31. lokakuuta 2012

Kotikaupungin maisemia

Kävelin tänään töistä pois hieman eri reittiä erinäisistä syistä. Koska suurempaa kiirusta ei ollut, käytin aikaa ympäristön tarkkailuun. Samalla tuli sitten nappailtua jokunen valokuvakin...

Yksinäiseltä näyttävä ranta.

Satamanraitti.

Rantamaisemaa Satamanraitilla.

Lahden sataman laivoja.

Näkymä Vesijärvelle Lahden satamasta.

Silta Pikku-Vesijärvellä.

Tie Karirannan puistossa.
En ole valokuvaajana kaksinen ja nyt vielä välineenä oli kännykkä, koska kameraa ei ollut mukana (pitäisi kuljettaa sitä aina laukussa). Oikeastaan yritin bongailla jotain sopivaa kuvauskohdetta erääseen valokuvaushaasteeseen, mutta sellaista ei sattunut kohdalle. Kivoja maisemia reitillä kuitenkin riitti, joten kotimatka oli oikeastaan varsin miellyttävä... mitä nyt sormet meinasivat kuvia räpsiessä paleltua x)

Vampyyrikoulutyttö

No niin, tästä ei tosiaan tule mitenkään erikoisen pitkää postausta, koska tämän vuoden Halloween-asu ei vaatinut ihmeempiä satsauksia. Kaiken lisäksi minulle tuli valmistautumisen kanssa älytön kiire, joten meikkaaminenkin meni vähän niin ja näin x)

En voinut vastustaa kiusausta käyttää taas ihanaisia vampyyrinhampaitani. Oikeasti niillä pääsee leikkimään aivan liian harvoin, joten kaikki tilaisuudet täytyy käyttää hyväkseen. En sitten tiedä, mikä fiksaatio minulla torahampaisiin on, mutta ne ovat vain ni-in kivat <3

Meikin tein työmeikin päälle. Eli ruskeisiin kulmakarvoihin lisäsin hieman punaista väriä. Jos olisin ehtinyt, olisin poistanut ruskean ja laittanut punaista tilalle, mutta nyt tuli sitten tehtyä tällainen miksaus.

Ruskean luomivärin kanssa tuli rajattua silmät ensin mustalla ja sitten lisäksi punaisella. Silmämeikistäkin olisin halunnut huomattavasti räväkämmän, mutta aikaa tosiaan oli leipomisen yms. ohessa todella rajallisesti, joten sudin naamaani harvinaisen kevyesti.

Pohjameikkinä tosiaan oli ihan perus meikkivoide + puuteri -yhdistelmä. Luomille ja kulmiin oli käytetty tummanruskeaa luomiväriä ja ripsiin mustaa ripsaria. Huulia punasin kevyesti, mutta ehdin jo ennen kuvan nappaamista ilmeisesti syödä huulipunan pois. Minulla eivät juuri punat kestä. Yleensä tosin lähinnä siksi, että unohdan laittaneeni sellaista ja huitaisen huulirasvaa päälle.

Hiuksia en laittanut myöskään mitenkään erityisesti. Suihkuttelin niihin hiuspuuteria ja -lakkaa ja pöyhin sotkuisiksi, jonka jälkeen sipaisin ne ponnarille. En edes yrittänyt saada aikaan siistiä ja tasaista jälkeä vaan tarkoituksena olin nimen omaan saada huoleton poninhäntä aikaan... tai hompsuinen, miten vain.

Loppupelissä illan aikana ei tullut asusta oikein kunnollista kuvaa napattua, mutta ehkä tästä kuitenkin saa jonkinlaisen käsityksen. Ilmeeni kyllä on harvinaisen typerä, muttei välitetä siitä.

Asuun siis kuului kaikessa yksinkertaisuudessaan:
- valkoinen paitapusero
- ruudullinen polvipituinen hame, sinisävyä
- tummanvioletit polvisukat
- musta kravatti
- vanhat sinisankaiset silmälasini

En tällä hetkellä omista mustia polvisukkia, joten nuo tummanvioletit saivat kelvata (kuvasta väriä ei edes huomaa). Paitapusero on lojunut kaapissa jostain Potter-pukuilusta asti ja olen sitä myös Turkia cossatessani hyödyntänyt. Ihan kiva, että tuli taas käyttöä.

Kravatteja minulla on puolestaan neljäkin kappaletta, mikä on kaksi enemmän kuin pienen perheemme miesosapuolella :D Valitsin mustan, koska minusta se sopi parhaiten asukokonaisuuteen.

Kyseinen hame taas on minulla muutenkin arkikäytössä. Ostin sen muistaakseni alun perin, koska ajattelin käyttää sitä johonkin koulutyttöcossiin, mutta tosiaan tykkään siitä niin paljon, että tulee käytettyä muutenkin. Yksinkertainen, helppo, kevyt ja kiva.

Vanhat lasini taas kaivoin esiin ihan vain siksi, että ne sopivat kokonaisuuteen värinsä puolesta. Nykyisinhän minulla on punasankaiset ja läpinäkyvillä sangoilla varustetut lasit. Olisivat nekin varmaan toimineet, mutta jotenkin vanhat tuntuivat istuvan paremmin... ja kyllä niilläkin sentään eteensä näki.

Kaiken kaikkiaan tämän vuoden bileiden asu ei ollut kovin innovatiivinen, mutta tykkäsin siitä silti itse. Ensi vuonna (jos nyt mihinkään bileisiin saan kutsua) olisi toki kiva keksiä jotain vähän tuoreempaa ja uudempaa, mutta edelleenkään en haluaisi luopua noista hampaistani xD

30. lokakuuta 2012

Jäin kaipaamaan

Lueskelin tänään erästä Japanista kertovaa blogia ja iski kyllä melkoinen ikävä. Okei, olin siellä kaksi viikkoa, joten en varmastikaan saanut mitään realistista kuvaa, mutta tänään tuli erittäin vahva tunne, että uudestaan on päästävä. Toivottavasti pian, mutta käytännössä varmaan joudun tovin odottelemaan, ennen kuin onnistuu.

Ajattelin nyt kuitenkin listata asioita, joita aivan erityisesti olen jäänyt kaipaamaan tuon lyhyen reissun perusteella. Missään tärkeysjärjestyksessä nämä eivät kuitenkaan ole.

Ravintoloiden kosteuspyyhkeitä
Siis lähes tulkoon jokaisessa ravintolassa oli tarjolla yksittäispakattuja kosteuspyyhkeitä käsien pyyhkimistä varten. Minulle ei missään vaiheessa selvinnyt, onko niitä tarkoitus käyttää ennen vai jälkeen aterioinnin, mutta ne olivat joka tapauksessa erittäin käteviä. Tykkäsin paljon.

Hedelmäpaloja jogurtissa
En ole suuri jogurtin fani, mutta silti. Japanissa jogurtissa oli todellakin aitoa hedelmää, esim. kokonaisia viinirypäleitä. Kyllä kelpaisi nytkin. Suomessa myytävistä jogurteista en ole mieleistä löytänyt (turkkilainen jogurtti menee satunnaisesti), mutta Japanissa oli tarjolla useampiakin, joita olisin hyvin voinut ajatella... paitsi, etteivät tietysti kamalan hyvin istuneet ruokavaliooni noin yleisesti, mutta mikäs siellä muutenkaan.

Kunnollisia kolmioleipiä

Menee samaan osastoon edellisen kanssa. Kolmioleivistä näki oikeasti, mitä siellä oli välissä. Suomessa myydään paljolti sellaisia, joiden välissä on epämääräistä mössöä. Toki täältäkin saa laadukkaampia, muttei kuitenkaan jokaisesta kaupasta. Japanissa näitä oli tarjolla melkeinpä jokaisessa konbinissa.

Melon soda Fantaa
Tätä sai ainakin joistain Mäkkäreistä. Aivan tautisen hyvää! Ehdottomasti haluaisin tätä myös Suomeen myyntiin. Toisaalta sitten kävisin itseni kanssa jatkuvaa taistelua sen ostamisesta, koska limsojahan ei pitäisi kamalasti litkiä...

Grape Fantaa
Kuvan otti: Maryjane
Sama juttu kuin edellisen kanssa. Pitäisi todellakin saada myyntiin myös Suomen kauppoihin. Suomessa toki myydään paljon hyviä limsoja, mutta jotenkin tykästyin näihin japanilaisiin makuihin... En tietysti tiedä, missä kaikkialla maailmassa näitä myydään, joten eiväthän nämä välttämättä ole pelkästään japanilaisten ilo.

Enivei, vaadin näitä Suomeen myyntiin!


Pepsi Nexiä
En yleisesti ottaen rakasta Pepsiä kamalasti, olen enemmän Coca Cola -fani, mutta Nex teki minuun positiivisen vaikutuksen. Se oli oikeasti hyvää! Parempaa kuin Max. Älkää kysykö, mikä näiden kahden ero. Niin paljon en osaa japania, että olisin sen voinut pullon kyljestä selvittää. Veikkaisin kuitenkin eron olevan jotain samanlaista kuin Cocis lightin ja zeron välillä eli siis kuin yöllä ja päivällä ;) Light on pahaa, zero hyvää.

Nex-pullojen mukana tuli vielä figuurejakin. Ne olivat kaiketi jostain scifi draamasta, mutta tarkemmin en tiedä. Kolme kappaletta minulla nyt niitä joka tapauksessa on, kun tuota Nexiä tuli tosiaan useampi puteli reissussa litkittyä.

