Kirjoittajayhdistys

Luin kesäloman alussa spekulatiivisen fiktion kirjoitusoppaan, jonka viimeisillä sivuilla huomasin kustantajan eli Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry:n mainoksen.  Surffasin kyseisen yhdistyksen nettisivuille tutkimaan asiaa tarkemmin.

Yhdistyksellä on tosiaan sivut, keskustelufoorumi ja Facebook-ryhmä. Näiden lisäksi yhdistys järjestää toisinaan kirjoittamiseen liittyviä kursseja, julkaisee kirjoitusoppaita yms. ja Kosmoskynä-lehteä. Tuo lehti oli ensisijainen syy mielenkiintooni, mutta myös jäsenille ilmainen arviointipalvelu kiinnosti lievästi.

Epäröin liittymistä kuitenkin hieman. Enhän ole mikään virallinen kirjailija. Olen kirjoittanut paljon fan fictionia, josta osa ihan romaanimittaisia teoksia, mutta originaalituotokseni ovat huomattavasti vähäisempiä. Yhdistyksen jäsenissä taas käsittääkseni on ihan julkaisseita kirjailijoita. Koin siis olevani liian nyyppä tuohon joukkoon ja ajatus liittymisestä hirvitti. Mitäs jos minulle sanotaan, etten kelpaa? Tähän elämään on mahtunut ihan riittävästi ulkopuolisuuden kokemuksia, ei niitä tarvitse ehdoin tahdoin lisää haalia.

Yhdistyksen säännöissä kuitenkin luki, että liittymiseen riittää kiinnostus aihepiiriä (tieteis- ja fantasiakirjoittamista) kohtaan. Päätin, ettei mitään saa, jos ei mitään uskalla ja maksoin jäsenmaksun, minkä jälkeen laitoin hakupaperit vetämään. Jo samana päivänä sain vastauksen, että asia on hoidossa ja haluanko jo jäsenlehteni, joita oli tänä vuonna ehtinyt ilmestyä kaksi. Vastauksen sävy oli lämmin ja ystävällinen.

Sain lehteni ja seuraavalla viikolla tuli jäsensihteeriltäkin ilmoitus, että minut on nyt liitetty yhdistyksen jäseneksi. Kukaan ei kysellyt julkaistujen tuotosten perään tai muunkaan näytön. Sen sijaan kaikki sähköpostiviestittely oli kohteliasta ja mukavaa. Sain myös linkit edellä mainituille sivuille. Kaikin puolin positiivinen kokemus siis.

Keskustelufoorumi ja Facebook-ryhmä vaikuttavat hieman hiljaisilta, mutta kyllä niissä jonkin verran viestittelyä esiintyy. En ole vielä uskaltautunut osallistumaan keskusteluun... edelleen kärsin pienestä alemmuudentunteesta. Kenties suotta. Mikäs tarve kenelläkään olisi minua tuomita ja kai tuomitseminen kertoisi enemmän tuomitsijasta kuin minusta? Silti olen varuillani, mutta tiedostan toki, että ongelma on nimen omaan minun pääni sisällä. Ehkä tämä tästä vielä.

Kosmoskynä on osoittautunut kivaksi lehdeksi, se tuntuu juurikin minulle suunnatulta. Seuraavaksi ajattelin tilata yhden novellikokoelman ja Kummallisen kirjoittajat -kirjoitusoppaan, kunhan rahatilanne moiset ostokset sallii.

Ei kommentteja