30. kesäkuuta 2013

Pieni pakana menee kirkkoon

Viikonloppu on mennyt käsittämättömän nopeasti. Perjantaina juoksin pää punaisena kaupoissa, koska olin keskiviikkona todennut, ettei minulla ole tuleviin juhliin sopivaa päälle pantavaa. Kunnollisen mekon löytäminen osoittautuikin yllättävän vaikeaksi operaatioksi. Kävin monen monessa kaupassa sovittelemassa vaikka millaisia mekkoja, mutta ei niin ei. Onneksi yksi kelvollinen osui kuitenkin kohdalle.

Yleensä ostan mekot verkkokaupasta, koska sitä kautta valikoima on laajempi ja enemmän omaan makuun istuva. Onneksi nyt kuitenkin ihan kivijalkaliikkeestä tosiaan löytyi yksi, jonka kelpuutin. Muuten olisin ollut pulassa.

Perjantain löytö
Kuvan otti M, typerän ilmeen omistan minä ;) Tosiaan tuollainen ruskea-valkoinen kukkamekko tuli ostettua. Se oli vähän turhan läpinäkyvä, kun kotona tarkemmin tsekkasin, mutta onneksi cosplay-kaapin perukoilta löytyi niin valkoinen alushame kuin ihonvärinen toppikin, jotka pelastivat tilanteen, eivätkä alusvaatteet paistaneet mekosta läpi. Katsokaas, on siitä harrastuksesta joskus ihan konkreettistakin hyötyä.

Kuvasta ei kovin tarkasti erotu, mutta kaulaan laitoin hopeisen triquetran, ranteeseen aarrerannekorun, josta roikkuu yhtä sun toista kivaa ja oikeaan keskisormeen pentagrammisormuksen. Korut totta kai pitää olla kohdallaan. Kaulakoruksi oli kyllä alun perin tarkoitus laittaa yksi toinen koru, mutta se ui inhottavasti mekon kaula-aukosta sisään, joten jouduin jättämään sen pois.

Laitoin myös klipsipidennykset (jotka eivät nekään kuvasta erotu), joiden kanssa sitten tappelin koko päivän. Moni sanoo niiden olevan tosi helppoja ja käteviä, mutta minä en moista allekirjoita. Koskaan en saa klipsejä asettumaan niin, etteivät ne vilkkuisi omien hiusten seasta. Johtunee siitä, että minulla ei ole niin kovin paksu tukka. Punapäillähän on tunnetusti vähemmän hiuksia kuin muilla ;)

Mutta juu, tosiaan tuollaisissa vaatteissa tämä pikkupakana suuntasi Jämsän kirkkoon. Olo ei ollut paras mahdollinen, koska olin herännyt viiden jälkeen särkyyn, ja koska väsytti ja nälätti. Lisäksi oli huono olokin. Jotenkin silti selvisin penkkiin ja takaisin.

Aamukooma autossa
Jumalanpalvelus oli taas mitä oli. En paljon kuunnellut puheita, mutta saarna oli kuitenkin fiksumpi kuin viime vuonna... ei ollenkaan niin syyllistävä. Muuta siitä ei tosin jäänyt mieleen. Kuolleet lueteltiin, mutta kastettuja ja vihittyjä ei. Ehkä jälkimmäisiä ei sitten ollut.

M keljuili minulle tavalliseen tapaansa ja tyrkytti mm. virsikirjaa nokan eteen, jotta olisin voinut laulaa. Tunnistin kyllä virsistä kolme ja olisin ne osannut ilman kirjaakin, mutta ihan periaatteen vuoksi: EI. M myös kysäisi minulta, olisinko halunnut laittaa kolehtiin rahaa, mutta edelleenkään en. Varmasti kirkko tekee paljon hyvää, mutten halua silti rahoittaa kyseisen laitoksen toimintaa. Sanoinkin, että jos wiccat keräävät kolehdin, voin siihen sitten jokusen roposen heittää. Noh, wiccat kyllä tuskin ovat ihan hetkeen keräämässä kolehtia :D

Aika moni kävi ehtoollisella, jonka ajan minä koomasin parhaani mukaan. Okei, mietiskelin kyllä kaikenlaista. Siihen kirkko on ihan hyvä paikka, kun siellä ei voi jumalanpalveluksen aikaan puhua kenenkään kanssa eikä kehtaa näprätä puhelintakaan. Onneksi on vilkas mielikuvitus ja paljon ajatuksia. Pohdiskelin mm. erään tuttavani heittämää kommenttia, ettei hän aio ateistina mennä toisten häihin, kastejuhliin ja hautajaisiin kirkkoon, mutta omansa voi siellä viettää. Olen edelleen WTF tuosta kommentista. Itse näen asian juuri päinvastoin ja olisin kuvitellut myös ateistin näin ajattelevan, mutta ei väkisin. En vain kykene tajuamaan, miksi ateisti haluaisi kirkkohäät, kastaa lapsensa tai kristilliset hautajaiset. Tätä juttua pyörittelin tänään paljonkin mielessäni, mutta valaistumista en kokenut.

Itse tosiaan haluan välttää kaikki kolme, jos se suinkin on mahdollista. Ensimmäinen on vältettävissä, se asia on jo sovittu. Kirkkohäitä ei tule. Viimeinenkin lienee järjestelykysymys olettaen, että jälkipolvi kunnioittaa tahtoani. Keskimmäinen onkin sitten sellainen juttu, että jos niitä lapsia joskus tulee, täytyy asiasta neuvotella. Itse olen sillä kannalla, että lapset saavat kyllä liittyä myöhemmin kirkkoon, mutta pakkoliittämisiä vauvana ei tulisi tehdä. En kuitenkaan voi päättää asiasta yksin.

Muiden juhlat ovat sitten oma lukunsa. En näe ongelmaa osallistua kirkollisiin menoihin, kun ne koskevat jotakuta toista ja ketään ei ole pakotettu rituaaliin vasten tahtoaan (eli kastajaiset koen vähän kiusallisina). Hautajaisissa en ole ollut sitten 90-luvun ja ristiäisetkin olen nähnyt vain pikkuveljieni osalta, mutta häihin ja rippijuhliin on tullut osallistuttua useamminkin. Yleensä nuo tilaisuudet ovat jokseenkin puisevia ja tuntuvat pitkiltä, mutta häissä on oma viehätyksensä. En välitä siitä uskonnollisesti jaarituksesta, mutta kahden ihmisen julkinen rakkaudentunnustus on minusta upea asia. Olen kamala herkistelijä, joten häissä pitää aina olla vedenkestävää ripsiväriä. Täytyy tosin toivoa, etten silti vetistele omissani liian kanssa.