Konbinien mietoja alkoholijuomia
Joo, siis tuota :D Muutamana iltana tuli näitä maisteltua. Oluet eivät tehneet minuun erityistä vaikutusta, vaikka olivat nekin ihan hyviä. Sen sijaan pidin erittäin paljon juomista, jotka olivat eri hedelmien makuisia, erityisesti ihastuin limen ja sitruunan makuisiin juomiin. Ne olivat vähän kuin siiderin ja lonkeron sekoituksia, mutta virallista nimeä en näille tiedä. Alkoholipitoisuus oli muistaakseni maksimissaan 6-7 vol-%.

Akihabaraa
Kaupunginosa vaikutti mielenkiintoiselta, mutta kävimme siellä todella pikaisesti. Vietimme siellä ehkä pari tuntia ja kiertelimme muutamissa kaupoissa. Seuraavalla kerralla haluan kierrellä siellä huomattavasti pidempään tai käydä useampaan otteeseen.

Square Enixin kauppa on myös sellainen, jossa haluan vierailla. Se ei tosin sijaitse Akihabarassa, mutta tuli nyt vain mieleen

Erityisesti minua viehätti Akihabarassa meidojen paljous sekä cosplayaajat, joita myös näkyi katukuvassa. Suomessa ei vastaavaan conien ulkopuolella juuri törmää. Tavallaan olisi kiva itsekin päästä pyörimään cossi päällä, mutta tuskin oikeasti kehtaisin... mutta ainahan sitä voi haaveilla x)

Ihmisiä
Kuvan otti: japanilainen poika
Ne japanilaiset, joiden kanssa olimme tekemisissä, olivat todella kohteliaita, mukavia ja kivoja. Tietenkään en kuvittele, että kaikki japanilaiset ovat samanlaisia tai ettei kenessäkään olisi koskaan mitään ikäviä piirteitä. Joka tapauksessa vaikutelma oli hyvä.

Toivoisin myös, että seuraavalla kerralla itsellä olisi jo enemmän rohkeutta käyttää (varsin vähäistä) kielitaitoani, jotta paikallisiin saisi enemmän kontaktia. Nyt ujostutti kovasti ja epäilytti, etten olisi ymmärtänyt vastausta, vaikka jotain olisin osannut sanoakin. Kaikki kuitenkin suhtautuivat todella positiivisesti, jos vähääkään yritti puhua japania, joten ehkä virheiden tekeminen ei olisi niin kamalaa. Ehkä.

Maisemia
Kuvan otti: HK
Luonto oli Japanissa erittäin kaunista. Metsiin emme varsinaisesti päässeet missään vaiheessa, mutta ainakin niitä oli mukava katsella kauempaa. Toisaalta haluaisin kyllä päästä tutustumaan niihin ihan konkreettisestikin. Tietysti Nikkon reissulla kävimme vesiputouksilla ja sinne kuljettiin metsän halki polkua pitkin, mutta sateen ja litimärkien tennareiden takia, en ehkä innostunut siinä hetkessä niin paljon kuin muuten olisin voinut.

Myös vuoret kiehtoivat minua suuresti, samoin niiden rinteillä leijuva usva. Toisaalta riisipellotkin olivat kiintoisaa katseltavaa tai ylipäätään kaikki vesialueet. Tuijottelin luultavasti jokaista maisemaa silmät selällään ihmeestä. Näitäkin on päästävä ihastelemaan toisen kerran.

Shinto-pyhäköitä
En tiedä, mikä näissä oikein on. Buddhalaistemppelit eivät herättäneet minussa mitään ihmeempiä tunteita. Siis toki ne olivat hienoja ja vaikuttavia, varsinkin suuret Buddha-patsaat. Siihen fiilikseni kuitenkin jäivät.

Shinto-pyhäköt sen sijaan tuntuivat minusta oikeasti pyhiltä paikoilta. Aivan kuin niissä olisi ollut jotain enemmän, melkein kuin kamien läsnäolon olisi voinut aistia. Ehkä tämä on vain joku ihmeellinen harhakuvitelma tai romantisointia, en tiedä. Joka tapauksessa shinto-pyhäköt jättivät sisimpääni jonkinlaisen jäljen.

Aivan erityisesti pidin juuri pienistä pyhäköistä, joissa ei paljon muuta ollut kuin torii-portti ja alttari. Isommatkin olivat toki hienoja, mutta pienissä tunnelma oli jollain tapaa tiiviimpi. En osaa selittää tätä asiaa. Viihdyin vain pyhäköissä kummallisen hyvin, kun esim. vertaa siihen, että kirkoissa istuskeleminen lähinnä ahdistaa minua.

Automaatteja
Japanilaiset juoma-automaatit olivat erittäin käteviä. Niitä myös oli runsaasti joka puolella. Muutakin sai automaatista, kuten vaikkapa sakea, olutta ja niitä siiderintapaisia juomia. Tupakka-automaatinkin taisimme nähdä, mutta pantsuautomaattia ei tullut vastaan.

Suomessa alkoholia ja tupakkaa sisältävät automaatit tuskin tulisivat kyseeseen. Alaikäiset olisivat välittömästi hyödyntämässä niitä... tai joku ryöstäisi ne perjantai-illan kunniaksi. Enkä nyt tiedä, ovatko nuo niin kamalan tarpeellisiakaan, mutta itse kyllä tosiaan tykkäsin varsinkin noista juoma-automaateista. Tulivat tarpeeseen kuumina päivinä.

Siisteyttä
Roskia ei näkynyt juuri missään, vaikka roskiksia tuntui olevan korkeintaan yksi per neliökilometri. Ei olisi tullut itselleenkään mieleen heittää roskia maahan vaan kuljetimme kiltisti jätskitikkuja yms. mukana, kunnes roskis vihdoin osui kohdalle. Oikeastaan tupakantumpit olivat ainoita, mitä välillä näin eikä niitäkään kovin paljon ollut.

Tuosta oikeastaan monet saisivat ottaa oppia. Minua inhottaa, miten kaduilla tuntuu välillä olevan roskaa ihan älyttömästi. Kuinka iso vaiva oikeasti on kuljettaa ne roskikseen asti?

Lämmitettyjä pytyn renkaita
Kuvan otti: Maryjane
Joo, kyllä se vaan on kivempi istua lämpöiselle renkaalle kuin kylmälle. Toisekseen bideen käyttö nappia painamalla on varsin kätevää ja taisipa joissain pytyissä olla kuivauskin. Oikein näppäriä toimintoja kyllä. Sen sijaan perinteisiä japanilaisia vessoja ei ole kyllä yhtään ikävä.

Kivojen toimintojen lisäksi vessat olivat toisaalta ajoittain haasteellisia. Välillä oli todella vaikea löytää, mistä vessa vedettiin ja väärää nappia ei tietenkään kannata painaa (ei ole kivaa, jos bidee menee päälle tuossa vaiheessa ;D). Oma lukunsa oli myös paperin puuttuminen joistain vessoista, samoin kuin käsipaperin... mutta japanilaiset nyt näyttivät käsien kuivaamista (ja kasvojen pyyhkimistä) varten kuljettavan omaa pikkupyyhettä mukanaan. Ehkä sellaisen voisi itsekin seuraavalla reissulla ostaa.


Siinäpä nyt jonkinlaista listaa, mitä tosiaan jäin kaipaamaan. Noiden lisäksi haluaisin tutustua Tokioon huomattavasti paremmin, mutta toisaalta myös Japanin maaseutua olisi mukava nähdä. Hokkaido kiinnostaa, samoin Okinawa. Kaikkea ei ehkä yhteen reissuun voi kuitenkaan tunkea, ellei joskus pääse oikein pidemmäksi aikaa paikan päälle.

Jepsis, tiedän, että lupailin jotain Halloween-asuun liittyvää postausta, mutta tämä aihe jotenkin nyt vain tunki väliin. Oli pakko päästä kirjoittamaan tämä nyt välittömästi. Asustakin tulee oma postauksensa, vaikkei siitä mitään romaania pystykään kirjoittamaan, mutta täytyy se nyt silti joka tapauksessa esitellä.

28. lokakuuta 2012

Nörttitytön miehenmetsästys

Lueskelin vanhoja blogipostauksia ja huomasin, että siellä oli epämääräinen lupaus kertoilla, miten nörttityttö saa miestä xD No joo, voi olla, että tämä menee sille osastolle, joka ei kiinnosta ketään, mutta lupauksethan on pidettävä.

Ei vaan, en minä osaa antaa deittailuvinkkejä yhtään kenellekään. En ole mitenkään erityisen mestarillinen miesten metsästäjä enkä edes haluaisi olla sellainen. Seurustellut olen muutaman kerran ja yhdessä pitkähkössä avoliitossa aiemmin asunut. Jälkikäteen olen useampaa juttua lähinnä ihmetellyt, mutta ihan rehellisesti toivon, ettei niin käy tällä kertaa. En usko, että käy. Kaikki on lähtenyt liikkeelle hyvin erilaiselta pohjalta kuin aiemmat juttuni ja ollut muutenkin tosi erilaista. Järkevää ja aikuisempaa nyt ainakin.

Tunnilla. Salakuvan otti: S-chan
Kaikki luultavasti lähti liikkeelle jo syksyllä 2009, vaikken asiaa itse varsinaisesti tiedostunutkaan. Aloitin elokuussa japanin opiskelun ja samalla tutustuin koko joukkoon mielenkiintoisia ihmisiä. Yksi oli kuitenkin ylitse muiden... ärsyttävyydessään. Jostain syystä tämä kyseinen miekkonen onnistui aina tökkäisemään joko arkaan paikkaan tai muuten vain painelemaan nappuloitani niin, että olin raivon partaalla. Lopulta päätin yksinkertaisesti puhua hänelle niin vähän kuin mahdollista.

