkimään talvisille tarinoille, joita en ole vielä päässyt kertomaan. Minun ei kuitenkaan ole talvella pakko kirjoittaa tarinaa, joka tiivistyy jääpuikoiksi räystään pieleen. Sen sijaan tähän pimeään aikaan on hyvä käpertyä viltin alle, hauduttaa kuppi teetä ja sytyttää kynttilä, ennen kuin istahtaa tietokoneen ääreen ja antaa sanojen virrata näytölle.

Kirjoittaminen eri aikoihin vuodesta on erilaista. Valo ja pimeys saavat mielen kulkemaan erilaisia polkuja, samoin lämpö ja kylmyys sekä kaikki luonnossa esiintyvät värit. Niistä voi ammentaa tekstiin loputtomasti materiaalia.

Vaikuttaako vuodenkierto sinun kirjoittamiseesi? Vai onko sinulla jokin oma inspiraation lähde, joka innostaa sinua yhä uudestaan ja uudestaan?

11. marraskuuta 2015

Jotain vähän pinnallisempaa

Välillä on kiva pohdiskella muutakin kuin kirjoittamista, opiskelua jne. Siksipä mieluusti toisinaan hyppään näihin pinnallisempiin "lifestyle-tyylisiin" aiheisiin.

Toissa perjantaina sain vihdoin varattua ajan kampaajalle. Kävi niin hyvä tuuri, että jouduin kävelemään kyseisen kampaamon ohitse ja tuli sitten marssittua sisään ja pyydettyä aikaa. Sain sen jopa viikon päähän eli viime perjantaihin.

Kampaamossa käyminen on minulla aina ison kynnyksen takana. En tykkää soitella puhelimella edes kavereille, saati sitten puolitutuille tai tuntemattomille, joten puhelua ennen psyykataan aina huolella... ja pahimmassa tapauksessa toisesta päästä ei vastaa kukaan ensimmäisellä yrittämällä.

Jotta soittelun vaikeus ei riittäisi, koen myös yleisesti kampaamossa käynnin sosiaalisesti raskaana. Olen käynyt samalla kampaajalla teini-ikäisestä asti, mutta näen kuitenkin häntä harvakseltaan (koska se ajan varaaminen on niin vaikeaa ja olen laiska). Puheenaiheita on vaikea keksiä, mutta en haluaisi sysätä ongelmaa vain kampaajan huoleksi. Lisäksi olemme persoonina hyvin, hyvin erilaisia, joten mielenkiinnonkohteetkaan eivät kohtaa. Jutun vääntäminen on toisinaan väkinäistä, mutta hiljaisuuskin tuntuu kiusalliselta.

Silti en halua vaihtaa kampaajaa. Työnsä tuo ihminen nimittäin hoitaa hyvin ja olen aina ollut tyytyväinen lopputulokseen. Hän tuntee jo juuri minun hiusteni kummallisuudet ja ongelmakohdat, joten minun ei tarvitse selittää muuta kuin se, mitä tällä kertaa haluan tehtävän. Koska olen kasvattanut tukkaa loppuvuodesta 2010, ovat nämä selityksetkin aika yksinkertaisia. Kuivat pois latvoista ja silleen, välillä vaihdetaan otsatukan mallia.

Tälläkin kertaa mentiin tuolla samalla setillä. Kampaaja kummasteli tukkani kasvua (en ole itse huomannut), mutta toisaalta kävin edellisen kerran 2014 joulukuussa. Hän oli kuitenkin pituudesta todella innoissaan. 3-5 senttiä siitä nyt lähti, koska huonoksi mennyttä latvaa oli ja tukka oli eripituinen eri kohdista.

Toinen puheenaihe oli väri. Rehellisesti kerroin, että Elumenin kanssa on säädetty, mistä tietysti heräsi epäilys, että vieraissa on käyty. Olin aistivinani pienen loukkaantumisen, joka onneksi tuntui sulavan, kun kerroin värjänneeni itse ja selitin, mistä tarvikkeet on saatu (Elumenia ei siis Suomesta saa kuluttajakäyttöön). Kyllähän kampaajani vähän vihjaili, että taitaa näin pitkän tukan värjääminen itse olla vaikeaa, mutta en nyt kuitenkaan tarttunut syöttiin. Juurikasvu on hoidettava kuntoon kuukausittain eikä budjettini salli niin usein kampaamossa istumista... varsinkaan, kun se värjääminen siellä ei ole mitenkään halpaa puuhaa.

Käynnin myötä myös otsatukka teki paluun. Tein edellisenä iltana pientä gallupia ja useampi ihminen oli sitä mieltä, että otsatukka sopii kasvoihin paremmin kuin ilman sitä meneminen. Olin tätä jo itsekin pohdiskellut, mutta M taas oli vähän eri mieltä. Aika moni suositteli minulle sivuotsista, mutta arvoin sen ja suoran otsatukan väliltä vielä kampaamon penkissäkin. Kampaajan mielipide lopulta oli se ratkaiseva ja sivuotsis tuli. Sitä en tiedä, tuliko jäädäkseen, mutta ainakin nyt toistaiseksi.