Valitettavasti olen päässyt osallistumaan kaikkien elämän siirtymäriittien osalta vain kristillisiin tapahtumiin. Minusta olisi hienoa päästä pakanahäihin tai nimiäisiin tai juhlistamaan jonkun 15-vuotiaan Prometheus-leirin suorittamista. Pahoin pelkään, ettei tuttavapiirissä tällaisia juhlia ole kuitenkaan tiedossa ainakaan lähivuosina. Meidänkään häihin ei liity minkään sortin uskonnollista osuutta, ei edes sitä pakanallista. Pidän sitä reiluna ratkaisuna, sillä en halua tuputtaa omaa uskoani rakkaimmalleni. Hänellä on vapaus valita näkemyksensä myös silloin, kun se eroaa omastani. Eikä M vaatinut minua astelemaan alttarille, joten tasapuolisuus kunniaan. Maalliset häät ovat oikein jees. Sitä paitsi M:lle minä lupaukseni teen, en Jumalille.

Niin, tällaisia juttuja pieni pakana pohti kirkossa istuessaan. Muutama ajatus aihepiiriä sivuten tuli automatkalla mökin suuntaan myös vaihdettua. Tosin enemmänkin keskustelimme kirkosta eroamisen syistä sekä kirkollisverosta ja sen käyttökohteista. Ei niistä kuitenkaan sen enempää. Varsinaisesti rippijuhlat olivat tosiaan mökillä, missä vaihdettiin vapaalle ja unohdettiin syvälliset pohdinnat.

Luonnon keskellä hyttysten syöttinä :)

28. kesäkuuta 2013

Kolmen novellin kirjoitushaaste



Julkaisin aiemmin blogissa Kolmen novellin kirjoitushaasteen, joka löytyy myös tuolta sivupalkista. Kesäkuu lähenee loppuaan, joten on aika laittaa näkyville myös novellituotos tai pikemminkin linkki siihen. Novelli on saatavilla nyt .pdf-tiedostona tai vaihtoehtoisesti sen voi käydä lukemassa uudesta blogistani.

Huomasin, etten ole novellien kanssa vahvimmillani. Olen pitkien tarinoiden kirjoittaja, mutta yritin kuitenkin jonkinlaisen jutun raapia kasaan x)


Myrsky - ladattava tiedosto

Myrsky - blogissa julkaistu versio

27. kesäkuuta 2013

Hammashelvetti

En varmastikaan ole ainoa, jolla on ollut ongelmia viisaudenhampaiden kanssa. Tuntuu, että melkein jokaisella on kerrottavanaan niihin liittyvä tarina. Useimpien ovat vielä kovin ikäviä sellaisia.

Minulla on ollut joku kummallinen "kesäkuun kirous" viisureiden kanssa. Ensimmäinen alkoi vaivata kesäkuussa 2009. Sitä ei silloin voitu poistaa pahan tulehduksen vuoksi vaan sain antibioottikuurin. Lääkäri lupasi laittaa minut kiireellisenä jonoon poistoa varten. Kun hammas sitten alkoi syyskuussa uudestaan kipuilla ja menin päivystykseen, sain kuulla, ettei minua mihinkään jonoon ollut edes laitettu -___-



Seuraavan kerran hammassärky yllätti päivää ennen vuoden 2011 Desuconia. Se jatkuikin sitten läpi koko conin ja jouduin napsimaan särkylääkkeitä urakalla, jotta pystyin edes olemaan. Conin jälkeisenä maanantaina marssin taas kerran päivystykseen ja sitten napsaistiinkin molemmat yläviisurit pois. Toisin kuin alaviisurin tapauksessa, poisto oli aika kivuton, mutta jälkeenpäin syöminen oli hankalaa noin viikon verran.

Tällä kertaa olin kaukaa viisas ja laitoin itseni pelkopolin jonoon jo marraskuussa 2012. Pääsin suuhygienistille peräti huhtikuussa 2013. Hampaat valkaistiin ja hammaskivi rapsuteltiin pois, mutta koko kalusto myös kuvattiin. Sen seurauksena minut laitettiin hammaslääkärijonoon, koska viimeinen viisaudenhammas oli hyvää vauhtia tulossa esille ja vaatisi poistoa. Jonon pituus puoli vuotta, jepa jee, aika tulisi siis juuri häiden korvilla.

Mutta mitä tapahtuu Desuconin perjantaina?

Kyllä vain, ientä, nielua ja korvaa alkoi varsin tuttuun tapaan juimia. Noh, ajattelin, että ehkä tästä särkylääkkeillä selvitään. Kun olin nappaillut nappeja kiihtyvällä tahdilla jo juhannuksenkin yli, oli totuus uskottava. Ei toivoakaan paranemisesta, joten eikun päivystykseen.

Siellä kävi ilmi, ettei hammas ollut tulehtunut, mutta kipeä se silti oli tai pikemminkin ien oli. Poistoon vain. Operaatio vaati neljä puudutuspiikkiä ja leuan pahoinpitelyä. Lisäksi otettiin kalliit röntgenkuvat, kun pelkopolilla otetut eivät ilmeisesti olleet päivystyksen käytettävissä. Eikö näihin systeemeihin saisi jotain yhtenäisyyttä? Hiivatti, molemmat ovat sentään kunnallisia palveluja! Noh, ei pitäisi valittaa rahanmenosta, mutta kun ne kuvat oli jo otettu...

Sain 600 mg Buranaa kuuriksi, mutta ne eivät kauaa iloa antaneet. Jo keskiviikkona särky pysyi poissa vain kuutisen tuntia lääkkeiden voimalla. Ke-to yö tuli valvottua (no, okei nukuin ehkä 3,5 tuntia) säryn takia, kun lääkkeet eivät vain meinanneet tehota. Työpäivän sinnittelin tupla-annostuksella. Ja sitten vain uudestaan päivystykseen tänään.

Käynti oli varsin pikainen. Lääkärin mukaan tulehdusta ei ole edelleenkään, joten antibiootista ei ole apua. Sain 800 mg Buranaa ja Panacodeja, joten nyt olen taas hyvin lääkitty ainakin hetkellisesti. Toivon totisesti, että tämä yhdistelmä pitää kivun pois paranemiseen asti. Työt alkavat nimittäin kärsiä pahemman kerran, jos en saa öitäni nukuttua. Tänäänkin meinasin kuukahtaa työpöydän ääreen niinä hetkinä, kun suuhun ei sattunut. Ja olisi ihan jees pystyä myös syömään kunnolla, vaikkei laihtuminen pahaa tekisikään :P

Tässä on nyt käyty aika monet itkut läpi näiden viisureiden kanssa, joten olen onnellinen, että ne on kaikki vihdoin poistettu. Suosittelen lämpimästi varaamaan ajoissa ajan sinne hampilekuriin poistoa varten. Tällaiset kipeytyneiden hampaiden poistot päivystyksessä ovat kaikkea muuta kuin kiva juttu.