Kun kaveri lähti työmatkalle Kiinaan, ilmoitin kaikille olevani erittäin tyytyväinen. Taisin jopa sanoa ääneen, että toivottavasti jääkin sinne. Kaksi viikkoa rauhaa japanin tunneilla, mikäpä sen parempaa. Tosin se oli lopulta lyhyt aika ja meno jatkui ennallaan. Jälkikäteen minulle selvisi, että draama tosin oli yksin minun päässäni. M ei ollut edes tiennyt ärsyttävänsä minua jutuillaan ja sarkastisilla kommenteillaan. Nykyisin minun on vaikea ymmärtää itsekin ärtymystäni, sillä pidän M:n sarkastisesta tyylistä ja meillä menee muutenkin huumorintaju hyvin yksiin.

Pikkujoulut. Kuvan otti: S-chan
Toisena vuonna minua ketutti jo valmiiksi, mutta jatkoin kuitenkin japanin kurssilla. Silloin eräs hyyppä päätti vaihtaa paikkaa ja päädyimme M:n kanssa istumaan melkein vierekkäin... taisi siinä olla yksi pulpetti kuitenkin välissä.

Japanin ryhmän pikkujouluissa istuimme iltaa ja puhuimme peleistä. Puheeksi tuli FFIX. M nosti pisteitään mainitsemalla tykkäävänsä siitä. Totesin mielessäni, ettei kukaan, joka siitä pelistä tykkää, voi olla täysin paha. Kaiken kaikkiaan ilta oli kiva ja asenteeni muuttui sen jälkeen hieman, vaikka toisinaan silti hän onnistui edelleen ärsyttämään minua. Ihan kuin kemiamme eivät olisi kohdanneet. Viihdyin hänen seurassaan, mutta toisaalta en viihtynyt. Pitkin kevättä kuitenkin huomasin roikkuvani ircissä jatkuvasti ja kokevani pakottavaa tarvetta puhua jotain aina, kun hän sinne ilmestyi. Koska olen hidas, en todellakaan tajunnut, mikä minua riivasi. Miksi piti jatkuvasti käydä pitkiä irc-väittelyitä esim. Kujan sukupuolesta?

Peli-ilta. Kuvan otti: S-chan
Kesällä emme nähneet kuin satunnaisesti ircissä. Tuli syksy ja japanin opiskelu alkoi taas. Järjestimme myös peli-illan sen kunniaksi. Tuona kyseisenä iltana koin jonkinlaisen valaistumisen läpänheiton lomassa. Keskustelimme siitä, kenen kyydillä lähtisin kotiin illan päätteeksi ja tarjolla oli jopa kolme vaihtoehtoa. M ehdotti, että koska olen niin suosittu, pitäisi keittiöstä hakea veitsi ja laittaa minut paloiksi (joo, kuulostaa kirjoitettuna pahemmalta, kun äänensävyä ei kuule). Myöhemmin illalla, kun katsoimme kauhuleffaa ja makoilin lattialla, joku töykki minua. M huomautti tällä kertaa, etten voi koskaan tietää, hönkiikö niskaani hän vai Lulu (kaverin koira). Nämä kaksi juttua voivat tuntua todella epärelevanteilta, mutta ne kuitenkin laukaisivat päässäni ajatusketjun, jotka karasin selvittelemään vessaan.

Vihdoin tajusin, miksi M sai minut yhä uudestaan ärsyyntymään ja miksi pulssini veteli toisinaan hänen seurassaan hengenvaarallisissa lukemissa. Tieto lisäsi tuskaa, kuten nyt on tavallista. Tajusin kyllä varsin hyvin, että halusin asioiden liikkuvan johonkin suuntaan, mutten tiennyt, mitä tehdä... saati sitten uskaltanut tehdä mitään. Kotiin lähdin joka tapauksessa naispuolisen kaverin kyydissä, vaikka olisin halunnut samaan autoon M:n kanssa.

Halloween-bileet. Kuvan otti: S-chan
Seuraavan kuukauden aikana laadin S-chanin kanssa "sotasuunnitelman". Ensimmäinen vaihe oli siirtyä M:n viereen istumaan, kuroa siis umpeen yhden pulpetin väli. Seuraava tavoite oli opetella katsomaan häntä silmiin, sitä kun en ollut kyennyt tekemään edes syksyllä 2009... se oli aina saanut oloni hyvin epävarmaksi.

Kun noista oli selvitty, seuraavaksi piti päästä treffeille, mikä ei ollut helppoa. 13.10. M kuitenkin kertoi tunneilla ostaneensa Xenobladen ja aikovansa pelailla sitä ahkeraan. Vihjailin, että peliseuraakin olisi tarjolla. M toivotti tervetuloa, muttei antanut osoitetta tai mitään.

Seuraavan päivän pyörin ympyrää kotona ja epäilin pian saavani sydänkohtauksen. Sain urkittua M:n numeron S-chanilta ja lopulta kolmen aikaan uskaltauduin lähettämään tekstiviestin, johon vastaus tuli pelottavan nopeasti. Olin tarjonnut peliseuraa uudelleen, sain vastaukseksi osoitteen ja kehotuksen soittaa, jos eksyn matkalla.

Eksyin, mutten kehdannut soittaa. Onneksi kuitenkin löysin lopulta perille. Illan aikana ei tapahtunut mitään erityistä, kunhan istuskelimme, pelailimme (= M pelasi) ja juttelimme kaikenlaista. Herrasmiehenä hän myös tarjosi minulle kyydin kotiin. Yön pyörin sängyssä ja pohdin edelleen, oliko sydänkohtaus mahdollisesti tulossa xD

S-chanin tuparit. Kuvan otti: S-chan
Ei se tullut. Seuraava tavoite oli pyytää M leffaan japanin tuntien jälkeen. En onnistunut, M karkasi paikalta liian nopeasti ja S-chan ja I-chan olivat minun seurassani liian tiiviisti. Pelastus tuli kuitenkin illalla ircissä, kun M kertoi veljensä olevan tulossa viikonlopuksi ja unohtaneen ottaa PS3-ohjaimen mukaan (pitäisi varmaan lähettää kiitos-kortti :P). Kaksin pelatessa kun tarvitsee kaksi ohjainta. Yllättäen M pyysi minulta ohjainta lainaan.

Tietenkin suostuin! Siispä sovimme tapaamisen seuraavalle päivälle. Lainasin ohjaimen ja valehtelin tarvitsevani sen takaisin maanantaina. Kyseisenä päivänä sovin tapaamisen neljäksi ja sain vihdoin pyydettyä M:aa kahville. Pulssini liiteli taas käsittämättömissä lukemissa, mutta onnistuin kuitenkin. Kahvitteluhetki oli oikein mukava. M herrasmiehenä maksoi ja tarjosi taas kyydin kotiin. Samalla hän myös kertoi päättäneensä tulla japanin ryhmän Halloween-bileisiin.

Ne pippalot olivatkin sitten oma lukunsa. En yleensä harrasta rohkaisuryyppyjä, mutta siellä tuli jokunen kumottua. Sanaton viestintäni joka tapauksessa toimi eikä kotiin tarvinnut sinä iltana mennä.


Sanoisin, että siitä illasta juttumme sitten ihan varsinaisesti alkoi. Ensimmäisen kuukauden ajan näimme 2-3 kertaa viikossa ja marraskuun loppupuolella M esitteli minut vanhemmilleen (ja kävimme minunkin porukoillani). Jännitin niin paljon, että olin poksahtaa. En osannut rentoutua ollenkaan ja olin lähes tulkoon puhumaton, pelkäsin kai niin paljon mokaavani tilanteen tai jotain. Yhtä pahaa jännitystä en ole aikoihin kokenut.

Marras-joulukuun vaihteessa muutin pois eksäni luota (vihdoin!) ja sen jälkeen yövyimmekin vuoroöin toistemme luona. Yukin kuoltua muutin käytännössä M:n luokse asumaan (eli maaliskuun lopussa), huhtikuussa aloimme tosissaan etsiä yhteistä asuntoa, jonka ostimme toukokuussa. Kesäkuussa muutimme viimeiset kamat ja meistä tuli virallisesti avopari. Kaikki tapahtui ihan älyttömän nopeasti.

Tänään tuli vuosi täyteen noista Halloween-bileistä. Sen kunniaksi kävimme ulkona lounaalla. Siinä istuskellessa jotenkin tajusi, miten vuosi on vain hujahtanut ja miten paljon on ehtinyt tapahtua. Varmasti olemme rikkoneet kaikkia "kirjoittamattomia ja kirjoitettuja parisuhteen muodostussääntöjä", kun olemme edenneet niin vauhdikkaasti, mutta en jaksa välittää. Tämä tuntuu oikealta, juuri meille sopivalta tavalta.

Se on sanottava vielä, että eilen ja tänään oli hymy herkässä varsin hassuista asioista. Sain avoppilassa eilen oman nimikkopefletin saunomista varten :D Tänä aamuna taas, kun istuimme aamiaisella M:n veli totesi, etten ole mikään vieras enää. Ilmeisesti kuulun jo kalustoon. Noista parista jutusta tuli todella hyvä mieli.

Ei tässä voi muuta kuin todeta, että tein viime syksynä muutaman todella hyvän valinnan. Minua pelotti pirukseen, mutta riskin ottaminen kannatti. Sain jotain niin mahtavaa, ettei sitä voi sanoin kuvailla <3

Ja nyt lupaan, etten ainakaan seuraavaan vuoteen kirjoittele tällaisia hempeilypostauksia... *nolo*

Japanissa.

