22. marraskuuta 2014

Iästä kiinni

"Voi kuule, sä oot niin nuori, ettet voi tajuta tätä asiaa."
"Ei tommoset fossiilit mitään ymmärrä!"

Törmään aika usein siihen, että minua luullaan nuoremmaksi kuin olen. Kaupassa (ja Alkossa varsinkin) kysellään papereiden perään, työtehtävissä minua toisinaan luullaan asiakkaaksi työntekijän sijaan ja välillä joku satunnainen ihminen tytöttelee syystä tai toisesta. Yleensä kuitenkin, kun avaan suuni, minuun suhtaudutaan kuin aikuiseen ja esimerkiksi ihanat kollegani eivät koskaan kyseenalaista ikääni.

Tänään tuli ensimmäistä kertaa sitten teini-iän vastaan tilanne, että henkilö tyrmäsi mielipiteeni, koska olen niin nuori, etten voi tietää asiasta X yhtään mitään. Tyrmääjä ei tiennyt ikääni enkä lopulta vaivautunut sitä hänelle kertomaan, mutta suututti todella paljon. Asia oli sellainen, että iästä riippumatta olisin voinut siitä tietää, vaikken asiantuntijana itseäni pidäkään... ja saatoin olla arveluideni kanssa myös väärässä.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, olinko oikeassa vai väärässä. Kyse on asenteesta ja suhtautumisesta toisiin ihmisiin. Kyse on argumentointitaidoista. Minulle on ihan ok, jos joku sanoo minun olevan väärässä ja perustelee sanomansa oikein argumentein. Oikea argumentti ei kuitenkaan ole oletettu ikäni. En minäkään vedonnut vastapuolen korkeaan ikään, vaikka hetkellisesti mieli teki.

On ihan totta, että nuoret eivät ikänsä puolesta pysty ymmärtämään kaikkia asioita. Yhtälailla kaikki jutut eivät enää vanhemmiten uppoa jakeluun, vaikka yrittäisi. Poikkeuksia tosin löytyy ryhmästä kuin ryhmästä. Joka tapauksessa minusta ikä ei ole validi perustelu toisen mielipiteen tai väitteen mitätöimiseen. Syy pitää löytää asiasta, ei persoonasta.

Minä tunsin itseni lytätyksi, arvottomaksi, koska "olen niin nuori". Mitäpä siihen sanomaan? Olisin luultavasti vaikuttanut vain enemmän kakaralta, jos olisin ryhtynyt ikääni todistelemaan. Päätin jättää keskustelun näille "vanhemmille ja viisaammille".

Sain hyvän muistutuksen siitä, miltä mitätöinti tuntuu. Toivon, etten tee tuota virhettä omassa työssäni, kun saan usein keskustella ja jopa väitellä nuorten ihmisten kanssa elämän eri asioista. Toivon, että osaan kunnioittaa vastapuolta keskustelussa ja ottaa hänen ajatuksensa ja mielipiteensä vastaan sellaisinaan ja tarvittaessa kumota ne asiaan liittyvin perusteluin puuttumatta henkilön ikään, persoonaan tai ulkonäköön.

Vaikka ikä vaikuttaa ihmisen kehitystasoon ja moneen muuhunkin asiaan, yritetään silti keskittyä oleelliseen. Ei ole syytä loukata ketään vaan puhua asioista asioina.

21. marraskuuta 2014

Teetä ja tarinoita

Tämän on blogin 300. postaus. Mietin, pitäisikö sen kunniaksi postata jotain erikoista, mutta en minä tiedä, mikä on erikoista. Lopulta päätin, että turha postauksia on hillota vain sen takia, etten keksi mitään ihmeellisyyksiä, joten jatketaan vain tutulla höpinälinjalla.

