30. marraskuuta 2013

Japani: Päivät 5 ja 6

Ajattelin nyt yhdistää kahden päivän jutut samaan postaukseen, koska toisesta näistä päivistä ei ole kovin paljon ihmeempää kerrottavaa. Postaus siis jäisi lyhyeksi. Lisäksi lupailin, että Japanin matkan jutut olisi postattu itsenäisyyspäivään mennessä, joten siinäkin mielessä täytyy nyt vähän kuroa pakettia kasaan.


Ostoksilla Akihabarassa ja käynti Tokyo Disneylandissa

Sunnuntain ohjelmassa oli käynti Akihabarassa, jonne pääsimme jälleen helposti Shimbashin asemalta Yamanote-linjaa pitkin. Kyseisessä kaupunginosassa vierailimme myös edellisellä Japanin matkalla, mutta pitihän siellä toki päästä käymään uudestaan. Ehdottomasti halusimme vierailla uudemman kerran Tora no Anassa ja Kotobukiyassa. Viimeksi emme meinanneet löytää millään Tora no Anaa, tällä kertaa Kotobukiya oli pitkän aikaa hukassa :D

Akihabaraa
Kuva on itse asiassa vuoden 2012 reissulta, sillä tällä kertaa emme juuri kuvia Akihabarasta napsineet. Aika meni enemmän kaupungilla pyörimiseen ja kauppojen koluamiseen.

Tora no Anassa saimme menemään hyvän hetken, ja M löysikin sieltä itselleen ostettavaa. Minä en mangoja yms. hankkinut, mutta ainahan voin selailla M:n ostoksia, jos lukuinnostus iskee päälle. Sen sijaan ostin kyllä Kyuubein, joka tälläkin hetkellä tarkkailee minua tulostimen päältä. Ei ole onneksi vielä yrittänyt tehdä epämääräisiä maailmanpelastusdiilejä kanssani (ehkä olen liian vanha, voihan olla, että niitä tehdään vain about 15-vuotiaiden tytsien kanssa). Ja siis Kyuubei ei lähtenyt siis mukaan Tora no Anasta vaan jostain liikkeestä, jonka nimi on päässyt unohtumaan. Se muistutti melkeinpä kirpputoria pieninä koppeineen, joissa oli erillisiä myyjiä.

Kotobukiyaa etsiessä törmäsimme mm. cosplay-kauppaan, jota kävimme penkomassa. Tarjolla oli paljon valmiita pukuja ja edullisia peruukkeja, muttei tietenkään mitään, mitä olin itse seuraavaksi ajatellut cossaavani. Peruukit tosin syyhyttivät joka tapauksessa sormia ja olisin halunnut haalia niitä mukaan useamman, vaikken ollut varma, tulisinko niitä kuitenkaan tarvitsemaan. Hillitsin kuitenkin itseni.

Bongasimme myös Windows 8 -maskotin, josta nappasin kuvan oikein luvan kanssa. Japaniksi kysytyn luvan... olenpas taas ylpeä itsestäni :P



Pitkän etsinnän jälkeen löysimme myös Kotobukiyan. Sinne siis eksyimme viimeksi täysin vahingossa ja tuolloin lähti mukaan mm. Gabranth-figuuri, mutta paljon muutakin pientä sälää ja rahaa paloi ihan kiitettävästi. Tälläkin kerralla kiersimme kaikki kaupan neljä kerrosta läpi ja tutkimme hyllyt hyvin tarkkaan, mutta mitään emme ostaneet. Kenties meillä alkaa olla krääsää jo tarpeeksi? :D

Jäin tosin kuumottelemaan Monster Hunter -koululaukkua. Se oli sen verran hintava, etten sitä viitsinyt ostaa, mutta lopulta sitten tiistaina ilmoitin, että haluan sen sittenkin. M joutui siis palaamaan kanssani Akihabaraan uudemman kerran, jotta sain laukkuni. Nyt se on ollutkin kovassa käytössä, sillä sinne mahtuu kivasti tarpeellista tavaraa. Mm. työpaperit saa näppärästi kulkemaan mukana eikä tarvitse kuljetella erillistä kangaskassia niitä varten. Hyvä ostos siis :)