25. lokakuuta 2012

Viikon tilannekatsaus

Aamulla oli todella vaikea päästä ylös. Näin omituisia unia viime yönä. Ennen kahta havahduin tunteeseen, että olemme nukkuneet pommiin, mutta kelloon vilkaisu onneksi todisti muuta. Sitten aamuyöstä asioin ravintolassa, jossa sain niin huonoa kohtelua, että se pisti itkettämään. Haukoin henkeä vielä herätessäkin. Ei siis voi sanoa, että olisin nukkunut kovin hyvin. Tiedä nyt sitten, mikä alitajunnassa jyllää, kun yöt ovat kovin levottomia.

Talvi tulee?
 Joka tapauksessa aamu oli mukavan kirpeän tuntuinen. Ensimmäinen pakkasaamu täällä tänä syksynä. Täytyy muistaa ottaa ulkokukka vihdoin sisälle, ettei se kupsahda parvekkeelle. En erityisemmin fanita kylmiä kelejä, mutta toisaalta kuitenkin odotan taas talven tulemista ja erityisesti lunta. Tämä syksy on ollut niin harmaa ja kostea, että totisesti kaipaan jo jotain muuta.

Loppuvuoden ohjelmaa on tullut mietittyä aika paljon. Kiireiseltä näyttää taas. En tajua, mitä oikein ennen puuhasin, mutta nykyisin tuntuu olevan jatkuvasti menoa... ainakin viimeinen vuosi on ollut paljon aktiivisempi kuin aiemmat (tai sitten minusta vain tuntuu siltä) siitä huolimatta, että olen ehkä nähnyt kavereita tavallista vähemmän. Outoa.


Nytkin kaikenlaista hommaa ja tapahtumaa riittää:

26.10. - Halloween-bileet (varo mitä toivot, voit saada sen)
28.10. - Vuosipäivä
30.10. - Kristallimaailman irc-iltama Halloween-teemalla
4.11. - Käsityömessuille meno avopin kanssa
10.11. - Japanin kertauskurssi
13.11. - Kristallimaailman irc-iltama
17.11. - The 69 Eyesin keikka Lahdessa
27.11. - Kristallimaailman irc-iltama
1.12. - Japanin kertauskurssi
11.12. - Kristallimaailman irc-iltama
13.12. - Japanin koe
14.12. - Työpaikan pikkujoulut (en tiedä vielä, osallistunko)
25.12. - Kristallimaailman joulu-irc-iltama (jos M on töissä, onpahan jotain tekemistä)

Voisi melkein sanoa, että jokaiselle viikolle riittää jotain tekemistä. Irc-illoista ei aina tiedä, miten pystyy osallistumaan, kun tuntuu, että kaikenlaisia ylläreitä tulee. Välillä sitä myös uppoutuu niin pelaamaan tai puuhaamaan jotain muuta, että tyystin unohtaa tuollaiset... mutta yritän muistaa ircinkin puolella välillä aktivoitua :D
Tosi tyylikkäänä taas :P

Yritän myös saada syksyn tapahtumista jotain vähän monipuolisempaa kirjoitettavaa irti kuin pelkästään näitä arkisia höpinöitä, mitä viikolla on tapahtunut. Tavallinen arkeni ei nyt ole niin järin mielenkiintoista, vaikka ihan kivaa onkin. Tarkoitus olisi ainakin tehdä oma postauksensa Halloween-asusta (vaikkei se kovin erikoinen olekaan tänä vuonna) ja ehkäpä jostain muustakin... katsotaan, mitä keksin. Haluan kuitenkin välillä kirjoittaa muutakin kuin näitä tavallisia höpötyksiä.

Se on minusta hyvä, etten ole enää kahlaillut niin syvällä suossa kuin ajoittain tuossa työttömyyden aikana. M joutui tänään ylitöihin... pari viikkoa sitten se olisi ollut katastrofi. Nyt se tarkoitti ainoastaan sitä, ettei tullut lähdettyä japanin tunnille (lähinnä siksi, että olisi tullut kauhea kiire ja takaisin päin tulee huonosti linkkuja). Yksinäinen koti-ilta sinänsä ei haittaa, tämäkin on ihan jees. Päivällä saa ihmiskontakteja kuitenkin sen verran, että sosiaalinen kiintiö tulee täytettyä. Ei sillä, kyllä sitä mieluusti oman miehen kanssa hengailisi illan tai istuisi kavereiden kanssa tunneilla.

Ylipäätään on ihan kiva olla taas töissä. Välillä vähän väsyttää ja pientä epävarmuutta on ilmassa. Organisaation hahmottaminen on jotenkin hankalaa, joten tuntuu, että olen osittain hukassa. Varsinaista työtä tehdessä olen kuin kala vedessä, mutta muuten homma on kamalaa äheltämistä. Ehkä vielä pääsen kuitenkin sisään työyhteisöön ja organisaatioon niin, etten ole jatkuvasti ihmettelemässä jotakin. Se vain ottaa aina oman aikansa.

Sen olen joka tapauksessa ehtinyt huomata, että viihdyn tässä työssä paremmin kuin edellisessä. Siis aiemmassa paikassa ei ollut vikaa, kyseinen tehtävä vain ei ollut minun juttuni. Tykkäsin paikasta ja työyhteisöstä älyttömän paljon, mutten olisi voinut kuvitella jatkavani loppuikääni siinä tehtävässä, jota tein. Pyrin joka tapauksessa hoitamaan homman kunnialla kotiin.

Vaikka putosin nyt useamman satasen pienemmille ansioille, en ole pahoillani. Uskoisin viihtyväni seuraavat 1,5 vuotta tässä pestissä oikein kivasti (tosin epäilemättä omat hankalat hetkensä tässäkin vielä tulevat). Mitä sen jälkeen? Sitä ei kai kukaan tiedä vielä.

Tällä viikolla ei ole oikeastaan mitään uutta kerrottavaa mistään. Sen takia tämä merkintä on tällaista yleistä liipalaapaa. Mainitaan nyt se vielä, että viikonloppuna oli Kristallimaailman miitti ja se oli erittäin mukavaa. Hieman epäilin omaa jaksamistani, koska ensimmäinen työviikko oli väsyttävä, mutta ihan hyvin se lopulta meni. Aika hujahti käsittämättömän nopeasti, kun seura oli niin loistavaa. Miitit vaativat aina organisointia, mutta toivon silti, että niitä saadaan järkättyä jatkossakin ^^ Ne piristävät ja virkistävät kummasti.

Kiitos tytöt, teidän kanssanne oli taas tosi mahtavaa <3

17. lokakuuta 2012

Koomausta

Töihin palaaminen on väsyttävää. En ole yllättynyt, vaikken tällä kertaa onnistunut sotkemaan rytmiäni täydellisesti. M kuitenkin lähti (melkein) joka arkiaamu aikaisin töihin, joten tuli herättyä yhtä aikaisin kuin itsekin töihin mennessä. Tosin illat välillä venyivät, kun tiesi, ettei aamupäivällä tarvitse olla edustava tai tehokas.

Maanantaina olin täysin seis, kun pääsin kotiin. Eilen olin hetken pirteä, mutta sitten kavala kooma iski jälleen. Tänään mennään jo voiton puolella, koska kello lähestyy puolta kahdeksaa enkä vielä ole ryöminyt sohvalle viltin alle. Osasin aavistaa tämän, mutta silti harmittaa hieman, kun vapaa-aika kuluu tavallaan hukkaan. Mitään järkevää tai edes vähemmän järkevää ei ole vain jaksanut tehdä.

Kotimatkalla bongasin jotain kuvaamisen arvoista.
Osansa tähän väsymykseen tekee se, etten ole nukkunut kolmeen yöhön kunnolla. Luultavasti stressaan ja jännitän vielä sen verran, että nukun sen takia huonosti. Yöuni on katkonaista ja pienet jutut häiritsevät. M:n silmätippaherätykset herättävät minutkin, välillä jopa suuremmalla todennäköisyydellä kuin herran itsensä. Sadekin on turhan äänekästä ja patterit paukkuvat viiden ja kuuden välillä aamuyöstä. Nuku siinä sitten!

No, jossain vaiheessa minun täytyy olla jo sen verran uupunut, etteivät tuollaiset jutut onnistu herättämään. Ja kaipa töissä oleminenkin alkaa käydä joskus käydä tutuksi, ettei tarvitse koko ajan olla pohdiskelemassa. Tässä vaiheessa vielä stressaa, mitä kaikkea onkaan edessä ja oppiiko kaiken tarvittavan, miten selviää, pärjää, sopeutuuko porukkaan jne. Uuden työn aloittamisessa on totisesti huonot puolensa, vaikka positiivisia on pääsääntöisesti enemmän.

Tällä hetkellä tuntuu, etten tiedä mistään tarpeeksi. Se on totta kai normaalia. Ei kolmen päivän jälkeen voi edes olettaa tietävänsä. Menee vielä hyvä tovi, että voi sanoa itseä uudessa paikassa osaavaksi tekijäksi. Valitettavasti vain haluaisin hypätä tämän vaiheen ylitse. Harmi, ettei se ole mahdollista, ei auta kuin sinnitellä, kunnes tilanne on toinen x)

Kuulostaa varmaan kauhealta kitinältä. Oikeasti olen ihan tyytyväinen, että sain juuri sen työpaikan, jonka halusin. Paljon on tullut myös positiivisia ylläreitä ja olen yhä varmempi, että valitsin oikein. Alku vain on aina hankala, totutteleminen vie aikaa. Lisäksi uuteen perehtyminen on yllättävän stressaavaa ja väsyttävää, itselleni iskee aina alkuun tämä vaihe, etten sitten kotona jaksaisi yhtään mitään ylimääräistä. Onneksi tilanne tasoittuu myöhemmin.

