29. joulukuuta 2011

Vuosi 2011

 
 
Ystävät/ihmissuhteet

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? - Lähinnä ehkä uusia tuttavuuksia.

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? - Moniakin asioita, useimmat niistä liittyvät töihin.

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? - Kyllä.

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? - No, ainakin Halloween-bileet olivat oikein mahtavat, samoin niiden jälkeinen yö ja aamu. Ihania muistoja jäi myös 22.-23.12. Ihan parhaat pari päivää tässä kuussa.

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana? - En.

1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? - Sanoisin muuttuneeni. Tietyllä tavalla olen vähemmän arka ja ujo, vaikka nuo puolet ovat edelleen olemassa. En osaa määritellä, onko muutosta tapahtunut paljon vai vähän.

2. Oletko lihonnut? - En.

3. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana? - En muistaakseni.

4. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? - En. Vähän on mietinnän alla ottaa toinen lävistys korvaan, mutta saa nähdä, ehdinkö tämän vuoden puolella.


MUUTA:

1. Kuinka monta ihmistä olet suudellut vuoden aikana? - Yhtä, ellei pusuja lasketa tähän mukaan.

2. Oletko joutunut tappeluun? - En.

3. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana? - Joitain pieniä juttuja, joita en kuitenkaan ala tässä mainostaa.

4. Oletko juonut "perseitä"? - Riippuu, mikä lasketaan. Olin aika humalassa tuossa muutama viikko sitten, mutta en tiedä, onko se nyt sitten sitä, että on juonut "perseet"...

5. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin? - En.

1. Mitä teit vuonna 2011 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmin? - Olen.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi? - En tehnyt lupauksia, joten ei ollut mitään pidettävääkään. En tiedä, pitäisikö tällä kertaa tehdä.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi? - Ei.

4. Kuoliko kukaan läheisesi? - Ei.

5. Missä maissa kävit? - Pysyttelin Suomessa. Ehkäpä sitä joskus vielä pääsee ulkomaillekin...

6. Mitä haluaisit vuodelta 2012 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011? - Japanin matkaa.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011? - 28.10.2011.
 
8. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? - M:n <3

9. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? - En ala nimetä julkisesti.

10. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? - Muuttoon on mennyt suunnilleen kaikki säästötkin tässä...

11. Mikä albumi / kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2011? - GACKT - Vanilla <3

12. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? - Huomattavasti onnellisempi.

13. Lihavampi vai laihempi? - Laihempi.

14. Rikkaampi vai köyhempi? - Köyhempi.

15. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? - Olisi varmaan pitänyt opiskella ahkerammin... jotenkin ei ole voimavarat riittäneet nyt täyspainoiseen panostamiseen sillä saralla. Suomeksi: olen ihan pihalla!

16. ...entä vähemmän? - Ei nyt tule mieleen.

17. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? - En muuttaisi mitään.

18. Rakastuitko vuonna 2011? - Hmmm... ainakin ihastuin kunnolla. No, ehkäpä rakastuinkin ;)

19. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? - The Vampire Diaries ja Pretty Little Liars.

20. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? - En.

21. Paras musiikillinen löytö? - GACKT.

22. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? - Emt... ehkä I Can't Think Straight ja Pirates of the Caribbean 4.

23. Mitä teit syntymäpäivänäsi? - En tehnyt mitään erityistä. Pidin kyllä "bileet" edellisenä iltana.

24. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2011? - Töissä siistin asiallista, yleensä polvipituinen hame tai farkut ja joku kiva t-paita sekä neuletakki. Vapaalla sitten minihameita, röyhelöhameita, räväkämpiä paitoja jne.

25. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? - Kirjoittaminen, GACKT ja M.

26. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten? - GACKT.

27. Ketä kaipasit? - C:tä olen kaivannut aika paljon.

28. Kuka oli paras uusi tuttavuus? - En halua laittaa ihmisiä järjestykseen.


25. joulukuuta 2011

Meikkileikki

Jep, käytän aikaani taas meikeillä yms. leikkimiseen, vaikka voisin olla ahkera ja vaikkapa kirjoitella jotain. Tosin oli minun joka tapauksessa laittauduttava ihmisen näköiseksi tänään, koska olen tosiaan menossa miesystävän vanhempien luokse käymään. Miksei siis hoitaa hommaa perusteellisesti siinä samalla? Arkena ei ole yleensä aikaa kunnolliseen laittautumiseen, joten vapaalla tulee välillä innostuttua oikeasti.