23. kesäkuuta 2013

Superkuu ja muuta jännää

Juhannusvapaat alkavat olla takana päin ja edessä on taas täysiä työviikkoja enemmän kuin jaksaisi tehdä. Kesäloma siis häämöttelee jossain kaukaisuudessa muiden laskiessa päiviä. Noh, ei mahda mitään... ehkä minäkin jo ensi vuonna saan oikean loman.

Aloitimme pitkän viikonlopun suunnistamalla Lappilaan. Sieltä oli tarkoitus jatkaa heti lounaan jälkeen mökille, mutta lähtöä hieman viivästytti sattunut vesivahinko. Toivottavasti se saadaan pian korjattua. Koska vahinko sattui juhannuksena, mikään ei tietenkään edennyt mihinkään suuntaan. Onneksi kuitenkin vedet saatiin katkaistua, joten isommilta vahingoilta säästyttiin. Tosin minua ei olisi haitannut, jos vanha tietokoneeni olisi vahingon myötä tuhoutunut. Olisipahan hyvä tekosyy hommata uusi ;D

Puoli neljän pintaan pääsimme lopulta kuitenkin mökille ja aloimme asettua paikalle. Ilta hujahti kuin siivillä kajakeilla meloessa, saunoessa ja seurustellessa. Hyvää ruokaakin tuli syötyä ihan kivasti.

Juhannusaaton kunniaksi tuli myös koettua pari erää suoranaista kauhua. Joku keksi vetää esille Parisuhdepelin. Siinäpä vasta lautapelien aatelia. En muutenkaan ole innostunut pullon pyöritys -tyyppisistä peleistä, mutta vielä tuskaisempia niistä tulee, kun tulevat appivanhemmat ja näiden sukulaiset istuvat vieressä ja osallistuvat itsekin. Ei niin yhtään minun juttuni.

Ihan hyvin pärjäsimme pelissä, vaikken kyllä olisi oikeasti sitä halunnut pelata. Kieltävää vastausta ei vain hyväksytty, enkä kehdannut marssia pois paikalta. Jatkossa kyllä pysyn kyseisestä pelistä erossa, jos se suinkin on mahdollista.

Pelin kimpussa ilta hujahti aamuyöhön, mikä oli osasyy tuskaiseen fiilikseen. Kahden jälkeen kömmimme vihdoin petiin ja eikös vastarannalla alettu ampua ilotulitusraketteja. Mahtavaa!

Mutta, mutta... tästä kitinästä huolimatta aatto oli ihan jees. Ainakin ruoka ja juoma olivat hyviä.

Juhannuspäivä meni rauhallisemmissa merkeissä. Käytin ison osan päivästä ficin korjaamiseen ja kirjoittamiseen ja Crisis Coren pelaamiseen. Sen lisäksi tuli taas syötyä hyvin ja saunottua. Poikkesimme naapurimökkiin kahville (viinille) ja tuli tavattua liuta uusia ihmisiä. Ei taas se helpoin juttu minulle, mutta selvisin kuitenkin.

Illalla saunoimme ja kävimme järvellä ihastelemassa superkuuta. Ei se kyllä minusta mitenkään erityisen ihmeellinen ollut, mutta kaunis kuitenkin. Sitä olisi voinut katsella kauemminkin, ellei joka ainoa hyttynen järvellä olisi bongannut venettämme ja päättänyt nauttia illallisensa meidän suonistamme.

Yö meni rauhallisemmin kuin edellinen tai ainakaan en havahtunut meteliin. Aamulla oli tosin pieniä vaikeuksia päästä ylös, sillä olin lueskellut muiden jo nukkuessa ficcejä, jotka olin tallentanut täppärille. Päivän myötä kooma onneksi vähän helpotti. Kävimme vielä M:n kanssa kävelemässä, laiturilla istuskelemassa ja vierailimme taas naapurien luona. Sitten olikin jo lounasaika ja tavaroiden pakkaaminen edessä.

Sinällään ei voi sanoa, että viikonloppu olisi ollut ohjelmaa täynnä, mutta kivasti tuli kaikkea puuhattua. Oli myös rentouttavaa olla pitkästä aikaa luonnonhelmassa, vaikka hyttyset ajoittain piinasivatkin x) Ainoa isompi harmistus oli kipeä ien. Se on nyt oikkuillut viikon verran, kun viisaudenhammas puskee läpi. Itse hammas ei tosiaan ole kipeä, mutta ien on tehdä minut hulluksi. En tiedä, pitäisikö tästä soitella hammaslääkäriin vai työterveyteen vai hoitaako tällaista juttua kumpikaan. Alan vain epäillä, että tuohon tarvitsisi antibioottikuurin, että rauhoittuu =/

Mutta joo, muuten meni viikonloppu tosiaan mukavissa merkeissä. Tässä vielä muuta kuva, joka tuli napsaistua (osa M:n ottamia).

Juhannusaattona paistoi aurinko oikein kauniisti.

Järvinäkymää puiden lomasta juhannuspäivänä

Yksinäinen mies laiturilla juhannuspäivän iltana

Järvi auringonlaskun aikaan juhannuspäivän iltana

Kaksi kummajaista rannalla juhannuspäivän iltana

Superkuu juhannuspäivän iltana


20. kesäkuuta 2013

Työviikon tyyli

Joo, en kamalasti ole harrastanut päivän asu -postauksia eikä ole tarkoitus alkaa harrastaakaan. Ajattelin kuitenkin tehdä asupostauksen nyt ainakin työpukeutumisesta. Katsotaan, jaksanko joskus tehdä vapaa-ajan vaatteista. Joskin epäilen, ettei aihe kamalasti ketään kiinnostaa :D

Taustaa mainittakoon sen verran, että hiljattain eräs tuttava pähkäili Twitterin puolella, millaisia vaatteita töihin pitäisi hankkia. Silloin ajattelin jo tätä postausta ensimmäisen kerran. Toistamiseen se pulpahti mieleen, kun keskustelin työkaverin kanssa. Hän kysäisi minulta, aionko mennä Desuconiin (Huom! En ole puhunut coneista töissä mitään). Myönsin olevani menossa ja ihmettelin, miten hän oli osannut yhdistää minut Desuun. Vastauksena oli, että pukeudun samalla tavalla kuin porukka siellä.

Eh... näytän siis töissä samalta kuin Sibeliustalon kahdesti vuodessa täyttävät cossaajat, lolitat ja muut ernut?

Tämä postaus on siis tutkimus. Näytänkö todella? Tässäpä siis kuvat juhannusviikon työpäiviltä. Omasta mielestäni olen aina pukeutunut töihin tylsähköön tavistyyliin, mutta ilmeisesti tyylini ei näytä siltä muiden silmissä.