Toivoisin kuitenkin, että sitten 1,5 vuoden päästä, kun tämä pesti on ohitse, löytyisi joku tosi kiva ja pysyväisluonteinen työ. Pätkätöiden tekeminen on turhauttavaa juuri siksi, että koko ajan saa aloittaa alusta. En halua tehdä niitä lopun ikääni, jos muitakin mahdollisuuksia on. Mutta katsellaan, eihän sitä koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan.

Joku mänty perjantailta.
//Edit

Twitter-gadgetini ei ole toiminut aikoihin enkä saanut mitään muutakaan niistä toimimaan. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan.

12. lokakuuta 2012

Loman loppu ja hiuskriisi

Kun M tuossa vähän aikaa sitten lähti töihin, ajattelin, että tämä onkin hetkeen viimeinen aamu, kun jään kotiin yksin pyörimään. Maanantaina minäkin taas pääsen sorvin ääreen. Toki lomailu on kivaa (tästä viimeisestä viikosta olen jopa oikeasti nauttinut), mutta on se ihan jees päästä taas tienaamaankin.

Tänään ohjelmassa on siivousta, japanin tehtäviä ja ehkä pelaamista, jos ehdin. Porukoillakin pitää mennä käymään, kunhan M pääsee töistä. Ja sen jälkeen kuulemma menemme Seppälään, koska tarvitsen uusia vaatteita... siis anteeksi mitä? Ensimmäistä kertaa kuulin miehen sanovan, että nyt mennään vaatekauppaan xD Ruksi seinään, tällaista ei yleensä tapahdu.

Okei, olen saattanut ehkä kitistä hieman rispaantuneista neuletakeista yms. Tästä voisi päätellä, että minua kuunnellaan.

Mutta niin, päivästä on ilmeisesti tulossa kiireinen. Tekemistä riittää, ja silti istun koneella naputtelemassa merkintää blogiin. Ehkä ehdin silti tehdä listalla olevat asiatkin. Onhan minulla kolmeen asti aikaa hoitaa hommat täällä kotona.

Viime päivinä minua on vaivannut kunnon hiuskriisi. Värjäsin pääni maanantaina, juu. Sen varmaan muistavat kaikki, koska siitä on vasta hetki.

No, idea ei lopulta ollut kovin hyvä. Ensinäkin M totesi minulle tiistaiaamuna, että punainen sopi minulle paremmin kuin violetti. Hän saattoi hyvinkin olla oikeassa. Toisekseen arvostan sitä, että hän sanoi asiasta rehellisesti.

Lisäkivana huomasin, että tyynyliinani on muuttanut värinsä vaaleansinisestä vaaleansinipinkiksi. Tai siis se on täynnä pinkkejä läiskiä. Sanonpa vain, ettei punainen ole koskaan sotannut tuolla tavalla, vaikka voi kosteana väriä ympäristöönsä levittääkin.

Nyt olen sitten pessyt hiukseni kahteen kertaan. Enää ei kai tyynyliinaan pitäisi jäädä väriä. Samalla pää on kuitenkin haalistunut huomattavasti. Violetista ei ole tietoakaan kuin ehkä satunnaisissa kohdissa. Sävy on nyt hyvin epämääräinen. Osittain punainen, osittain pinkki.

Miksi? Miksi? Miksi?
Jokainen toki saa tykätä pinkistä ja on se minustakin ihan kiva väri. En vain enää halua sitä päähäni. Elin sen kanssa niin turkasen kauan, että ehdin todellakin kyllästyä siihen.

Nyt sitten kriiseilen asian kanssa kunnolla. Kertonee siitä, ettei ole oikeita ongelmia, mutta... Siis haluaisin jotain vaihtelua, mutten tiedä, mitä päälleni teen. Ainakaan tuota violettia en enää laita, koska se ei pysy ja sottaakin vielä. Harmittaa, että menin vähistä rahoistani laittamaan siihen purtiloon 16 euroa, kun siitä riittäisi vielä moneksi kerraksi. Jos joku haluaa ottaa mahdollisen sotkun riskin, voin edullisesti myydä värihoitoaineen.

Täytyy yrittää pestä hiuksia ahkeraan, että saa pinkin säväyksen pois. Sitten pitäisi pohtia jatkotoimenpiteitä. Kampaaja oli ehkä oikeassa sen suhteen, ettei minun kannata tavistukkaa itselleni hankkia, kun kyllästyisin kuitenkin äkkiä. En vain tiedä, mitä muuta sitten. Miten voikin olla näin vaikeaa? En ymmärrä.

Luultavasti pysyttelen punaisessa, kunnes saan jonkinlaisen ahaa-elämyksen. Kestovärit ja vaalennus ovat ainakin pois laskuista nyt, kun olen päässyt eroon niiden hamputtamista latvoista. Yksi vaihtoehto olisi olla värjäämättä kokonaan, mutta jotenkin se luonnollinen värini, joka nyt jo värjäysten välissä pukkaa esiin... en tiedä. M kyllä tykkää siitä, itse en ole niin varma.

Katsellaan. Ehkä vielä keksin jotain, kun tarpeeksi tuijottelen kiukkuisena peiliin. Siihen asti pitänee keskittyä johonkin muuhun.

Leikin lisäkkeillä, mutta nekään ei tunnu taas asettuvan kunnolla -___-;;

10. lokakuuta 2012

Bruuuuuuuummmm

Olihan taas päivä eilen. Paljon oli suunnitelmia yhteiselle vapaapäivälle, mutta taaskaan niissä ei pysytty. No, ei voi mitään :D

Aamu oli yhtä puhelinrumbaa, kun minä soittelin työhön liittyvää asiaa ja M joutui soittelemaan autokatoksen myymiseen liittyviä juttuja. Kaikki onneksi saatiin lopulta järjestymään parhain päin. Joskus yhden pintaan pääsimme lähtemään syömään. Tuli syötyä pitsaa, mikä ei luultavasti ollut maailman fiksuin veto. Seuraavalla kerralla ehkä tyydyn salaattiin, jos käymme pizzeriassa?

Lounaan jälkeen ajelimme autokauppaan, jossa saimme taas ilmaiset pullakahvit. Ymmärsin sentään jättää sen pullan väliin... ja tee oli aika... hmmm... no, vihreä minttutee ei ole minun makuuni. Vaihtoehtona olisi ollut kamomillateetä, mutta ei sitä passaa päivällä juoda. Kahvittelun jälkeen pääsimme asiaan ja vihdoin istumaan uuteen autoonkin. Myyjä kävi vielä meidän kanssamme yksityiskohtia läpi, ennen kuin pääsimme lähtemään. En muuten tiennyt, että alle 12-vuotias ei saa istua etupenkillä, jos turvatyyny on käytössä. Aina oppii uutta. Luulin, että kielto koskee vain turvakaukaloita.

Tykkään <3

Siinä se nyt on. Meidän hieno uusi auto. Entinenkin oli mukava, mutta kyllä tässä oli silti tosi kiva istua kyydissä. Ja onhan se nättikin. En osaa sanoa siitä mitään fiksua, kun en tosiaan autoista juuri mitään ymmärrä. En ole aiemmin edes pohtinut oikeastaan niihin liittyviä asioita. Ei ole ollut ajankohtaista, joten mielenkiintoakaan ei ole ollut.

Loppupäivä hujahti sitten kuin siivillä. Kävimme katsastuskonttorilla kahdesti hoitamassa vaihtoautoihin liittyviä asioita, lisäksi tuli soiteltua kahteen vakuutusyhtiöön samoista jutuista. Kaupassakin piti käydä. Kotona olimme ehkä viiden pintaan ja vuorossa oli kahvittelua M:n vanhempien kanssa sekä vielä pieni ilta-ajelu.

Jotta tylsää ei olisi tullut, M soitteli autokatospaikan ostajalle, että paperiasiat ovat kunnossa. Tämä tuli käymään meillä vielä iltasella ja hoidimme sitten allekirjoitukset ja maksuasiat. Nyt on sekin murheenkryyni pois alta eikä tarvitse asiaa enää miettiä.

Päivän päätteeksi oli vielä PS3-opastus M:n vanhemmille, koska he halusivat meiltä toisen laitteen lainaan. Kahdeksan pintaan jäimme keskenämme ja katselimme sitten jakson Once Upon A Timea, koska emme enää muuta jaksaneet tehdä. Jotenkin tosiaan tuntui, että päivä vain katosi käsistä, kun koko ajan oli jotain ohjelmaa ja monta hoidettavaa asiaa. En ehtinyt edes vilkaista itselleni listaamia japanin tehtäviä, mutta ehkä se ei ole niin vaarallista. Uusi teksti tai pelaaminenkaan ei ole nyt edennyt. Toivon, että tässä loppuviikosta olisi molemmille vähän enemmän aikaa.

Tosin ohjelmaa riittää edelleen...
- To: uudella työpaikalla käynti päivällä, ostosreissu ja illalla japanin tunnit
- Pe: japanin tehtäviä ja porukoiden luona käyminen
- La: japanin tunnit

Ehkä tuohon mahtuu muutakin. Sunnuntain yritän joka tapauksessa rauhoittaa, silloin en halua ainakaan vierailla missään vaan olla ihan kotosalla ja rentoutua. Maanantaina alkavat taas työt, joten pitäisi päästä ajoissa nukkumaan ja olla virkeänä aamulla. Jännittää melkoisesti, mutta uskon silti valinneeni oikean työpaikan (olin siis siinä mielessä onnekas, että minulla oli varaa valita).