Monty-kun ja Kyuubei hotellihuoneen ikkunalla
Akihabarassa vierähti jonnekin iltapäivä neljään, jonka jälkeen palasimme konbinin kautta hotellille. Jalkoja särki ja olo oli jokseenkin väsynyt, sillä monena päivänä oltiin liikuttu ahkeraan. Päätettiin, ettei joka päivä kannata suorittaa ihan hirveästi ja otettiinkin sitten loppupäivä aika rennosti, mm. tv:tä tuijotellen. Illalla mentiin kuitenkin vielä katsomaan Ghibli-kellon esitys, josta laitoinkin jo ihan ensimmäiseen postaukseen videon.

Seuraavana päivänä olimme varhain liikkeellä ja suuntana oli tällä kertaa Tokyo Disneyland. Sinne piti matkustaa kahdella eri junalla, mikä tarkoittikin sitten melkoista kävelyä Tokion asemalla. Onneksi ison osan matkasta pystyi kulkemaan "liukuhihnalla", joten jalat eivät kipeytyneet heti aamusta. Minulla oli kuitenkin koko päivän ikävästi maha kipeänä, mikä vähän laski fiilistä. Ei silti ollut vaihtoehto jättää Disneylandia välistä, sillä olin odottanut myös sitä osuutta reissusta erittäin paljon.

En ole koskaan käynyt Disneylandissa, mutta olen sinne halunnut. Nyt sen sai kivasti upotettua Japanin reissuun. Sää oli valitettavan kostea, mutta ei kuitenkaan onneksi kastuttu kunnolla. Väkeä oli joka tapauksessa paikalla kuin pipoa, joten voi vain kuvitella, millainen tungos viikonloppuna ja aurinkoisen päivänä olisi ollut.

Olimme Disneylandissa aamukymmenestä iltakuuteen tai -seitsemään eli työpäivän verran, mutta kävimme silti vain kolmella eri ajelulla (yhdessä tosin kahdesti). Moneen ajeluun olisi saanut jonottaa kolmisen tuntia, joten ne sitten jäivät välistä. Kahteen saimme onneksi Fast Passit, mikä tarkoitti, että selvisimme vajaan puolen tunnin jonotuksella niihin.

Ajeluiden välissä pyörimme alueella, kävimme syömässä, napsimme kuvia ja vierailimme Tikun ja Takun talossa, Stitchin Havaiji-show'ssa (johon menimme vahingossa, kun emme tajunneet, mihin jonotimme :D) ja Robinssonin perheen talossa. Ajeluina tuli koettua Pirates of the Caribbean, Space Mountain ja kahdesti Star Tours, joka oli siis aivan loistava. Tai oikeastaan nuo kaikki olivat.

Kaikki ajelut olivat tietysti japaninkielisiä, muttei se varsinaisesti haitannut. Olin täysin fiiliksissä, kun reissussa pääsi kokemaan myös muita fanituksen kohteita kuin japanilaisia. Jos vielä joskus menen Disneylandiin, täytyy tietysti testata muitakin ajeluita, mutta Star Toursiin haluan kyllä vielä kolmannenkin kerran :D

Walt Disney ja Mikki Hiiri

Näimme Dumbon...

... ja Liisan.


Myös hyvä haltijakummi oli paikalla. Tosin muovinen naamari oli kyllä enemmän pelottava kuin ihastuttava...

Tikun ja TAkun koti näytti houkuttelevalta

Innokas maaoravakaksikko

Toontownin suihkulähde

Disney-linna

Robinssonin perheen koti puussa

Star Toursin sisäänkäynti

Tomorrowlandia

Star Toursin jonotustiloissa oli paljon mielenkiintoista nähtävää, mm. "ikkuna", jonka takana meni jedihahmoja yms.