Kampaajani oli myös siinä määrin innostunut tukastani, että halusi välttämättä tehdä siihen kampauksen. Tämä ehdotus tuli täysin puskista, mutta en vastustanut, vaikka se tarkoitti käynnin venähtämistä. Lopputuloksena oli oikein kaunis tukka... harmi vain, ettei kampausta pysty säilyttämään kovin pitkään. Seuraavana päivänä se oli jo aika sottainen, enkä itse saanut sitä enää kovin kivaksi korjailtua. Mutta se joka tapauksessa piristi perjantai-iltaani oikein mukavasti.



Tällaisella otsatukkatyylillä mennään nyt tovi. Kampaus on tosiaan jo valitettavasti poissa, mutta ehkä pitää alkaa opetella samantapaisen tekemistä. Oli nimittäin oikein kiva ja toimiva kokonaisuus, sopisi vaikkapa joihinkin sukujuhliin vallan mainiosti.

Ja jos nyt vaikka yrittäisi sen seuraavan kampaamoajan varailla vähän aikaisemmin... 11 kuukautta on ehkä hieman liian pitkä käyntiväli latvojen kunnon kannalta.

8. marraskuuta 2015

Leikisti NaNo, oikeasti lehtijulkaisu

Marraskuu on ehtinyt hyvin käyntiin. Sovin parin kaverin kanssa ns. varjo-NaNoWriMosta, joten olen nyt sitten yrittänyt myös kiltisti tuottaa tekstiä Wordin puolella. Tämä on osoittautunut yllättävän haasteelliseksi, koska elämä tunkee nyt monessa muodossa tielle. En viitsi ruveta avautumaan siitä, mikä kaikki tuntuu yhtälössä mättävän, mutta rehellisesti sanottuna väsyttää ja tekisi vapaalla vain mieli vetää peitto korviin kirjoittamisen sijaan.

NaNo on siis tänä vuonna minulle silkkaa leikkimistä. Olen viikossa saanut aikaan vajaat 3000 sanaa enkä tiedä, paraneeko tuo luku paljoakaan. Olen skeptinen ja vihaan omaa saamattomuuttani. Haluaisin nauttia kirjoittamisesta, mutta tällä hetkellä lähinnä stressaan siitä. Ehkä tunne jossain kohtaa helpottaa, kun elämä ei taas rajoita ajankäyttöä niin paljon kuin tällä hetkellä.

Jotain on sentään oikeastikin tapahtunut. Päijät-Hämeen Yrittäjien tuoreimmassa lehdessä on nimittäin ihan painettuna minun kirjoittamani juttu. Kukaan ei kyllä maininnut minulle etukäteen, että se sinne päätyisi, mutta tietenkään tästä ei kannata valittaa. Asiahan on ehdottoman positiivinen.

Tuosta kuvasta juttua ei kannata yrittää tihrustaa vaan on parempi käydä lukemassa se täältä. Jeren duunimatkasta tuli nyt sitten ensimmäinen lehtijulkaisuni, ja kyllähän se pisti hymyilyttämään, kun työkaveri kiikutti lehden minulle perjantaina nähtäväksi. Jotenkin se näyttää ja tuntuu ihan erilaiselta kuin verkkosivuilla oleva tarina, vaikka se tasan sama juttu onkin. Mistä lie johtuu...

Kai tässä pitäisi muistutella itselleen, että vaikkei NaNo juuri etene, olen jotain silti saanut aikaan. En ole vain pyöritellyt peukaloita ja löllinyt sohvannurkassa vaan tehnyt hommiakin ihan koko syksyn. Ja lisää tekemistä on luvassa vielä ennen joulua, jolloin toivon mukaan ehdin edes vähän lomaillakin.

Ja ehkä NaNokin vielä pikkuisen etenee. Päässä kyllä tapahtuu paljon, mutta jostain syystä ne tapahtumat eivät vain nyt ehdi valua näppäimistön kautta näytölle. Tarvitsisin päähäni USB-portin, jonka kautta siirtää kaikki tarinat aivoista suoraan tietokoneelle. Tosin tuloksena saattaisi olla melkoista soopaa, kun ajatuksilla on ikävä tapa heilahdella vähän sinne sun tänne.

Tämäkin postaus oli nyt vähän tällainen tynkä, jolla ei ollut sen suurempaa sanomaa. Ehkäpä seuraavaksi postailen taas pitkästä aikaa tukkakuvia. Kävin nimittäin perjantaina kampaamossa ja käynti oli oikein poikkeuksellisen kiva (jopa minulle, vaikka ahdistun kampaamososialisoinnista).