Tjoo, piti puhua uudesta autosta, mutta höpisin kaikesta muusta sitten enempi. Ei kai se haittaa. Kuva kuitenkin kertonee enemmän kuin tuhat sanaa... tai toivotaan niin, koska en osaisi tarinoida kovin perusteellisesti tuosta kaunokaisesta x'D

8. lokakuuta 2012

Ei mennyt ihan taas...

Perjantaiksi oli selkeä suunnitelma: hieman japania ja paljon Star Oceania. Sitten suunnitelma muuttui seuraavaksi: hieman japania, hitusen Star Oceania ja leffailta M:n kanssa. No, eihän se huonolta kuulostanut. Lauantaina olisi ollut sitten autojen vaihto-operaatio avoppilassa sekä saunailta. Sunnuntaina perinteistä löhöilyä.

Japanin juttuja sain perjantaina katsottua ihan kivasti, mutta sitten kaikki lähti menemään väärinpäin. Ehdin juuri saada pelikoneen auki ja pelin pyörimään, kun kampaajani soitti ja halusi vaihtaa maanantain ajan perjantaille. No, ei minun olisi ollut pakko suostua, mutta ajattelin sen helpottavan tätä viikkoa, joten myönnyin. Soittelin siinä ennen lähtöä M:n kanssa ja sovin, että hän nappaa minut kotimatkalla kyytiin kaupungista.

Puhelun aikana kävi ilmi, että leffailta on peruutettu. Lähdimmekin perjantai-illaksi avoppilaan. No, ei siinä. Ei se minua haitannut. Leffa ja herkut siirtyivät vain lauantaille. Tosin emme me mitään leffaa silloinkaan katsoneet. Ohjelmassa oli lopulta yksi jakso The Big Bang Theorya ja kaksi jaksoa Once Upon A Timea. Tarkoitus oli katsoa enemmänkin, mutta M:n veli soitti iltaysiltä ja tiedusteli haluammeko tehdä kimppatilauksen ThinkGeekistä. Totta kai halusimme! :D Koska veljellä oli alennuskuponki voimassa enää puoleen yöhön, tuli tilauksen kanssa hieman kiire. Loppuillan siis surffasimme netissä ja tutkimme, mitä kivaa haluamme.

Itse tilasin yhden joululahjan (jota en luonnollisesti tässä paljasta, kuva tulee ehkä joulun jälkeen) ja kaksi t-paitaa. Toinen on korpinkynsi-paita ja toinen Nyan Cat xD Luihuisen paidan olisin halunnut, mutta ne olivat lopussa. Korpinkynsi on toiseksi paras vaihtoehto. Nyan Cat taas oli yksinkertaisesti hauska idea.



 Sunnuntaikin hujahti, kun edellisen illan valvomisen takia nousimme vasta suunnilleen 10:30. Aamupalan kanssa tuijottelimme jotain animua, jonka nimeä en nyt jaksa muistaa. Ensimmäinen jakso vaikutti ihan hauskalta, joten varmaan seuraavatkin tulee kurkattua. Sitten M pelaili veljensä kanssa ja minä keskityin kirjoittamiseen. 1000 sanan jälkeen olikin sopivasti ruoka-aika. Syödessä tuli taas katsottua lisää Once Upon A Timea. Se on ihan hauska sarja... joskin kumpikin meistä saa päähenkilöstä lepakkoviboja aina, kun tämä on pahan noidan tai Lumikin (äitinsä!) seurassa. Se on jossain määrin spookya... tai perverssiä. Ajattelin olevani jotenkin kieroutunut, kun sanoin nämä ajatukset ääneen, mutta M totesi miettineensä samaa. Olemme siis kieroutuneita yhdessä <3

"Lopetetaan riitely ja perustetaan sateenkaariperhe, Henry on jo valmiiksi meidän molempien poika."


Tuijottelun jälkeen oli tarkoitus siirtyä Star Oceanin pariin, mutta Word huuteli makkarista, joten pelaaminen jäi. M tuli seurakseni lueskelemaan Hobittia ja minä pauktin menemään. 4023 sanaa oli illan lopullinen saldo, joskus yhdentoista pintaan lopettelin. Tosin yö meni vielä vähän harakoille, kun unohduin lukemaan Across The Universe -kirjan loppuun ja M:n silmätippahälytykset herättivät minut kahdesti (normaalisti en edes havahdu niihin). Aamulla oli koomainen olo.

Koska mikään ei viikonloppuna mennyt suunnitelmien mukaan, eivät tietysti hiuksetkaan. Lupailin niistä postausta tänään, joten täytynee nyt ympätä sekin vielä tähän loppuun.


Tästä lähdimme liikkeelle. Jostain syystä kuvassa eivät näy blondit, melkein valkoiset happulatvat. Kenties kamerani ei ole riittävän hyvä taltioidakseen niitä. Yleisesti ottaen väri on likellä omaani. Minulla on siis luonnostaan punaiset hiukset, joita en ole kahteen vuoteen värjännyt kestovärillä. Värihoitoaineen alla on siis omaa väriäni noin 24 senttimetriä. Tässä kuvassa väri on haalistunut aika paljon. Muuten haalistuminen ei olisi niin paha juttu, mutta karmeat latvat tietysti tulevat aina esiin. Ja ne ovat seurausta vaalentamisesta sekä kestovärjäyksestä, en voi suositella kumpaakaan. Vaalea värikään ei olisi niin kamalaa, mutta nuo menivät takkuun jatkuvasti. Siis todella pahaan takkuun, jonka selvitteleminen oli yhtä tuskaa. Sinällään hiuksilla oli pituutta mukavasti, mutta mitä tekee pituudella, jos se muodostuu takkuuntuvasta hampusta.

Kampaamossa lähti sitten 3 cm sekä edestä että takaa. Oli mielenkiintoista nähdä lattialla konkreettinen ero hiusten värissä. Otsatukka oli kirkkaanpunaista, takaa leikattu miltei blondia. Olisi oikeastaan pitänyt ottaa näystä kuva, muttei tullut silloin mieleen. Tosin kampaaja olisi ehkä hieman ihmetellyt, samoin muut asiakkaat.

Kerroin kampaajalle myös ajatukseni ruskeasta väristä. Hän lopetti työskentelyn hetkeksi, katsoi minuun peilin kautta ja kysyi: "Ootsä nyt ihan varma vai ootko sä tulossa vanhaksi? Eikös se ole aika tylsä sulle." Sitten kuuntelin pitkän puheen siitä, kuinka minulla on aina ollut tosi räväköitä värejä ja että saatan kyllästyä tosi äkkiä perusruskeaan. Hän suositteli minulle jotain punaruskeaa sävyä, jos välttämättä haluan ruskean suuntaan kelkkani kääntää. Punaruskeissa hiuksissa kuitenkin kuljin oikeastaan melkein koko teini-ikäni ja siihen ei ole paluuta. Joko punaista tai ruskeaa, mutta ei todellakaan punaruskeaa.

Kävimme monisäikeisen keskustelun hiustenvärjäämisestä ja siitä, millaisia värejä kannattaa ylipäätään käyttää. Edelleenkään ei kestovärejä, siitä olen samaa mieltä. Näin taas kaupassa tosi kivoja sävyjä, mutta pysyn niistä erossa. Ne tappavat hiukset, ainakin minun hiukseni. Keskustelun pohjalta jotain väriä kuitenkin tarttui mukaan. Taaskin värihoitoaineen muodossa, joten saa nähdä, miten pysyy vai pysyykö ollenkaan.

Ruskeaa päästäni ei kuitenkaan tullut. Yritin ottaa kuvia, mutta jostain syystä kamera onnistuu muuntamaan hiukset punaisiksi niissä... eh. Oikeasti väri on tällä hetkellä luumunvioletti.



Tuossa se nyt näyttää lähinnä pari astetta tummemmalta punaiselta kuin aiemmin. Ehkä valaistuksella oli osuutta asiaan, en tiedä. Täytyy koettaa jossain vaiheessa saada ulkokuvia. Luonnonvalossa voisi tulla hieman toisenlaisia. Mutta kuten tuosta näkee, pituutta lähti ihan kiitettävästi. Kasvatusurakkaan siis taas kerran... vaikka se voi olla, etteivät hiukseni koskaan enää kovin pitkiksi kasva :D

5. lokakuuta 2012

Motivoitumista

Ohhoh, olenpas varhain liikkeellä. M meni tänään aamuvuoroon, joten nousinpa sitten minäkin. Oikeasti olen kyllä niin koomassa, että pitäisi varmaan ryömiä takaisin petiin. Ajatus ei tunnu kulkevan parhaalla mahdollisella tavalla.

Eilen suunnittelin, että käytän koko päivän Star Ocean 4:n pelaamiseen, mutta tällä hetkellä näyttää, ettei suunnitelma toteudu kokonaisuudessaan. Unohdin nimittäin, että perjantai on siivouspäivä. Joo, totta kai voisin siivota muulloinkin, mutta en halua jättää sitä myöhemmäksi. Tiedättekö... kun jumittaa kotona, asioiden siirtäminen myöhemmäksi siirtää niitä sitten tosi paljon myöhemmäksi. Se ei vain ole fiksua, jos haluaa saada jotain tehtyä. Siispä pidän kiinni rutiineista, joihin kuuluu perjantaisin kämpän siivous. Sitten kun työt taas alkavat, täytyy toki miettiä nämä uudestaan.