Disney-linna ilta-aikaan

Kauppa-alueella oli jo valtava joulukuusi... 4.11. :D
Hauskaa oli huomata, että japanilaiset näyttivät pukeutuvan Disneylandia varten. Monella oli hiirenkorvat päässä tai jopa Minnin vaatteet. Lapsia oli luonnollisista puettu mm. prinsessoiksi, mutta siis yhtälailla aikuiset olivat valinneet vaatteensa teeman mukaan. Se oli hauskannäköistä ja hieman jopa harmitti, ettei itsellä ollut mitään aiheeseen sopivaa päälle laitettavaa. En silti sellaista viitsinyt ostaa, koska ei niitä "varusteita" varmaan muualla olisi sitten tullut käytetyttyä kuitenkaan.

Junamatka takaisinpäin oli aika rankka. Jalkoja särki taas kerran, vatsakin oikkuili ja olin niin väsynyt, etteivät silmät meinanneet pysyä auki. Jotenkin kuitenkin selvisimme hotellille asti ja loppuilta meni taas sängyssä lojuessa ja telkkaa tuijottaessa. Tosin nappailimme myös liudan kuvia huoneen ikkunasta. Tokyo Tower nimittäin loisti jouluvaloissa.



26. marraskuuta 2013

Japani: Päivä 4

Yritän nyt saada näitä vähän vauhdikkaammin ulos, mutta kieltämättä veri vetää nyt tuonne pelikoneen ääreen. Eli välillä voi vähän hiljaisempaa olla. Arki-iltoina on vähän pakko priorisoida tekemisiään =/


Ghibli-museo, Mooglen papana sekä ankaraa shoppailua

Aamu lähti käyntiin hieman eri tavalla. Tällä kertaa emme syöneet konbiniaamiaista vaan menimme läheiseen kahvilaan, josta sai varsin kattavan aamupalan kahdelle noin 1000 jenillä. Ihan jees, kun hotelliaamiainen olisi maksanut reilut 2000 per nuppi.

Ghibli-museoon olisi voinut ostaa valmismatkan, mutta halusimme olla omatoimisia. Olimme siis vain hankkineet liput etukäteen. Kyseiseen museoon ei siis vain astella sisään ja osteta lippuja vaan jokaiselle päivälle niitä on tarkka määrä ja ne on hankkittava tosiaan ennakkoon. Onneksi otimme tästä ajoissa selvää, että ehdimme vielä saada liput... tai ajoissa ja ajoissa. Niitä oli huimat 12 jäljellä tuolle päivälle, kun asiaan havahduimme.

Museo sijaitsee Mitakassa, jonne matkustimme sujuvasti junalla. Matkalla piti tehdä yksi vaihto, mutta se sujui yllättävän kivuttomasti. Mitä nyt menimme kertaalleen turhaan ulos lippuporteista, mutta onneksi se ei ollut Suica-korttien kanssa kovin vaarallista. Sen kuin vingutti kortilla itsensä takaisin sisään.

Juna-asemalta olisi museoon päässyt bussilla, mutta päätimme kävellä 900 metrin matkan, koska alue näytti mukavalta. Kadut olivat pieniä, talot hauskoja ja osa matkasta kulki puiston reunaa. Siinä oli mukavaa aamulenkkiä kerrakseen.

Kaikki kuvat museosta on otettu ulkoa, koska sisällä ei saanut kuvata. Sen ymmärsi hyvin, sillä käytävät olisivat olleet aivan tukossa, jos kaikki olisivat touhunneet kameroidensa kanssa. Silti oli hieman sääli, ettei ihania yksityiskohtia päässyt ikuistamaan. Erityisesti olisi halunnut kuvan jättimäisestä kissabussista. Olisin myös halunnut käydä siinä, mutta se oli aikuisilta kielletty enkä uskaltanut käyttää "henna gaijin" -korttia...

Kävimme luonnollisesti myös museon kaupassa. Sieltä mukaan lähti pieni sininen Totoro, Ghibli-museokirjoja kaksi kappaletta ja mukana tuleva juliste, uusi matkapäiväkirja (Totoro sekin), tikkareita ja kortteja lähetettäväksi. Okei, rahaa vähän paloi, mutta tuskin tuolla ihan heti ollaan uudestaan vierailemassa. Ei sillä, voisin käydäkin, jos joku vain haluaisi lähteä mukaan.