Kuvat on ottanut M, mutta typeristä ilmeistä voi syyttää ainoastaan minua ;)

Maanantai 17.6.2013


Huppari: Wannabe
T-paita: Urumi
Farkut: H&M
Sukat: Sakurasox
Tein vähän ostoksia viikonlopun Desuconissa, joten pitihän uudet paidat saada heti päälle. Löysin myös ihania japanilaisia sukkia, jotka pääsivät saman tien käyttöön. Minulla on jokin pakkomielle erikoisempiin sukkiin, joten sukkalaatikko pursuaa yli.

Tykkään myös raidallisista paidoista / huppareista, mutta niitä omistan aivan liian vähän (lahjoituksia otetaa vastaan ;D). Farkut olivat löytö, en suunnitellut niiden ostamista ja ovat ensimmäiset pillimalliset farkkuni. Aiemmin en ole edes saanut sellaisia kiskottua päälleni, kun ovat yleensä niin kapoisia.

Kuvasta erottuvat joten kuten myös hölmö ilmeeni sekä läpinäkyväsankaiset silmälasini. Poseeraus on luonnollisesti olematon.

Tämä on aika perustyyliä näin viileähkönä kesäpäivänä. Pyrin töissä siihen, että vaatteet olisivat mukavat ja rennot, mutta myös riittävän siistit, koska kuitenkin päivän mittaan on monenlaisia tapaamisia.

Kenties tämä maanantain asu nyt voisi ainakin olla sellainen, jonka työkaverini saattaisivat luokitella Desuconin kävijän peruspukeutumiseksi... ehkä. Kauhean vaikea sanoa, koska minulle tämä on oikeasti varsin tylsää ja tavallista tyyliä ilman mitään sen erikoisempaa vibaa.

Hiukset maanantaina olivat pesun jäljiltä suorat (oli tarkoitus kuvata ne, mutta pääsi unohtumaan). Ne eivät tuntuneet asettuvan hyvin millään muotoa, joten lopulta sipaisin ne vain ponnarille.





Tiistai 18.6.2013

Neuletakki: H&M
T-paita: Urumi
Hame: EMP
Sukkahousut: Seppälä

Tiistaina oli päällä sama t-paita kuin maanantainakin. Se on minulle aika yleistä, en välttämättä jaksa vaihdella paitaa päivittäin, ellei se sitten ole oikeasti likainen, hikinen tai jotain muuta vastaavaa. Tiedän, että osa ihmisistä ei voi ymmärtää tällaista, mutta itse en näe asiassa ongelmaa.

Neuletakki lähti kevättalvella mukaan HenkkaMaukasta, koska raidat. Se siis näytti yksinkertaisesti kivalta, joten se oli pakko hankkia. Muistaakseni ei ollut edes kovin kallis. Käytän sitä aika usein ja lisäksi se toimii "hiusten mittauspaitanani", koska raitojen avulla on helppo verrata, kuinka paljon letti on kasvanut edellisestä kerrasta.

Hameen tilailin EMPiltä joulun tienoilla. Pidän punaiseta väristä ja muutenkin se oli olemukseltaan kivan tyttömäinen. Se on ehkä hieman turhan kovaa kangasta eikä asetu istuessa erityisen kauniisti, mutta muuten tykkään siitä paljon edelleen.

Sukkahousuista ei ole erityistä sanottavaa :D Käytän joko niitä tai legginssejä lähes poikkeuksetta hameen kanssa, en tykkää olla täysin paljain jaloin. Nyt väri on ehkä vähän liian tumma vuodenaikaan nähden, mutta aamulla töihin lähtiessä oli sen verran kylmä, että paksummat sukkikset tuntuivat hyvältä vaihtoehdolta.

En tiedä, voiko silmälasien kohdalla puhua asusteista, mutta laitoin tosiaan tällä kertaa punaiset sangat, sillä ne tuntuivat sopivan hyvin kokonaisuuteen. Minulla on kahdet lasit aktiivisessa käytössä ja aina toisinaan kaivan vanhatkin lasini esille. Niitä en kuitenkaan viitsi käyttää töissä, sillä en näe niillä yhtä hyvin kuin nykyisillä. Kyseisistä sangoista tykkään erittäin paljon ja harkinnassa on teetättää seuraavat linssit niihin... ellen sitten jostain löydä "animusankoja", joissa kehys on vain linssin sivuilla ja alaosassa. Tähän mennessä olen törmännyt vain toisin päin oleviin sankoihin, mutta ehkä vielä joskus (otan vinkkejä vastaan, kiitos)...

Tiistaiksi yritin saada kiharoita aikaan, mutta tuloksena oli ainoastaan kevyitä laineita. Tosin ne näyttivät yllättävän kivoilta, joten päätin sitten jättää hiukset auki.


Keskiviikko 19.6.2013


Huppari: Wannabe
Topit: H&M (musta) ja Luhta Torni Outlet (punainen)
Housut: H&M
Sukat: Sakurasox

Tavismeininkiä omasta mielestäni siis edelleen. Huppari oli sama kuin maanantaina, sillä pitäähän uusia vaatteita käyttää usein ;) Sitä paitsi raidat ovat kivoja.

Luhdalta ostettu toppi on hyvännäköinen, mutta sitä ei voi pitää pelkältään, joten laitoin sen alle sitten toisen topin. Meillä suositaan jonkin verran Luhdan vaatteita, tosin enemmän se on M:n juttu. Tuo irtosi varsin edullisesti ja istui minunkin makuuni.

Housut lähtivät mukaan alkukesästä, kun tarvitsin jotain kevyempiä kesähousuja farkkujen rinnalle. Ovat varsin mukavat ja olleet kovassa käytössä. Viihdyn kesällä pitkälti hameissa, mutta ihan joka päivä ei niissäkään viitsi olla (eikä se aina ole edes käytännöllistä).

Sukat ovat jälleen Sakurasoxilta. Ovat varsinainen tyylikkyyden huippu, mutta no... minä tykkään hassuista asioista, minkäpä sille voi.

Pakko kyllä sanoa, että taas on ilme olemus onnistunut varsin mahtavasti. Poseerausta pitäisi selvästi harjoitella, koska en näytä hallitsevan sitä juuri ollenkaan. Kameran edessä on edelleen vähän kiusallista olla. Cosplayhin kuitenkin poseeraus liittyy oleellisesti, joten siinä mielessä erittäin tärkeä juttu.







Torstai 20.6.2013

Neuletakki: H&M
T-paita: Anttila
Hame: Sokos
Sukat: Seppälä

Sama neuletakki oli käytössä kuin tiistaina. Sää näytti aika ankealta, joten vieläkään pitkähihaisesta ei päässyt eroon. T-paita taas lähti joskus mukaan Anttilan alennusmyynnistä. Se oli "ihan kivannäköinen" ja etsin tuolloin "jotain muuta kuin mustaa", joten valinta oli aika helppo tehdä, kun hintakaan ei päätä huimannut.