Illat ovat menneet teetä hörppiessä. Kaikki uudet laadut on nyt testattu ja kelvoiksi todettu, mutta Greenfieldin vihreä jasmiinitee on edelleen sitä parasta. Harmillista, ettei sitä taida saada paikallisista kaupoista ollenkaan (jos joku tietää minun olevan väärässä, korjaa välittömästi!). Vadelma- ja viinirypäleteet maistuvat juuri siltä, miltä lupaavatkin, mutteivät oikealta teeltä. Tykkäilen silti.

Jasmiinitee on joka tapauksessa parasta kirjoitusjuomaa, varsinkin Gacktin musiikkiin yhdistettynä.

Kirjoittanut olen aika vähän. Maanantaina väänsin väkisin kasaan luovan kirjoittamisen tehtävistä toisen ja siitä tuli sanalla sanoen huono. Jo heti tiistaina tajusin, mitä siinä olisi ainakin pitänyt tehdä toisin, mutta deadline meni jo. Ei auta kuin elää asian kanssa. Keskiviikkona sitten väänsin peliarvostelua kasaan ja veikkaan, ettei siitäkään tullut parasta minua. En ole arvostelujen kirjoittaja, olen peleistä höpöttäjä... mutta tulipahan tehtyä. Ja ei, sitä ei julkaista toisessa blogissani tai ylipäätään missään, se meni muihin tarkoituksiin.

Olen kuitenkin edistynyt originaalin kanssa. Aloin hiljattain lukea sitä M:lle läpi. M kun ei itse ole lukemisesta innostunut, mutta kuuntelee tällaista eläväistä äänikirjaa mielellään. Samalla olen alleviivaillut tekstiä raivoisasti, sillä jo pelkästään typoja mahtuu yhdelle sivulle kiitettävä määrä. Muitakin mokia siellä on, toivottavasti muistan alleviivauksien syyt vielä editointivaiheessa.

Tekstin ääneen lukeminen on hyvä juttu. Se auttaa jäsentelemään sitä uudella tavalla ja omat mokansa huomaa paremmin, kun joku lause ei istukaan suuhun sitten millään. Silloin se on huonosti kirjoitettu. Se pitää korjata. Tosin kauhulla odotan sitä kunnon korjailuvaihetta, koska se tulee olemaan raakaa työtä eikä ole millään muotoa mielipuuhaani.

Hieman minua harmittaa se, että olen lukuisista esilukijoista huolimatta saanut olemattoman vähän palautetta. Tarkoitus ei ole syyllistää tällä ketään. Sanoin, ettei kommenttia ole pakko antaa ja pidän tästä edelleen kiinni. Kiva, että joku edes viitsii räpellyksiäni lukea. Silti ajoittain kaihertaa palautteen vähäisyys, koska itse en kuitenkaan näe tekstin kaikkia puutteita. Tämä on vähän yksinäistä puurtamista, mutta niin kai kuuluu ollakin.

Kaksi ihmistä sentään on kommentoinut. Toinen puhtaasti diggaili, toinen kaipasi karttaa ja maailman avaamista selkeämmin. Kummatkin huomiot olivat hyviä ja olen nyt tekstiä itse lukiessani huomannut, että myös tarpeellisia. En aio silti raapustaa mitään maailman luomiskertomusta, mutta jotenkin yritän ongelmakohdat ratkoa. Ehkä yritän kunnollisen kartankin piirtää. Olen piirtänyt jo yhden, mutten ole tyytyväinen siihen.

Noh, ehkä saan uuden version kasaan näinkin. Ajoittain meinaa uskoa loppua, enkä ole vielä edes avannut tiedostoa vaan ainoastaan alleviivaillut paperiversiota. Pakko on silti uskoa, että tästä vielä tulee hyvä.