Ehkä paras osuus oli Ghiblin lyhytelokuva, jonka pääsi lipun hinnalla myös katsomaan. Se oli luonnollisesti kokonaan japaniksi, mutta jopa minun (surkealla) kielitaidollani juonessa pysyi aika hyvin mukana. Toki varmasti missasin hienoja yksityiskohtia ja jotain tietoja, mutta missään vaiheessa ei ollut sellainen olo, että olisin ollut täysin pihalla.

Oltiin muuten varmaan ainoat länkkärit koko museossa tuohon aikaan (heti aamusta). Ainakaan en nähnyt muita. Ilmeisesti järjestetty reissu oli sitten myöhemmin päivällä tai ei ollut sinä päivänä. Asia ei siis erityisemmin haitannut, mutta panin merkille.

Kiersimme museon sisäpuolen ensin ja pööpösimme sitten ulkona. Siellä oli ravintolakin, mutta pöytiin piti jonottaa terassilta asti, joten tyydyimme ostamaan hodarit kojusta. Ostin ne muuten varsin onnistuneesti japaniksi :D

Kävimme myös museon katolla, jossa oli suuri Laputa-elokuvasta tuttu robotti. Eräs museovieras suostui nappaamaan meistä yhteiskuvan robotin kanssa. Kiitokset vain sinulle, tuntematon.

Totoro myymässä lippuja

Opastekyltti

Katolle vievä kierreportaikko

Museon sisäpiha

Hauska viemärinkansi sisäpihalla

Nokipalleroita ikkunan takana

Museon sisäänkäynti katolta kuvattuna

Katolla oleva Laputa-robotti


Museon seinustaa

Kun lähdimme museosta, sää ei ollut enää ihan yhtä hyvä kuin aamulla. Vettä oli alkanut tihuttaa, mutta onneksi läheisessä puistossa oli puita niin tiheästi, ettei siellä juuri päässyt kastumaan. Lenkkeilijöitä ja muita vapaapäivänviettäjiä oli liikenteessä paljon. Myöhemmin meille selvisi tv:tä katsoessa, että kyseinen alue on koko Japanin suosituin ja halutuin asuinpaikka. Eipä sillä, kyllä voisin sinne itsekin muuttaa, jos jostain syystä pääsisin Tokioon asumaan. Tosin veikkaan, että hinnatkin ovat suosion mukaiset... eikä minulla varmaankaan ole mahdollisuutta muuttaa Japaniin. Heitin kyllä M:lle palloa, että sitten eläkkeellä ostetaan kämppä sieltä, mutta saapa nähdä :D

Puistossa oli myös shinto-pyhättö, jossa vierailimme ja kävimme esittämässä jumalille toivomuksen. Omaani en kuitenkaan tässä kerro, sitä voi arvailla rauhassa x)

Syötiin dangoja kahvilassa ja katseltiin maisemia. Pienellä lammella oli paljon polkuveneitä liikenteessä sateesta huolimatta... voi vain miettiä, kuinka paljon niitä olisi ollut, jos keli olisi ollut parempi.

Puistosta jatkoimme matkaa Kichijoun kaupungin osaan. Siellä piti olla animekauppoja, muttemme onnistuneet löytämään niitä. Sen sijaan kävin silmälasiliikkeessä etsimässä animelaseja, mutta tarjonta oli valitettavan samanlaista kuin täälläkin päin palloa. Jatkoimme siis junalla Shinjukuun, sillä päätimme vierailla Square Enixin Artniassa, kun kerran samalla suunnalla olimme.




Artniaan ei ollut ihan helppo päästä, sillä Shinjukun asema oli yksi sekavimmista, johon reissullamme törmäsimme. Edes Tokion asema ei ollut niin hankala. Lisäksi metro, jolla jouduimme siirtymään paikasta A paikkaan B, kulki ihmeellisesti paikan C kautta ja piti hypätä metrosta toiseen, viakka samalla linjalla jatkettiin. Hotellilta olisimme päässeet metrolla suoraan Artnian lähelle, mutta toisesta suunnasta operaatio osoittautui vaikeahkoksi.

Artnian vierailusta on tarkemmin kerrottu jo Level up! -blogin postauksessa, joten en ehkä avaa sitä sen syvällisemmin tässä. Alla kuitenkin pari kuvaa, jotka tuli räpsäistyä.