Hameen ostin jotain koulupukucossia varten alun perin. Puku jäi toteuttamatta (tosin sunnuntaina hametta tuli Desuconissa silti käytettyä), mutta hame on ollut kovassa käytössä joka tapauksessa. Siinä on vetoketju hieman rikki, mutta en ole antanut sen hidastaa, vaikka hameeseen kiemurtelu on hieman hankalaa. Se vain on minusta niin ihana, että pukeutuminen siihen on vaivan arvoista.

Torstain valinta olivat myös mustat ylipolven sukat, koska mielestäni ne sopivat erittäin hyvin edellä mainitun hameen kanssa. Pidän aika usein hameiden kanssa joko polvisukkia tai ylipolven sukkia, koska minusta se näyttää paremmalta kuin pelkät värittömät sukkahousut. Tosin vaihtoehtona voi myös olla värikkäät tai mustat sukkikset tai legginssit ja pikkusukat.

Tiistaista torstaihin hiustyyli ei kovin paljon vaihdellutkaan. Kiharat olivat enemmänkin laineita, mutta oikeastaan se ei enää loppuviikosta häirinnyt menoa. Vaihdoin muotovaahtoa viime viikosta, mikä kenties nyt vaikutti hiusten kihartuvuuteen. Laineet kuitenkin istuvat päähäni ihan hyvin ja on helppo laittaa... ja mikä parasta, antavat hiuksista paksumman vaikutelman. Tukkani kun on valitettavan ohut oikeasti.

__


Sitä en osaa sanoa, pukeudunko "kuin ikäiseni kuuluu", koska minulla ei ole mitään käsitystä, miten lähes 30:sen pitäisi pukeutua. En juurikaan mieti muotivirtauksia vaan laitan päälle sellaisia vaatteita, joista itse satun tykkäämään. Pidän erikoisemmista tyyleistä (gootti, visual kei, lolita, melkein kaikki ernuilu...), mutta olen huono soveltamaan niitä omaan elämään. Lompakko ei anna aina myöten ja toisaalta monet kivalta näyttävät jutut eivät välttämättä ole arkielämässä kovin käytännöllisiä. Silti joskus olisi niin mukava näyttää oikein upealta...

Tykkään hameista oikeastaan enemään kuin housuista ja siksi minulla on niitä kaappi pullollaan. Tosin talvella tulee välillä kuljettua viikkotolkulla farkuissa, jos on oikein kylmä. T-paitoja ja huppareita olen suosinut useamman vuoden, mutta nyt on harkinnassa, josko hankkisi jotain vähän naisellisempia paitoja. Pitää katsoa, osuuko kivoja kohdalle.

Tällaista siis on työpukeutumiseni näin kesäaikaan. Minun onnekseni (vai muiden riesaksi?) meillä ei tosiaan töissä ole mitään määriteltyä työasua. Joskus pitää laittaa päälle työnantajan tarjoama t-paita tai huppari, mutta aika harvinaista sekin on.

Vapaalla käytän samoja vaatteita kuin töissä, mutta joskus tulee reviteltyä vähän enemmän. Minulla on joitain sellaisia paitoja, joita en suurin surminkaan laittaisi töihin. Työkavereilta niiden tekstit yms. menisivät ehkä vielä ohi, mutta osa asiakkaista saattaisi tajutakin... ja noh, ihan kaikkea ei asiakkaiden tarvitse minusta tietää.

Kotona taas tulee löllöteltyä olohousuissa, mutta epäilen vahvasti, ettei kukaan halua niistä nähdä kuvaa :D

19. kesäkuuta 2013

Ei kasva :(

Biotiinia on syöty nyt ahkerasti, mutta silti vain tuntuu, ettei tukka suostu kasvamaan enää yhtään. Onko sillä joku maksimipituus, jonka jälkeen mitään ei tapahdu? Siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu.

19.5.2013
19.6.2013

Edelleen siis mennään paidan kuudennen raidan kohdalla eli pituudessa ei juuri ole muutosta tapahtunut. Biotiinia olen syönyt päivittäin ja pessyt hiukset 2-3 kertaa viikossa vähän vaihtelevasti ja tilanteesta riippuen. Jälkimmäisessä kuvassa hiukset tosin näyttävät paljon parempi kuntoisilta kuin edeltävässä. Siihen voi vaikuttaa se, että tänään ne olivat juuri pestyt ja värjäyksen jälkeen siis vain kertaalleen kasteltu. Sen sijaan edellisessä kuvassa pesu on tapahtunut edellisenä päivänä ja värjäyksestä on kulunut 3 pesua.

Värjäyksellä tarkoitan tässä tapauksessa värihoitoainetta. Varsinaista väriä en ole sellaiseen 1,5 vuoteen hiuksiini laittanut. Tämän jutun osalta ajattelin ensi viikolla räväyttää. Löysin kaapin perukoilta punaista ja mustaa suoraväriä, jotka olen aikeissa sekoittaa keskenään ja sen jälkeen iskeä päähän. Saas nähdä, mitä siitäkin lopulta tulee.

Nyt kuitenkin pitää kehitellä lisäjuttuja hiusten kasvatukseen. Biotiinikuuria aion jatkaa ja kalaöljykapseleitakin syön jo. Täytynee tutkia, olisiko vielä jotain, millä voisin edistää hiusten pituuskasvua.

18. kesäkuuta 2013

Kuolemaakin parempi?

Sain lauantai-iltana luettua viimeisen Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -kirjan. Olen lukenut koko sarjan englanniksi, joten suomennokseen en ota kantaa millään muotoa. En tiedä, olisiko se tarpeellistakaan. Tätä postausta ei kuitenkaan kannata lukea, jos pelkää spoilereita kirjasarjasta tai True Bloodista. En osaa sanoa, kuinka paljon tämä lopulta tv-versiota spoilaa, mutta onhan se mahdollista, että kirjoista on siihen jotain napattu ;D Omalla vastuulla siis lukeminen.

Sarjassa ovat ilmestyneet seuraavat kirjat:

Dead Until Dark - 2001
Living Dead In Dallas - 2002
Club Dead - 2003
Dead to the World - 2004
Dead as a Doornail - 2005
Definitely Dead - 2006
All Together Dead - 2007
From Dead to Worse - 2008
Dead and Gone - 2009
Dead in the Family - 2010
Dead Reckoning - 2011
Deadlocked - 2012
Dead Ever After - 2013

Lisäksi sarjassa on julkaistu liuta novelleja, mutta niistä en ole lukenut aivan kaikkia. Tämä postaus ei siksi käsittelekään niiden osuutta sookieversessä.