Siivouksen lisäksi M ehdotti leffailtaa, enkä minä siitä halua kieltäytyä. Ehdottomasti tahdon viettää leffaillan hänen kanssaan :)

Sitten tuli vielä yksi juttu, jota en osannut ennakoida. Se syönee osansa aamusta heti, kun saan itseni tolkulliseen tilaan. Eilen olivat siis taas kerran japanin tunnit. Kävimme ihan normaalisti kirjaa eteenpäin, mutta lopputunnista tulivat kokeet puheeksi. Sovittiin, että ne ovat 13.12. eli tässä on vielä hyvin aikaa valmistautua.

Normaalistihan meillä on ollut monivalintakokeita, jotka ovat olleet minulle ihan käsittämättömän vaikeita. Ekana vuonna pärjäsin hienosti, kun kirjoitettiin itse vastaukset. Toki kieli nyt on siitä muutenkin vaikeutunut, mutta minulla on myös aina ollut jokin ongelma monivalintatehtävien kanssa.

No, tänä vuonna tilanne muuttuu. Meillä on ainekirjoituskoe. Sen saa toki kirjoittaa vaikka kokonaan hiraganalla, jos siltä tuntuu, mutta paremmat pisteet rapsahtavat kanjien käytöstä. Lisäksi voisi olettaa, että kieliopin saaminen oikein ja monipuolisten lauserakenteiden käyttö auttavat asiaa. Saamme käyttää sanakirjaa apuna (siis ihan kirjaa, ei mitään puhelimeen tai täppäriin ladattavaa ohjelmaa, saati tietokonetta), mutta teksti pitää tuottaa luonnollisesti itse.

En tietenkään uskalla luvata, että nyt paukahtaa hyvä arvosana, mutta minulle tuli kuitenkin tunne, että tällä kertaa jopa minulla on mahdollisuuksia pärjätä. Pystyn näyttämään, että kyllä minäkin osaan. En kuvittele, ettei virheitä tulisi... aina niitä on omissa lauseissa ollut, mutta väitän silti, että minulla on osaamista.

Olen hidas tuottamaan omaa tekstiä, mutta tässä on hyvää aikaa harjoitella. Ei tainnut se ficin raapusteleminen siis mennä täysin hukkaan. Pitää nyt vain kirjoitella lisää, jotta kieliopin kiemurat todella painuvat mieleen... ja opetella kanjeja lisää. Ajattelin nyt alkuun kasata itselleni listan esimerkkilauseista, joissa on erilaiset kielioppiasiat. Sitten ei tarvitse haeskella niitä neljän vuoden oppikirjoista, kun kirjoittaa. Voi vain tarkistaa listasta, jos ei muista.

Lisäksi kanjeja täytyy alkaa harjoitella myös käsin. Koneella niitä on naurettavan helppo kirjoittaa, mutta vedot eivät jää sillä tavoin mieleen. Kanjin kyllä tunnistaa, mutta jos se pitäisi kynällä kirjoittaa, lyö tyhjää.

Jotenkin tämä uusi koetyyppi motivoi minua nyt todella paljon. Aiempien kohdalla on lähinnä vaivannut epätoivo, mutta tämä innostaa. Voihan se toki olla, että minun aineestani tulee surkea, mutta nyt minulla on aidosti halua yrittää.

Luokassa kuului yleisesti aika epätoivoisia huokauksia, joten ehkä olen kaheli, kun innostuin tästä. Mutta samapa tuo. Joudan olemaan epätoivoinen sitten kokeen jälkeen, jos meneekin huonosti :D Siihen asti ganbaroin x)

Sitten loppuun vielä kuva, jonka S-chan lähetti minulle eilen. Oli napannut tämän, kun shoppailimme Sokkarilla. Yllätyin oikein, miten onnistunut siitä tuli. Ei, en kyseenalaista S-chanin kuvaustaitoja, ainoastaan oman olemiseni kuvissa.

Kuvan otti: S-chan
Tuota kuvaa kun katsoo, tunnen yhä suurempaa halua värjätä hiukset ruskeiksi. Ehkä palaan tähän aiheeseen kuitenkin myöhemmin. Maanantaina on kampaamokeikka edessä (leikkaus, ei värjäys), joten silloin voi olla hyvä hetki taas kitistä hiusten mahdottomuudesta :D

3. lokakuuta 2012

Autokaupoilla

Valloitin eilen ihan uutta aluetta elämässä. Ihan rehellisesti sanottuna olen ollut autokaupassa viimeksi lapsena vanhempien mukana. Muistan noista reissuista ihan vain muutaman asian... koeajoilla käytiin, mutta yleisesti ottaen oli tylsää ja autoja oli liikaa. Tykkäsin myös porukoiden Mitsusta enkä olisi halunnut, että sitä myydään pois. Silti se jossain vaiheessa vaihdettiin. En kyllä ymmärrä, miksi olin siihen autoon niin käsittämättömän kiintynyt.

Tuolla kokemuspohjalta minulla ei ollut mitään kovin suuria odotuksia eilisen päivän suhteen. Siihen olin varautunut, että koko päivä menee eikä kamalan mielenkiintoista ole. Myönnettäköön, että puhelimella tuli ajoittain surffailtua ajankuluksi.



Ensimmäisessä liikkeessä jaksoin vielä kiinnostua autoista. Ihmettelin takakontteja, ratteja, renkaita, hintoja jne. Tuli istuttuakin useammassa. Sen verran osasin sanoa, että mikä näytti tai tuntui hyvältä. Useimmat olivat ihan jees, mutta toisten hinta tietysti oli korkeampi kuin toisten. Tekniset yksityiskohdat jätin suosiolla M:n ja hänen isänsä pohdittaviksi, ei minulla ollut niistä mielipidettä. Sen verran vain osasin sanoa, että olisi ihan kiva, jos soittimeen saisi USB-tikun kiinni. CD-levyjen kanssa pelaaminen kun on niin rasittavaa.

Toisessa liikkeessä käyt... vaihtoautojen puoli meni minulta oikeastaan aika pitkälti ohitse. Lueskelin puhelimella Suomi24:stä kesksutelua sairauslomien karenssipäivästä, kunnes tuli vihainen olo ja päätin, että autot ovat sittenkin mielenterveyden kannalta parempi vaihtoehto.

Kun siirryimme katselemaan uusia autoja, minulla olisi pitänyt olla jokin mielipide siitä, onko Golf vai Jetta parempi vaihtoehto. Edelleen teknisistä yksityiskohdista en tiedä, mutta olihan Jetassa huomattavasti paremmin tilaa. Toisaalta Golfin olisi kuulemma saanut nyt "kaikilla herkuilla" ja talvirenkailla, koska uusi korimalli on tulossa ensi vuonna... tai jotain sellaista, en kuunnellut niin tarkasti.

Seuraava osuus oli jo enemmän minun mieleeni. Aamupäivä oli hurahtanut ohitse ja menimme syömään :D Siis oikeasti oli aivan mahtavaa syödä tavallisessa lounasravintolassa, koska se tarkoitti, ettei minun tarvinnut kotona yksin ihmetellä, mitä sapuskaa tällä kertaa taikoisi. Ruoka oli myös ihan hyvää ja sain koottua itselleni karpin annoksen. Tee ei ollut mitenkään erityistä, mutta menetteli.

Iltapäivä vierähtikin viimeisessä liikkeessä. Siellä meille tarjottiin kahvit ja pullat, enkä minäkään kieltäytynyt jälkimmäisestä. Hei, ilmainen on ilmaista ja aavistelin, ettei syömään päästäisi vielä pitkään aikaan uudestaan. Vertailimme useampaa autoa, joista yksi olisi ollut passeli hinnaltaan ja vuosimalliltaan, mutta sain siitä allergiaoireita. Istuin takapenkille ja saman tien alkoi nenä kutista. Kävimme kuitenkin koeajolla, mutta sitten alkoi olla jo hengitysoireita ja silmät kutisivat, joten... Noh, se auto jäi, mutta liike toimitti sen joka tapauksessa perusteelliseen puhdistukseen miltei heti, kun olimme asiasta ilmoittaneet. Hyvä niin, ehkä joku saa siitä vielä kelvollisen ajoneuvon itselleen. Veikkaisin, että edellinen omistaja on kuskaillut sillä ahkerasti joko kissaa tai koiraa, ellei jopa molempia.

Tuossa kohtaa ajattelin, että oli hyvä lähteä mukaan. Miehet kun eivät autossa huomanneet muuta kuin vähän karvaa penkeillä. Olisi ollut aika ikävää, jos olisivat päätyneet allergisoivaan autoon ja olisin joutunut kärsimään siitä vuosia.

Koeajoista puheen ollen... kävimme tosiaan useammalla autolla huristelemassa. Kolme niistä taisi olla hybridejä. Honda Jazz Hybrid tuli testattua, Toyota Auris Hybrid ja kaksin kappalein Toyota Prius Hybridejä, joista ensimmäinen tosiaan aiheutti minulle oireilua. Taisimme käydä myös Honda Civicillä ajelemassa, mutta se ei kaiketi ollut hybridi.

Ympäriinsä ajelun jälkeen suuressa lopputaistossa olivat jäljellä Toyota Prius Hybrid vuodelta 2010 ja Toyota Auris tältä vuodelta style editionina. Ihan bensavehje siis. Oikeasti se Prius oli aika makea. Tilaa riitti ja ajokokemus oli kuulemma erittäin miellyttävä (itse en sitä ajanut). Totuus kuitenkin oli, että siitä ilmeisesti puuttui jotain oleellisia lisävarusteita ja ajokilometrejäkin oli jo jonkin verran takana, luonnollisesti. Hinta oli Priukseksi kohtuullinen, mutta aika kallis kuitenkin. Toisekseen se on aika iso auto kahdelle hengelle.