Meidän oli alun perin tarkoitus syödä Artniassa, mutta pöytiin oli melkoiset jonot ja niitä oli paikalla vain viitisen kappaletta, joten muutimme suunnitelmaa. Shoppailukierroksen jälkeen menimme siis metroaseman lähellä sijaitsevaan ravintolaan syömään ja suunnittelimme seuraavaa liikettä. Kello oli vasta kolmen ja neljän välillä iltapäivällä, joten päätimme jatkaa matkaa Shibuyaan, jossa kuulemme sijaitsi suurehko kirjakauppa aivan aseman tuntumassa.

Yritimme kysyä tarjoilijalta neuvoja, mutta hän ei oikein ymmärtänyt englanninkielistä kysymystä eikä kumpikaan meistä osannut muotoilla sitä oikein japaniksi. Saimme kuitenkin erinomaiset ohjeet (japaniksi), miten liikkua asemalla :D Kävi vähän tarjoilijaa sääliksi, taisimme aiheuttaa hänelle ylimääräistä stressiä.

Shibuyaan päästyämme olikin jo pimeää ja aseman tuntumassa oli väkeä kuin pipoa. Massa oli valtava ja siinä eteneminen jokseenkin ahdistavaa. Taisi olla reissun ainoa kerta, kun oikeasti hieman ahdisti.

Emme löytäneet kirjakauppaa, mutta löysimme peleihin, elokuviin ja mangaan erikoistuneen tavaratalon, joka kelpasi erinomaisesti. Sieltä lähtikin mukaan kaksi peliä ja M:lle reilusti kirjoja. Pelien myyjä selitti minulle useamman kerran japaniksi, että pelit ovat vain japaninkielisiä. Ymmärsin asian kyllä eikä se ollut minulle ongelma, mutta jos kyseessä olisi ollut englanninkielinen turisti, joka ei japania olisi osannut, hän ei olisi välttämättä tajunnut ostosmokaansa. Ehkä.

Epäonnistunut otos Hachiko-patsaasta :D

Näkymä Shibuyan aseman ovensuusta

Tavaratalon mango-osasto <3
Yllättäen jalkoja alkoi tavaratalon koluamisen aikana särkeä ja jossain vaiheessa tajusimme, että kello lähenteli iltaseitsemää. Siinä vaiheessa todettiin, että seikkailu Shibuyassa saa jäädä tähän yhteen tavarataloon ja lähdimme suunnistamaan takaisin hotellille.

23. marraskuuta 2013

Japani: Päivä 3

Nyt en voi varsinaisesti syyttää kiirettä pitkähköstä postausvälistä. Kaikki illat ovat oikeastaan menneet pelaamiseen, joten aikaa muille puuhille ei ole jäänyt. Ei siis varsinaisesti ole ollut kiirettä, mutta on kuitenkin. Tänään olen sitten tehnyt kaikkia rästihommia. Nyt olen listalla kohdassa blogien päivitys :D

Hamarikyun puutarha ja Tokyo Skytree

Tämä päivä koostui omatoimisesta aamupäivästä ja opastetusta iltapäivästä. Olimme suunnitelleet vierailevamme hotellin lähellä sijaitsevassa Hamarikyun puutarhassa jo ensimmäisenä päivänämme Tokiossa, mutta Yanakan tallustuksen jälkeen emme yksinkertaisesti jaksaneet. Ja itse asiassa emme olisi edes ehtineet, sillä paikan päällä selvisi, että puutarha oli auki vain klo: 9-17.

Saavuimme paikalle juurikin aamuysin pintaan eikä paikalla ollut paljon ketään. Se oli suorastaan loistavaa, sillä nyt kuviin ei tullut ihmisiä pilaamaan niitä. Varhainen lintu ja niin edelleen :P

Päivä oli mitä kaunein ja lämmin tulikin varsin nopeasti. Olin aivan onnessani, kun kerrankin oli aikaa käytettäväksi puutarhassa useampi tunti ja reilut kaksi tuntia siinä kai lopulta vierähtikin. Harkitsimme siihen päälle jokiristeilyä, mutta lounas painoi lopulta vaakakupissa enemmän.