Kuolettavan koukuttava alku

Itse löysin sarjan pariin True Bloodin kautta. Aloitin sarjan katsomisen kesällä 2009, jolloin siis alkoi 2. kausi Jenkeissä. Kun kakkoskausi jäi jännään kohtaan, päätin siirtyä kirjojen pariin. 2009-2010 luinkin sitten 10 ensimmäistä kirjaa ja sen jälkeen olen ostanut aina uusimman osan miltei heti, kun se on ilmestynyt.

Kirjasarjan alkupuolella en oikeastaan pitänyt Sookiesta. Hän oli liian olosuhteiden uhri ja tuntui myös turhan täydelliseltä, vaikka kamppaili telepaattisuusongelmansa kanssa. Myöskään ensimmäinen mies, johon hän rakastui, vampyyri Bill, ei iskenyt minuun koskaan. Hänestä tuli mieleen aikuinen Edward Cullen, mikä oli tehokas kuolinisku kiinnostukselleni.

Sekä tv-sarjassa että kirjoissa huomioni sen sijaan kiinnitti vampyyri Eric ja hänen lapsensa Pam. Kumpaankin tykästyin syvästi eikä kiintymys kadonnut missään vaiheessa. Joskin juuri viimeisen kirjan osalta se joutui koetteille varsinkin Ericin osalta, sillä en kunnolla pystynyt ymmärtämään häntä ja hänen ratkaisujaan.

Koko alkupuolen minua tökki, kun Sookie oli jatkuvasti väärillä käsivarsilla. Hän heilasteli Billin kanssa, lyhyesti Samin kanssa ja mukaan mahtui myös pari ihmiseläintä, mm. ihmistiikeri Quinn, joka oli tyyppinä hyvä, mutten halunnut hänen olevan Sookien kanssa. Kun vielä pikku hiljaa aloin tykästyä tarinan sankarittareen, väärät miehet nyppivät entistä enemmän. Silti koko ajan pidin tarinan muista käänteistä ja juonikuvioista erittäin paljon. Murhamysteerit yms. pitivät minut tehokkaasti otteessaan ja saivat ahmimaan kirjoja silloinkin, kun ihmissuhdepuoli tökki.


Kunnes kuolema heidät erottaa?

Kun sitten Sookien ja Ericin välillä vihdoin roihahti, huusin hurraata (kuvainnollisesti, en kirjaimellisesti). Vihdoinkin myös suhdepuoli lähti menemään oikeaan suuntaan ja Eric sai lisää sivutilaa. Hän ei ollutkaan enää vain übercool mysteerivampyyri vaan hänestä paljastui inhimillinen, rakastava puoli. Eric teki kaikkensa suojellakseen Sookieta ja lopulta päätyi jopa naimisiin tämän kanssa (vampyyrien lakien mukaan, Louisianan laki ei salli avioliittoja vampyyrien ja ihmisten välillä).

Valitettavasti sarjan keskivaiheilla kukkaan puhjennut suhde sai ikävän käänteen tässä viimeisessä kirjassa, kun Eric otti avioeron Sookiesta ja nai vampyyrikuningattaren. Ratkaisu oli epäilemättä käytännöllinen; Eric sai neuvoteltua Sookielle suojan vampyyreja vastaan ja itselleen 200-vuotisen avioliittosopimuksen, joka takaa hänelle taloudellisen turvan ja äärimmäisen hyvän aseman. Näitä puolia kirjassa korostettiinkin vahvasti Ericin ratkaisun kohdalla.

Janosin romanttisempaa päätöstä ja pieni fanityttö minussa haluaa uskoa, että oikeasti Eric olisi niin badass-vampyyri, että hän olisi uskaltanut sen tehdä. Hän olisi voinut näyttää keskisormea kuningattarelle tulevista vaikeuksista huolimatta ja pitää kiinni rakastamastaan naisesta. Okei, Sookie ei koskaan olisi halunnut kääntyä vampyyriksi, joten yhteiselämä ei olisi jatkunut ikuisesti, mutta silti... Minä olisin halunnut uskoa, että Ericissä olisi ollut enemmän rakastunutta miestä ja vähemmän kylmän laskelmoivaa vampyyria.

Pystyin kuitenkin vielä jotenkin nielemään Ericin ratkaisun (kenties joku fikkari sen joskus korjaa?). Sen sijaan sitä seuranneet käänteet Sookien rakkauselämässä saivat niskavillani nousemaan pystyyn. Yhtäkkiä Sam astui taas puskista kuvioihin ja ilmoitti aina rakastaneensa blondia telepaattia. Okei, tämän voin uskoa, mutta Sookien lämpeneminen Samille oli  minulle iso pettymys. Minusta se oli antikliimaksi koko kirjasarjalle ja teki olon tympääntyneeksi.


Viimeiset sanat kuolinvuoteelta

Kirjailijalle nostan kuitenkin hautajaishattuani siitä, että hän teki oman ratkaisunsa. Epäilemättä monet faneista äänestivät joko Ericin tai Billin puolesta (vaikka Samilla lienee omat vankat kannattajansa). Harris piti lukijoiden toiveista huolimatta kiinni omasta suunnitelmastaan ja vei tarinan päätökseen, joka tuskin miellyttää läheskään kaikkia. Toivon, että pystyn itsekin tällaisiin ratkaisuihin. En ole ammattikirjoittaja, mutta myös fanifiktiota raapustaessa törmää usein lukijoiden toiveisiin, joita ei syystä X halua täyttää (yleensä siksi, että oma näkemys tarinan tulevista käänteistä on erilainen). Lukijoita on hyvä kunnioittaa, mutta samaan aikaan on hienoa, jos pysyy uskollisena itselleen. Uskoisinkin Harrisin toimineen juuri näin enkä siksi halua häntä kirjailijana lytätä.

Tarinallisesti pidän Sookie Stackhouse -sarjasta edelleen. Voisin kuvitella lukevani kirjoja uudestaankin, mutta luultavasti skippaisin vähintään kaksi viimeistä, koska ne eivät enää antaneet  minulle samoja innostuneita fiiliksiä kuin muut sarjan teokset. Ainakin tällä hetkellä pettymys karvastelee vielä liikaa.

Loput novellit aion kahlata läpi, kunhan saan tarkistettua, mitä en ole vielä lukenut ja mistä ne on saatavilla. Sitten varmaan katselen uusia tuulia kirjallisuuden osalta.

17. kesäkuuta 2013

Koulutyttöilyä

Desucon on nyt taas tältä vuodelta ohitse. Onneksi desusää ei piinannut kovin pahasti, joten ulkonakin pystyi viettämään aikaa. Sen lisäksi tuli istuttua joillain luennoilla ja vaihdettua myös kuulumisia kavereiden kanssa. Tällä kertaa näin kuitenkin aika vähän tuttuja. En tiedä, oliko harvempi saanut coniin lippua vai hukkuivatko kaikki vain massaan, kun en tiennyt etukäteen, ketä kukakin cossasi. Se on sinällään sääli, sillä viime aikoina ei ole juuri ollut tilaisuuksia oleskella kavereiden kanssa, joten kieltämättä olisin kaivannut enemmän sosialisointia luennoilla istumisen ohessa.