//edit 21:47

Sainkin sähköpostitse kolmannen palautteen, jossa oli hyviä huomioita ja pohdintoja ^^

16. marraskuuta 2014

Siinähän se viikko taas vierähti

Taas ollaan sunnuntaissa ikään kuin huomaamatta. Edellisessä postauksessa mainittu lumi on jo ajat sitten sulanut ja ulkona on tosi ankean näköistä. Otin silti jo uudet talvikengät käyttöön perjantaina ja hyviltä tuntuivat jaloissa. Toivottavasti tuntuvat jatkossakin.

Viikko meni ihan vain töissä ja iltasella kotona koomatessa. M pelaili aika paljon uutta Tomb Raideria, itse en juuri saanut aikaiseksi mitään. Olen ollut tämän viikon todella, todella väsynyt, joten töistä selvittyä ei paljon jaksa tehdä. Toivoisin tämän fiiliksen helpottavan pian, sillä on ankeaa elää vain käydäkseen töissä ja löhötäkseen sohvalla. Toisaalta sitä lepoakin tarvitaan ja rehellisesti sanottuna viikonloppuinakaan siihen ei ole ollut kunnon mahdollisuuksia, kun kaikenlaista sosiaalista menoa. Fyysisen levon lisäksi tarvitsen lepoa ihmisistä... mutta noh, itsepähän olen tilanteeni järjestänyt.

Tänä perjantaina meillä oli tavallista pidempi työpäivä. Ensin olin työpaikkakouluttajan koulutuksessa, josta nyt vihdoin sain paperit. Olen nyt siis sosionomin ja IE-opettajan lisäksi työpaikkakouluttuja, tittelilista sen kuin kasvaa :P Koulutuksen jälkeen oli sitten vielä työnohjausta, joten päivä kesti peräti puoli viiteen. Normaalistihan pääsen kahdelta perjantaisin, joten pitkältä tuntui, vaikka olikin omalla tavallaan ihan mielenkiintoista ohjelmaa. Moni jäi vielä tuon jälkeen juhlimaan pikkujouluja, mutta itse suuntasin kotiin, koska edessä oli Tampereen reissu.

Tampereelle lähdimmekin sitten anopin ja apen kanssa yhdessä. Lauantai tuli vietettyä varsin tiivisti käsityömessuilla. Tosin M ja isänsä eivät sinne tulleet mukaan vaan menivät leffaan M:n veljen kanssa. Minä ja anoppi kierreltiin messuilla useampi tunti ja ihmeteltiin kaikkea hienoa, mitä oli tarjolla. Itse en tosin ostellut kuin pussillisen nappeja hiljalleen valmistuvaa neuletakkiani varten. Vähän olin ajatellut bambupuikkojen ostamista, mutta jotenkin se sitten jäi... mutta saahan noita muualtakin.

Messut olivat isot ja hienot, mutta myös todella uuvuttavat. Ihmisiä oli paljon, mikä kävi ajoittain ahdistamaan. Huomasin puristavani laukun olkahihnaa rystyset valkoisina aina ajoittain, mutta yritin kuitenkin pitää itseni rentona. Väsyttävää puuhaa semmoinen, mutta hengissä selvittiin.

Messujen jälkeen seikkailimme kävellen Verkkokauppaan, mikä onnistui yli odotusten. Koska miehet eivät vielä olleet siellä, käväisimme kurkkaamassa vaatekauppoja tarjontaa. Näin aivan ihanan vaaleanpunaisen villakangastakin, joka oli alessa vain 20 euroa, mutta ei ollut sopivia kokoja :(

Verkkokaupassa shoppailtiinkin sitten urakalla...




Minä halusin alun perin vain vihreää jasmiiniteetä, mutta mukaan tarttui sitten pari muutakin teepakettia ja Tales of Symphonia Chronicles PS3-peli, jota jo aiemmin olen himotellut. Se sattui tulemaan vastaan halvemmalla kuin muualla olen nähnyt, joten käytin tilaisuuden hyväkseni. M sitten nappasi mukaan Wii U:n, joka on ollut meidän hankintalistalla jo pitkään.