Hamarikyu pääsi myös suosikkipaikkalistalleni. Kaikista reissun kohteista taisin ottaa eniten kuvia juurikin siitä. Piti kuitenkin vähän karsia eikä julkaista kaikkia hieman vajaata sataa kuvaa täällä blogissa :D

Kaunis puutarha ja valtavat pilvenpiirtäjät sen takana

Joku hengailija sillalla

Pilvenpiirtäjä ja ei-niin-edustava kukkakenttä, jostain sen syksynkin huomasi

Valtava ananas? Noh, oikeasti se taisi olla palmu.

Pieni ihminen ja iso puu <3

Shinto-pyhätössä piti tietenkin käydä.

Puutarhasta oli hyvä näkymä Rainbow Bridgelle.

Kaikkien puutarhan mäntyjen ympärille oli kierretty "olkisuojus". Sen merkitys ei meille selvinnyt, mutta jos joku sattuu sen tietämään, valaiskoon minua. Uteliaisuus jäi.

Olemuksestaan huolimatta puu oli varsin elinvoimainen ja levittäytynyt pitkin katosta.

Lampi ja pilvenpiirtäjiä


300 vuotta vanha mänty, joka näytti erinomaiselta kiipeilypuulta. En kuitenkaan viitsinyt testata, sillä en halunnut päätyä tekemisiin Japanin poliisin kanssa.

Puutarhan kiertämisen jälkeen jouduimme tosiaan arpomaan jokiristeilyn ja syömisen väliltä, koska aikaa oli vierähtänyt yllättävän paljon. Päätimme lopulta, että lähdemme syömään Ginzaan. Löysimmekin tiemme oikeaan kaupungin osaa ja lopulta ihan hyvään ravintolaankin.

Lounaan jälkeen menimme vielä pikaisesti shoppailemaan Uniqloiin, koska olin bongannut sieltä edellisenä päivänä kivan perushupparin, jonka kuitenkin olin jättänyt ostamatta. Lopulta kiersimme lähes kaikki kerroksen läpi ja mukaan lähti myös toppeja, alushousuja ja sukkahousuja. Olivat muuten sen verran hyviä, että kävin hamstraamassa niitä lisää vielä pari kertaa myöhemmin *nolo*

Tuossa vaiheessa M:n reppu olikin sitten muuttunut aika painavaksi minun ostoksistani, joten kiireestä huolimatta poikkesimme hotellille. Tiesimme, että hotellin kellarikerroksesta pääsee suoraan metrolla Hamamatsun bussiterminaaliin, joten eihän meillä hätää ollut. Siellä piti olla 13:40 ja kello oli vasta yhden pintaan.

Noh, metroa ei ollut ihan niin helppo löytää kuin olimme kuvitelleet. Ja kun selvisimme metrolla oikealle asemalle, oli edessä uusi haaste. Pääsimme kyllä maan pinnalle, mutta missään ei näkynyt bussiterminaalia. Paikalliset yrittivät kovasti auttaa, mutta olivat ilmeisesti yhtä pihalla meidän kysymyksistämme kuin me sijainnistamme.

Jotenkin selvisimme kuitenkin oikeaan paikkaan. Vinkkinä muille: Hamamatsun bussiterminaaliin pääsee World Trade Center -rakennuksesta. Se sijaitsee sen kellarissa. Varmaan kaikki tämän tiesivätkin, mutta minulle se tuli yllärinä. Jos joku olisi sen kertonut, emme luultavasti olisi harhailleet ihmeissämme x)

Iltapäivän reissu alkoi kiertoajelulla, jolla näimme samoja kohteita kuin viime reissullakin. Katselin kyllä ympärilleni, mutta enemmän kuuntelin oppaan juttuja. Tällä kertaa meillä oli miesopas, joka puhui japanilaisittain erittäin hyvää englantia. Häntä oli ilo kuunnella.

Bussissa oli myös japanilaisia, joiden kanssa opas toisinaan jutteli (japaniksi). Kertoi mm. näytelevänsä jossain sarjassa. Yritin myöhemmin myöhemmin googlailla kyseistä sarjaa, sillä olisin voinut vilkaista sitä. Valitettavasti en löytänyt. Sarjan nimi taisi olla Project G, vinkkejä otetaan vastaan.