M oli joka tapauksessa seurana melkein koko ajan. Kävimme yhdessä syömässä, siellä luennoilla ja myyntipöydillä. Lisäksi hän toimi kuvaajanani, että sain viikonlopun asuista edes jokusen kuvan. Eivät nimittäin olleet sellaisia, että olisivat ulkopuolisia kiinnostaneet. Okei, Rubyn tunnisti yksi ihminen ja hänkin oli lähinnä pettynyt siihen, ettei muita FFIX-cossaajia ollut paikalla.

Rubysta olen kirjoittanut postauksen toiseen blogiin, joten en paneudu siihen pukuun enää enempää täällä. Sen sijaan luvassa on kasa kuvia perjantailta ja sunnuntailta. Kumpanakin päivänä hilluin wannabe-koulutyttöasussa. Kyseessä ei ollut mikään cossi vaan yksinkertaisesti halusin päästä helpolla ja olla mukavasti. (Vanhuus iskemässä?)

Yksinäinen tyttö koulun pihalla?

... kunnes siitä tuli kiukkuinen tyttö!

Ja sitten hieman ujompi...

Sunnuntain koulutyttö löytyi portaikosta lukemassa kirjaa.

Ja nuokkumassa yleisesti.

Tosin tajusi sekin, että voisi edes yrittää poseerata.


Kuten sanottua kyseessä ei ollut cosplay-asu vaan kaivoin kaiken tarpeellisen omasta vaatekaapistani. Käytössä oli kaksi eri hametta ja sekä mustat että valkoiset ylipolven sukat. Kauluspaita oli molempina päivinä sama, mutta perjantaina kuljin rusetti kaulassa ja sunnuntaina kraka. Myös liivi oli sama kumpanakin päivänä. Peruukkia puolestaan halusin vaihdella, jotta tyyli olisi ollut vähän erilainen eri päivinä.

Koulupuvun etu oli ehdottomasti rentous. Siinä oli mukavaa ja leppoisaa olla... paitsi perjantaina peruukkisukka oli turhan kireä. Lauantaina ja sunnuntaina käytin vanhempaa sukkaa, joka oli paremmin venynyt pääni mittoihin :D

Ja vaikka kamuja näkyi aika vähän, ehdin kuitenkin jopa yhteen yhteiskuvaan mukaan...

Crestan kanssa Metsähallissa hengailemassa :)

11. kesäkuuta 2013

Kirjoittamista kerrakseen

Tämä kesä kulunee kirjoittamisen merkeissä, ainakin toivottavasti. Loman merkeissä se ei ainakaan mene :P



Aloittelin kirjoituskurssin ensimmäisen työn jo viikonloppuna, kun kävimme katsomassa Star Trek: Into Darkness -elokuvan. Tarkoitus on siis kirjoittaa siitä arvostelu. Toistaiseksi se on vielä sekava kasa ajatuksia, mutta ehkä siitä vielä syntyy kunnollinen teksti. Julkaisen sen mahdollisesti myöhemmin blogissani. Haluan kuitenkin saada palautteen opettajalta ja tehdä korjaukset, joten vielä julkaisu ei ole ajankohtaista (vaikka leffa onkin).

Lisäksi kesken on kesäkuun novelli. Joku ehkä muistaakin novellihaasteeni (löytyy tuolta sivupalkista, vielä ehtii mukaan!). Se on tarkoitus julkaista nyt kesäkuun aikana. Sitä en valitettavasti voi tunkea kirjoituskurssin tehtäviin, sillä pituutta tulee olemaan reilusti enemmän kuin yksi sivu Times New Romanilla, kirjaisinkoolla 12 ja rivinvälillä 1,5.

Aloituksiin ja keskeneräisyyksiin on lisättävä myös uusi pitkä ficci, jota aloin hiljan kirjoittaa. En tiedä vielä, mitä siitä tulee vai tuleeko mitään, mutta kakkosluvussa joka tapauksessa mennään. Betaa sillä ei toistaiseksi ole, joten julkaisusta en osaa sanoa mitään. Voi olla, että julkaisen betaamattomana, jos betalukijaa ei puskista ponkaise esiin.

Tuon kyseisen tarinan osalta on mainittava sellainen mielenkiintoinen juttu, että olen tässä 1,5 vuotta kirjoitellut vähän sitä ja tätä ja kaikki on edistynyt nihkeästi ja tökkien. Nyt kun aloitin tämän tarinan, tekstiä tulee kuin itsestään. Ficci kirjoittaa itse itsensä, kunhan vain tarkistan faktat ja hieman pohdin juonenkäänteitä.

En tiedä. Ehkä en ole kirjoittajana sellainen tasainen ahertaja? Olen minä tässä yrittänyt kuitenkin pakertaa tekstiä, mutta kun ei nappaa, niin silloin ei nappaa. Sitten kun saan madon oikeasti koukkuun, tilanne on täysin toinen. Joo, se ei ole ammattimaista, mutta pitäisikö sitten olla? Ei kukaan minulle tästä maksa. Ja tuskin koskaan maksaakaan :D

Juttuja on siis tälle kesälle paljonkin työn alla. Kaikista varmasti kuuluu vielä, mutta se voi viedä tovin. Lukijoita tuskin kamalasti löytyy, kovin hiljaiselta, kun tuntuu joka puolella ja vanhat lukijani ovat tainneet jo unohtaa juttuni (paitsi, että tänään joku tuntematon kyseli yhden tosi vanhan ficin perään! Olen otettu <3).

Perustin myös tarinoilleni oman blogin. Se löytyy tuosta ylälaidasta "Kirjoituksia"-kohdan alta. Blogiin saa eksyä lukemaan, juttuja saa kommentoida vapaasti ja lukijaksikin saa liittyä. Kaikki tuo ilahduttaa minua kovasti.

Olen linkitellyt kyseiseen blogiin muita tarinanjulkaisublogeja. Otan vinkkejä mielelläni vastaan ja lisäilen niitä. Eiköhän jokainen kirjoittaja nimittäin ole mainoksen ansainnut :)

Mitähän kirjoittamiseen liittyvää vielä?

Ai joo, Minorea vinkkasi minulle Gummeruksen romaanikilpailusta. Kovasti kutkuttaisi osallistua, mutta täytyy vielä harkita. Olen kirjoittanut kyllä useamman romaanin verran tekstiä, mutta ne ovat kaikki ficcejä. En tiedä, saanko koskaan originaaliromaania aikaan. Ehkä taas yritän ja saatan jopa osallistua. Hetken vielä pohdin asiaa. Tosin deadline on 27.10. (hui, melkein häiden kanssa samaan aikaan!), joten liian pitkään ei pidä hautoa tätä juttua.