Verkkokaupassa asioinnin jälkeen käytiin vielä viidestään syömässä, ennen kuin lähdimme takaisin kotiin päin. Olin todella uupunut jo automatkalla, mutta jotenkin silti sinnittelin hereillä kymmeneen asti ja ehdin pelailla Curtain Calliakin. Piti oikeasti kirjoittaa yhtä luovan kirjoittamisen tehtävää, mutta ei siitä koomaisessa mielentilassa mitään tullut.

Tänään oltiin vielä aamupäivä M:n vanhempien luona, mutta yhden jälkeen lähdettiin ajelemaan kotii päin. Tarkoituksena oli ehtiä asentaa Wii U ja vähän testaillakin sitä ennen iltaa. Ei vain tajuttu ostaa siihen muistikorttia, joten nyt M on sitten sellaista hankkimassa Gigantissa. Olohuone on kaaoksen vallassa, mutta uskon, että iltaan mennessä jo helpottaa.

Ja huomenna sitten taas töihin. Toivottavasti tulevalla viikolla olisi nyt vähän pirteämpi olo, että saisi vapaallakin jotain tehtyä...

7. marraskuuta 2014

Lumi tuli

Joo, ketään ei kiinnosta se, että täällä satoi eilen lunta, mutta kerroinpahan sen nyt kuitenkin. Aloin olla jo tympiintynyt ainaiseen vesisateeseen ja harmautueen, joten lumi piristää oloa kummasti. Valkoinen maisema on kivempi katsella eikä tuolla kuitenkaan ole mitkään älyttömät pakkaset.

Aamulla näytti tältä...
Lumi ei ollut kuitenkaan pelkästään kiva juttu. Koska ulkona ei tosiaan ole kovin kylmä, jalkakäytävät ovat enemmänkin märän sohjon kuin lumen peitossa. Tiesin jo talvikenkieni vuotavan, mutta pitihän sitä onneaan kokeilla. Seurauksena sainkin sitten töissä ensimmäiseksi tunkea kengät täyteen paperia ja viritellä villasukkia kuivumaan patterin päälle -______-;;;

Noh, olen jo jonkin aikaa puhunut, että pitää hommata uudet talvikengät, joten nyt sain siihen kunnon kimmokkeen. Työpäivän jälkeen suuntasinkin kaupoille ja etsin itselleni vähän paremmat popot. Samalla mukaan tarttui myös olohousut, kun irtosivat kympillä ja olivat jopa ihan kelvollisen näköiset. Aika kiva, että vihdoin löytyi sellaiset, jotka kehtaan laittaa päälle ja eivät maksaneet edes omaisuutta. Ja hei, näissä ei ole kuminauhaa / resoria lahkeissa! Aivan mahtavaa!

Muuten ostoslistalle päätyi isänpäivälahjusta, korttia, joululahjaa, donitseja, huulirasvaa ja viiniä. Nappasin Alkosta mukaan jonkin jouluviinin, mutta se ei maistunut yhtään jouluiselta. Pettymys. Onneksi se oli kuitenkin hyvää.

Maisema kotimatkalta...
Kotimatkalla jouduin tarpomaan sohjossa lähes kilometrin. Koska sukkani olivat jo märät, en viitsinyt vaihtaa uusia kenkiä kaupungilla jalkaan. Seurauksena vesi tirskahteli ihanasti varpaiden välistä, kun vanhat kenkäni päättivät matkalla lopullisesti itsetuhoutua. Pohjat menivät pirstaleiksi... kenties liian kosteuden takia?

Niistä ei kyllä enää kalua saa vaan päätyvät nyt valitettavasti roskikseen. Tykkäsin niistä kovin, varsinkin ulkonäkönsä puolesta, mutta aina ei voi voittaa. Toivon todella, että nämä uudet ovat pitkäikäisemmät. Ne on nyt pintakäsitelty ja saavat hautua pari päivää, jotta vaha imeytyy kunnolla. Siihen asti voin hyvin käyttää kumisaappaita, koska tuolla taitanee olla melkoisen kostea keli joka tapauksessa.