Kävimme Seioinji-temppelillä ja Nakamise-ostoskadulla. Tuttuja paikkoja nekin viime reissulta, mutta kiersimme silti läheisen shinto-pyhätön (eikä sitä temppeliä :D) ja ostoskatua kolusimme sen, minkä ehdimme. Ei sitä ihan päästä päähän pystynyt kulkemaan annetussa ajassa. Ostimme tuliaiset työkavereille, japanin ryhmälle sekä kummankin isälle isänpäivälahjan.

Kuvia noista paikoista ei ole, koska viime kerralla niitä tuli räpsittyä jo ihan riittävästi. Tässä pari vanhaa muistutukseksi ;)

Seionji-temppelin sisäänkäynti


Viimeksi nähtiin sumopainija. Kuvassa myös minä ja Maryjane.
Päivän ja retken pääkohde oli Tokyo Skytree. Se avattiin silloin, kun viimeksi olimme Tokiossa, mutta silloin sinne ei ollut mitään asiaa vierailemaan. Nyt piti luonnollisesti korjata tapahtunut vahinko. Tähän kohteeseen oli varattu aikaa huimat 80 minuuttia, mikä kuulosti minusta suorastaan loistavalta. Kerrankin paljon aikaa katsella ympärilleen kohteessa.

No, ei se ihan niin mennyt...

Suurin osa ajasta Skytreessä meni rehellisesti sanottuna jonottamiseen. Menimme ylöspäin kahdella hissillä, samoin alas. Ylös mennessä hissiin ei tarvinnut jonottaa kuin ehkä viitisen minuuttia, mutta opas varoitteli, että alas pitää lähteä tulemaan vähintään puolta tuntia ennen lähtöaikaa. Koska olimme joutuneet myös odottamaan lippujamme, tämä tarkoitti käytännössä sitä, että ylhäällä sai juosta Skytreen ympäri ja näpsiä kuvia pikavauhtia, sillä piti ehtiä jonottamaan alas :D

Kuvista ei tullut kovin laadukkaita kiireen ja valaistuksen vuoksi. Saimme parempia kuvia Eiffel-tornista ja muutenkin siellä oli miellyttävämpää käydä, sillä kiirettä ei ollut. Jos olisimme tämän tienneet, olisimme ottaneet kaikki tavaramme bussista ja ilmoittaneet oppaalle jäävämme Skytreessä pois retkeltä. Tuolloin olisimme voineet olla siellä niin pitkään kuin itsestä olisi hyvältä tuntunut ja suunnata ominpäin takaisin hotellille.

Skytree oli siis pienoinen pettymys, mutta siitä huolimatta hieno paikka. Jos ei muuta, voi sanoa käyneensä siellä :D

Onneksi ei ollut kamalan pilvistä, näki hyvin koko tornin.

Sisällä oli violetti valaistus.

Jee, olin siellä :D

Tokiota Skytreesta katsottuna

Kun tulimme ulos, Skytree oli valaistu vihreäksi lähestyvän joulun kunniaksi

Se on mainittava, että olimme siis tuolla 1.11. Edellisenä iltana oli vietetty Halloween-juhlia (emme me, mutta monet tokiolaiset), mutta tuolloin ei enää ollut Halloweenista tietoakaan. Kurpitsat olivat vaihtuneet yön aikana joulukuusiin ja mm. Skytreessä soivat jo iloiset joululaulut. Japanilaiset siis aloittavat joulun juhlimisen varsin aikaisin.

Matka päättyi Tokyo Stationille, josta onneksi pääsi suoraan Yamanote-linjaa pitkin Shimbashiin. Olimme ihmettelemässä, mille laiturille meidän pitää mennä, kun oppaamme ilmestyikin seuraamme. Hän kertoi ystävällisesti, että voimme hypätä junan kyytiin joko laiturilta viisi tai kuusi. Kumpikin menee oikeaan suuntaan. Näytimme sitten ilmeisen eksyneiltä? :D Ei meillä oikeasti hätää ollut, mutta mukavaa, että viitsi auttaa.

Katto Tokion asemalla