Auris sen sijaan oli aivan uusi, ajokilometrejä se nolla. Sen sai niillä "kaikilla herkuilla" ja talvirenkailla, joissa on aluvanteet. Minulle nämä asiat eivät kauheasti sanoneet, mutta totta kai se on hyvä, että talvirenkaat tulivat mukana. Ja onpa siinä se USB-porttikin, jota toivoin. Tilaa on myös ihan riittävästi meidän tarpeisiin. Eli tosiaan tähän Aurikseen sitten päädyimme. Tiistaina M hakee sen töiden jälkeen eli kamalan kauan ei edes jouduta odottamaan. Väriksi tuli punainen, mistä myyjä jaksoi heittää läppää... on kuulemma sävy sävyyn minun hiusteni kanssa.

Että semmoista. Kukapa olisi uskonut, että minä kirjoittelen jotain autopostausta. Autot eivät ole koskaan kiinnostaneet minua mitenkään erityisen paljon eivätkä kiinnosta vieläkään. Arvostan kuitenkin sitä, että minun mielipiteeni huomioitiin hankinnassa. Lopullista päätöstä kahden auton välillä en tehnyt, en olisi edes osannut, mutta olen tyytyväinen M:n valintaan. Varmasti saadaan hyvä menopeli useaksi vuodeksi eteenpäin.

1. lokakuuta 2012

Opiskelua, jiiropeja ja autoja

Viikonloput menevät kamalan nopeasti. Olisin taas suonut sen olevan pidempi. Tietysti minullehan sille ei nyt pitäisi olla väliä, koska olen vapaalla joka tapauksessa, mutta totuus nyt on, että kotona on yksin tylsää. Viikonloppuna on kivempaa, kun M on minun kanssani.

Lauantaina tuli taas yhtä lentävä läntö japanin tunneille kuin viimeksikin. Emme ole vielä oppineet, että viikonloppunakin olisi joskus syytä liikkua vähän vilkkaammin. Ehdimme kuitenkin ihan ajoissa, mutta aika viimetipassa.

 Jotenkin siellä tunneilla on tietyssä mielessä ihanan kevyttä. Joutuu ajattelemaan ja pohtimaan, mites tämä nyt olikaan, mutta opiskelu ei tunnu opiskelulta. Tosin kertaustahan se meille onkin. Virheitä tulee, mutta ei se haittaa. Ja on kiva fiilis, kun tuntee taas osaavansakin jotain. Toisilla tunneilla on jatkuvasti se olo, ettei tajua ja on tyhmä, kun ei vain osaa. Luultavasti kyseinen kurssi on osaamistasooni nähden hieman liian vaikea ja tämä toinen taas vähän turhan helppo... mutta en silti halua vaihtaa kumpaakaan pois. Ei vain olisi motivoivaa vaihtaa siihen väliin, koska joutuisi käymään uusiksi täysin samat tehtävät kuin viime vuonna. Ei kiitos. Mieluummin uusia tehtäviä, vaikka toiset ovat kertausta ja toiset pikkuisen liian haasteellisia.

Toisekseen yritän lisätä haasteastetta itselle sillä, että nyt olen panostanut kanjeihin. Hiraganaharjoitukset ovat sinällään aika turhia, mutta kun pyrin kirjoittamaankin ne kanjeilla, tilanne on aivan toinen. On tullut huomattua, etten saa aikaiseksi kanjien kirjoittamista kanjien kirjoittamisen vuoksi... tiedättehän, sellaista ala-asteaikaista kirjainten opettelua "kirjoita A sata kertaa, niin osaat sen". A:n nyt vain oppii muistamaan ja tunnistamaan aika paljon nopeammin kuin vaikkapa 10-15 vetoa sisältävän kanjin. Valitettavasti olen liian laiska opettelemaan merkkejä tuolla tavoin... ja tuntuu, että vaikka vedot oppisikin, eivät merkitys ja lukutavat painu mieleen. Tekstin kirjoittaminen on siis hieman parempi tapa. Ehkä. Ainakin luulen niin.

Oman tekstin tuottaminen olisi luultavasti se kaikista paras tapa, mutta se on minulle todella työlästä. Minulla on työn alla ficci Nonon kadonneesta kupopähkinästä, mutta se etenee todella hitaasti. Jaksan työstää pari lausetta ja sitten on pakko tehdä jotain muuta, koska niiden rakentamiseenkin menee turkasen paljon aikaa... jos nyt ei käytä vain yksinkertaisia päälauseita. Mikäli saan kyseisen ficin joskus valmiiksi, saatan laittaa sen tänne blogiin. Ei se varmaan ketään suuremmin kiinnosta, mutta onpahan todistusaineistoa, että olen jotain edes yrittänyt tehdä oppimiseni eteen :D

Limbo. Kuvan otti: S-chan
Opiskelun vastapainoksi oli illalla sitten muuta ohjelmaa tarjolla. Meille tuli melkoinen määrä porukkaa viettämään peli-iltaa. Meillä on siis ollut jo parisen vuotta tällainen kiertävä peli-iltasysteemi. Se alkoi alkuperäisen japanin opiskeluryhmän pikkujouluista ja on siitä hieman kasvanut. Nykyisellään mukana on henkilöitä, jotka eivät kurssillamme ole ja henkilöitä, jotka ovat jääneet ryhmästä pois. Kiva porukka kaiken kaikkiaan :)

Peli-illat alkoivat Final Fantasy X:n pelaamisella, mutta viime aikoina peleissä on ollut paljon vaihtelua... ehkä siksi, etteivät Finalit kiinnosta aivan kaikkia. Tällä kertaa testasimme Tales of Graces f -peliä. Se vaikutti ihan hauskalta, mitä siitä nyt alkua hieman näimme. Puhuimme M:n kanssa, että se on voisi lisätä hyvin pitkälle ostoslistallemme. Sen jälkeen vilautimme Star Ocean 4:ää porukalle. M taitaa edelleen toivoa, että I-chan innostuisi sen pelaamisesta... eipä sillä, ei minuakaan haittaisi, jos edes joku kaveripiiristä sen pelaamaan. Se on oikeasti hyvä peli. Pitääkin muuten yrittää saada se loppuun, ennen kuin työt alkavat.

Pötyä pöytään. Kuvan otti: S-chan
I-chanilla oli mukana myös One Piece -peli, jota hän ei ollut vielä ehtinyt edes ottaa muoveista. Sekin sitten korkattiin illan aikana. Itse en ole kyseistä animea katsonut enkä ole siitä ollut erityisen kiinnostunut, joten sinällään peli ei minulle juonellisesti avautunut... varsinkaan, kun se ei tainnut alkaa ihan animen alusta. Pelityylillisesti se oli melkoista vihollisten kumoon mättämistä, ei siis sitä, mitä itse haen peleiltä. Voisin kuitenkin veikata, että jos animesarjasta ja tuon tyyppisistä peleistä tykkää, se kyllä uppoaa. Ainakin näytti toimivan pikkuveljelleni oikein hyvin. Omalle hankintalistalle ei nyt päätynyt, mutta enpä minä ole Naruto-pelejäkään jaksanut pelailla x)

Illan päätteeksi hylkäsimme jropet ja animepelit ja siirryimme pelaamaan Limboa. Tai no itse en kyllä pelannut, kun PC:llä pelaaminen ei vain taivu minulta... vaikka kyseisessä pelissä onkin kyllä todella yksinkertaiset kontrollit. Minä nyt vain olen konsolinaisia, sori.

Joka tapauksessa oli hauska seurata muiden selviytymistä... tai pikemminkin kuolemista. Olen joskus aiemminkin katsellut, kun M on kyseistä peliä pelannut. Puheet pitävät paikkansa, siinä voi kuolla erittäin monella eri tavalla ja pelin aikana myös kuolee todella monta kertaa. Tuonkin illan aikana päähahmo taisi heittää henkensä vähintään 70 kertaa, sekosin laskuissa joskus 30. kerran jälkeen xD

Koska viikonloppumme tuntuvat aina olevan täynnä ohjelmaa, ei sunnuntai tehnyt kaavaan poikkeusta. M:n vanhemmat tulivat meille ihmettelemään uusia parvekelaseja ja kahvittelemaan. Suunnitelmana oli myös lähteä autokaupoille, mutta nepäs eivät olleetkaan sunnuntaisin auki, joten tyydyimme sitten selailemaan autovaihtoehtoja netistä. Nyt kun M:n vanha asunto on myyty, uusi auto on hankintalistalla. En juurikaan ymmärrä autojen päälle, mutta osallistun silti päätöksentekoon, kun sitä kerran toivotaan. Osaanhan minä sanoa, mitkä värit sopivat minulle ja kuinka paljon takakontissa pitää olla tilaa jne.

Varsinaiset autokauppojen kiertelyt siirtyivät nyt tiistaille, jos M vain saa ylimääräisen vapaapäivän töistä. Itse toivoin vähän toisenlaista ohjelmaa, mutta onhan tämäkin asia ihan tärkeä. Voin tosin kuvitella, miten puuduksissa olen, kun koko päivä on kierretty ja vertailtu autoja toisiinsa. Sekin joka tapauksessa voittaa kotona nyhjäämisen, joten lähden mukaan jo pelkästään senkin takia, ettei tarvitse olla yksin.

Toivon silti, ettei autokaupoissa tarvitse ravata kovin monta kertaa, ennen kuin "se oikea" löytyy :D

Miten olisi kissabussi?