Toivoisin kovasti, että tämä juuri satanut lumi pysyisi maassa, mutta jos säätiedotuksia on uskominen, niin ei tule tapahtumaan. Yhtään ei napostelisi palata vesisateeseen ja harmauteen eivätkä lämpöasteetkaan nyt innosta. Haluaisin kirpsakan pikkupakkasen ja kymmenisen senttiä lunta. Se olisi kivaa!

Aiheen vierestä voisin mainita, että tämä viikko on ollut melko mielenkiintoinen kaiken kaikkiaan. Alkuviikosta eräs ikävämpi asia veti mieltä matalaksi ja vetää kyllä edelleen, mutta on tähän ehtinyt mukavampiakin asioita. Meillä kävi töissä japanilaisia vieraita, mikä oli melkoisen jännittävää. Ja eilen sain puhelun lähikoulun rehtorilta. Meidän naapuriin rakennetaan monitoimitaloa, jonka nimestä oli kilpailu viime keväänä. Olin jo unohtanut koko asian enkä tajunnut vielä silloinkaan, kun luin tämän uutisen, että minun ehdottamani nimi oli tullut valituksi :D Hah, olenpahan nyt sitten nimennyt yhden rakennuksen kotikaupungissani.

Vauhdikas viikko siis... ja viikonloppunakin riittää menoa ja meininkiä. Veikkaan, että tämän kuukauden jälkeen tarvitsen lomaa kaikesta sosialisoinnista. Sen verran paljon on nyt kaikkea, että sosiaaliähky on taattu.

Tunnelman virittelyä iltasella...

3. marraskuuta 2014

Että sellainen viikonloppu...

Viime viikonloppu oli taas vilkas kaikin puolin. Poikkeuksellisesti en perjantaina suunnannut työpäivän jälkeen kotiin vaan jäin ensin työpaikalle meikkailemaan ja vaihtamaan vaatteita ja suuntasin sitten ruokapaikan kautta juna-asemalle, missä melkein myöhästyin junasta, koska lippuautomaatille oli melkoinen jono.

Suuntasin elämäni ensimmäistä kertaa Vantaalle, mikä tarkoitti junanvaihtoa Keravalla. Onneksi juna ei ollut pahasti myöhässä, joten vaihto sujui aika kivuttomasti. Jännitin sitä ehkä jopa kohtuuttoman paljon :D

Eräs Kristallimaailman jäsen järjesti kekri- / halloween- / samhain-bileet, joten olihan sellaisiin ihan pakko osallistua. Harmillisesti kovin montaa foorumin jäsentä ei lopulta paikalle tullut, olisin suonut, että jengiä olisi ollut enemmänkin. Joka tapauksessa meillä oli oikein kivaa myös pienellä porukalla. Ja tulipahan ainakin tutustuttua ehkä vähän paremmin niihin, jotka paikalla olivat. Tosin tapani mukaan olin hitusen hiljainen, koska ujostutti.

Mainittakoon erikseen, että tarjoilut olivat oikein hyviä ja kivasti oli myös huomioitu minun ruokavalioni. Tosi mukavaa, että näin oli tehty, vaikken sitä mitenkään vaatinut. Ja ihmiset olivat toki myös kivoja.

Bileiden jälkeen suunnattiin E:n kanssa Helsinkiin bussilla, mikä sitten olikin taas vähemmän miellyttävä kokemus. Samaiseen bussiin tuppasi aika paljon juhlijoita, joista iso osa oli tuhdissa humalassa. Ei ole kovin hauskaa kuunnella kännisten äijien pillunsaamisjuttuja. Ja sekin on sanottava, ettei Helsingin rautatieasema oli kaikkein kivoin paikka yöaikaan, mutta onneksi siellä ei tarvinnut kovin kauaa viivyskellä.