Kirjoittaminen on siis kesän sana. Tsemppiä vain kaikille muillekin, joilla se on mielessä :)

9. kesäkuuta 2013

Liebster blog -haaste

Jotenkin kummallisesti näitä haasteita yms. on alkanut blogiin ilmestyä. Eipä siinä, kyllähän niihin voi vastaillakin x) Tällä kertaa haaste tuli siis Myrikan luutakomerosta.


Haasteen ohjeet:
1. Kiitä antajaa, ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia (joilla alle 200 lukijaa), ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset, joille jätit palkinnon, anatavat sen eteenpäin viidelle.


Viisi blogia, joille tämän laitan eteenpäin on:

Olen niin laiska, etten taida jaksaa heitellä pelkästään tämän haasteen takia erikseen kommentteja... luotan siis sokeasti siihen, että asianomaiset ehkä joskus eksyvät tänne ja huomaavat tulleensa haastetuiksi. Pahoitteluni sääntörikkeestä x)

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin

Huulirasva!
Kännykkä
Tietokone
Hiusharja
Vessapaperi

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille

Näitä varten voi käydä lukemassa postaukset Lukemistoa osa 1 ja Lukemistoa osa 2.

Viisi materialistista joululahjatoivetta

Joku kirja (en tiedä vielä mikä)
Nahkatakki
Lahjakortti johonkin hyvään vaateliikkeeseen
Joku peli (en tiedä vielä mikä)
Jotain yllättävää

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä

Japani
Irlanti
Uusi-Seelanti
USA
Iso-Britania

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua

Laiska
Mukavuudenhaluinen
Ystävällinen
Kiltti
Rauhallinen

Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa muille

Kysele
Katsele
Kuuntele
Tarkkaile
Unohda kaikki ohjeet ja tee, mitä haluat

1. kesäkuuta 2013

Aina tulee kiire

Toukokuu tuli ja meni. Onneksi. Pariisin reissusta huolimatta se oli ehkä tähän mennessä koko vuoden raskain kuukausi.

Kesäkuu on vihdoin alkanut ja ulkona tuntuu oikeasti olevan kesä. Mahtavaa! Itse en ole ehtinyt tosin ulkona kauheasti keleistä nauttia, sillä Desucon lähestyy huolestuttavasti. Luultavasti menen tällä kertaa perjantain ihan vain omissa vaatteissa (tosin en tavistyylillä :P) ja muutenkin vain yhdellä puvulla, koska mitään uutta ei ole syntynyt... eikä varmaan ehdi syntyä.

Kaivoin siis vanhan puvun kaapista, koska silloinhan pääsee helpolla. Tosin puvussa on omat ongelmansa. Kengät tuhoutuivat sarjisfestareilla vuonna 2010 (?) ja peruukki oli yksinkertaisesti surkea. Se oli yksi ensimmäisiä hankintojani eikä ehkä osuvin valinta. Uusi siis oli tilattava.

Muutenkin huomasin, etteivät puvun yksityiskohdat oikein miellyttäneet minua. Piti ostella yhtä sun toista pientä ja hioa vielä kokonaisuutta paremmaksi. Tänään olenkin ahkerasti ommellut korselettia kasaan kolmatta kertaa. Jospa se tällä kertaa tyydyttäisi minuakin?

Kengistä puuttuu vielä nauhat, joten ne on käytävä ostamassa. Muuten taidan olla voiton puolella, mutta veikkaan vahvasti, että kiirus tulee silti. Korseletti on hyvällä mallilla, mutta yllätyksiä voi aina tulla. Lisäksi pitäisi tehdä kaksi rusettia. Okei, ei niiden ompeleminen nyt niin vaikeaa ole. Veikkaanpa vain, että parsin niitä kasaan viimeisenä iltana, kun taas vähän lykkäilen aloittamista.

Peruukki saapui onneksi jo viikolla. Ostamisen jälkeen myyjä ilmoitti kauhukseni, että toimittamiseen meneekin 20-30 päivää, vaikkei alkuun ollut mistään sellaisesta puhetta. Lopulta taisi mennä vain parisen viikkoa, joten turhaan säikytteli minua.




Peruukin ja kameran kanssa piti luonnollisesti leikkiä. Huivin sitominen pään ympärille oli tuskaisen hankalaa, enkä tiedä, miten hyvin saan sen pysymään paikoillaan conin ajan. Luultavasti taistelen sen kanssa vähän väliä. Asiaa vielä hankaloittaa se, ettei peruukin "kampaus" halua pysyä kohdillaan ilman huivia, joten kyseinen kangaskappale on varsin oleellinen osa kokonaisuutta.

Ja kuten joku ehkä noista kuvista jo arvasikin, kyseessä on jälleen Final Fantasy IX:n Ruby. Olen cossannut häntä kahdesti aiemminkin, mutta en niin onnistuneesti kuin itse luonnollisesti olisin toivonut.

3 x Ruby




Tosiaan tuossa on pari eri versiota Rubysta. Ensimmäisessä kuvassa virallinen ulkonäkö, toisessa sarjisfestareiden versio, jossa siis mainittu kamala peruukki. Vyö on myös vääränlainen ja tulevaan versioon uusittu. Korseletti oli kohtalainen, muttei vastaa alkuperäistä.

Kolmannessa kuvassa korseletti on toisenlainen, enemmän kuvan kaltainen, mutta hajosi conin jälkeen kappaleiksi... eli huonosti tehty. Tuolloin olin myös omilla hiuksillani. Valitettavasti ne eivät asettuneet oikein mukavasti.

Tämän vuoden Desuconissa esitellään siis Ruby 3.0, jossa uusittua ovat kengät, vyö, korseletti ja peruukki. Lisäksi olen hieman parannellut puseroa ja käsineisiin on tarkoitus lisätä nuo rusetit, jotka aiemmista versioista puuttuivat. Panta ja kukkakoriste on myös tällä kertaa vaihdettu huiviin, kuten kuuluu ollakin. Kokonaan uutta paitaa en valitettavasti ehdi tehdä eli hihat eivät vieläkään tule olemaan oikeanlaiset. Kenties joskus pitää toteuttaa Ruby 3.1?

Ja kun cossaamisesta puhutaan, on pakko kertoa yksi juttu. M on pelaillut uusinta Bioshockia, enkä voi mitään sille, että Elizabeth on valloittanut sydämeni. Minulla on suunnaton hinku päästä cossaamaan häntä. Valitettavasti en osaa tehdä korsetteja... mutta ehkä jostain saisi kohtuulliseen hintaan suunnilleen oikeaan suuntaan vivahtavan.

Niin nätti <3