Myöhästyttiin ratikasta hiukkasen ja koska seuraava olisi tullut vasta parinkymmenen minuutin päästä, päätettiin kävellä E:n luokse. Siitä tuli jotenkin nostalginen olo. Enpä muista, milloin olisin viimeksi kävellyt bileistä kotiin kylmän kosteassa säässä. Ei sillä, että se olisi erityisen hienoa, mutta olihan siinä se tietty fiilis.

Päästiin turvallisesti perille ja petiin, mutta minulla oli nukkumisvaikeuksia kovien vatsakipujen ja ovia kolistelevien naapureiden takia. Jossain vaiheessa onneksi onnistuin silti nukahtamaan... ja pystyssä sitten oltiinkin jo taas ennen kasia :D Tai no, pystyssä ja pystyssä, makoiltiin kumpikin tahoillamme ja juteltiin niitä näitä.

Yhdeksitoista oltiin varattu pöytä läheisestä ravintolasta ja vietettiin siellä mahtavat pari tuntia brunssin merkeissä. Samalla tuli vaihdettua urakalla kuulumisia. Syömisen jälkeen ehdimme vielä hetken istuskella E:n luona, kunnes oli taas aika suunnistaa rautatieasemalle ja junalla kohti Lappilaa. Jälleen kerran vaihto jänskätti, mutta onnistui kuitenkin ihan hyvin. En tiedä, miksi aina jännitän noita junanvaihtoja.

Iltakin oli oikein kiva M:n vanhempien luona. Käytiin taas kerran saunassa ja paljussa, jossa oli kiva makailla tähtitaivasta tuijottaen. Paljussa oli oikein miellyttävää, vaikka ulkona oli kiva pikkupakkanen. Saunomisen jälkeen syötiin vielä tacoja, jotka itse söin ilman kuoria. Herkkua oli.

Sunnuntaina suuntasimme M:n vanhempien kanssa Lahteen Kätevä-tekevä-lukeva-messuille. Käteväosasto oli melkoisen vilkas ja siellä oli paljon näytteilleasettajia, joskin monet myivät vaatteita tms. ja käsityötarvikkeita taas oli vähemmän tarjolla kuin aiemmin (tai ainakin minusta tuntui siltä). Lukeva sen sijaan oli minulle pettymys. Tarjolla ei ollut juuri mitään, vaikka olin valmistautunut hamstraamaan kasapäin kirjoja. Ehkä lähelle osuvat Helsingin kirjamessut söivät näytteilleasettajat täältä? Tekevä oli ihan ok, ainakin Puolenkuun pelien osaston osalta ;D Tosin nyt valitettavasti tiedän jo, mitä saan joululahjaksi. Lahjasta ei ole valittamista, mutta tykkään yllättyä lahjojen suhteen.

Messujen jälkeen haettiin evästä ja tultiin meille. Valitettavasti kotona odotti ikävä yllätys, joka jätti viikonlopusta pahan maun suuhun: meidän keittiönikkuna oli töhritty spray-serpentiinillä. Tulin siitä ihan älyttömän vihaiseksi. En vain voi ymmärtää tuollaista toisten omaisuuden töhrimistä.

Okei, se serpentiini lähti aika helposti pois, mutta vaati kuitenkin sen, että ikkunaa ryhtyi pesemään. Ja se ei ole marraskuussa siitä miellyttävimmästä päästä hommia. Ylipäätään en kykene tajuamaan, miksi joku on niin vatipää, että tekee tuollaista (tai jotain vielä pahempaa töhrimistä). Pistää vihaksi edelleen, kun ajattelen asiaa, joten ehkä olen ajattelematta.

Ikävä päätös tosiaan muuten kivalle viikonlopulle, mutta yritän nyt jotenkin päästä asiasta yli ja keskittyä muisteleman noita parempia juttuja. Mitenkäs muiden viikonloppu vierähti?