Minulla on useampi kaveri, joka ei niinkään meikkaamisesta tai vastaavasta kamalasti perusta, mutta itse olen puuhaan jostain syystä tykästynyt. Ehkä olen pinnallinen tai turhamainen... en tiedä? Minusta on vain mukavaa puuhata meikkien ja hiustenlaittotuotteiden parissa aina silloin tällöin.

Mutta aloitetaanpa sitten perinteiset tylsät höpinät...

Tällainen peikko kömpi aamulla sängystä. Hiukset olivat kamalassa sotkussa eilisten kiharoiden jäljiltä ja naama kalpea, kuten minulla aina. Luonnollisilla punapäillä taitaa ylipäätään olla aika vaalea iho...

Kulmakarvani ovat alkaneet kasvaa takaisin ja ovat nyt aika kamalan näköiset, kun minulla ei ole meikkiä. Mietin vielä, nypinkö ne uudelleen pieniksi tyngiksi vai annanko kasvaa kokonaan takaisin. Minulla on ollut ajatuksena cossata Yuffieta vielä Desucon Frostbitessa, joten periaatteessa kulmakarvat pitäisi nyppiä. Tosin suunnitteilla olisi yksi toinenkin puku... pitänee tarkistaa vielä kuvista, vaatiiko sekin kulmakarvojen muokkausta vai ei, ennen kuin tekee mitään lopullisia päätöksiä asian suhteen.

Sain taiottua naamani taas näkyviin. Pitäisi varmaan värjätä taas kulmakarvat (kunhan olen päättänyt, mitä muuten teen niille) ja silmäripset, jotta ei näyttäisi täysin kummitukselta ilman meikkiä. Piirteeni eivät vain oikein erotu, huoh.

Mutta niin... tässä ei ole nyt mitään kovin ihmeellistä tehty. Käytin pronssinruskeaa luomiväriä kulmien piirtämiseen ja kultaista ja punaista luomiväriä silmiin. Lisäksi rajasin silmät mustalla rajaustussilla ja kajalkynällä. Käytin myös mustaa ripsiväriä.

Huulissa on vaaleanpunaista huulirasvaa. En käytä punia kuin todella harvoin, koska en vain pidä niistä. Sitä paitsi ne karkaavat kuitenkin, kun laitan jossain vaiheessa huulirasvaa päälle. Huulikiiltoja sen sijaan suosin toisinaan, koska ne ovat kosteampia kuin punat enkä tunne pakottavaa tarvetta käyttää niiden kanssa huulirasvaa.

 Huomatkaa muuten ihanat silmäpussit joka kuvassa :D Naamasta tosiaan näkee, että univelkaa on. Kaikesta hyvästä ja ihanasta huolimatta minulla on ollut aikamoista stressiä viime aikoina enkä ole nukkunut tarpeeksi. Havahdun aina iltaisin sänkyyn mennessä tiettyihin ajatuksiin ja ahdistukseen, yritän toki työntää ne syrjään, mutta se ei ole ihan helppoa. Ehkä tämä kuitenkin vielä joskus helpottaa.

Sitten takaisin asiaan. Harjasin eilisen kiharasotkut auki ja sain letin näyttämään inhimilliseltä. Tunnen kuitenkin tukkani ja tiesin, ettei se nättinä kauaa pysy, jos olisin jättänyt sen tuohon tilaan. En tiedä, mikä sitä vaivaa, mutta sillä on pakkomielteinen tarve muuttua kamalaksi pehkoksi noin puoli tuntia harjaamisen jälkeen. Ehkä en vain osaa käsitellä hiuksiani oikein, kun minulla on aina ongelmia niiden kanssa. Onneksi ne nyt hetken ovat taas kivan väriset, kun kävin väripurkilla aatonaattona.

Päädyin samaan ratkaisuun kuin jouluaattona ja laitoin kihartimen kuumentumaan. Hiukseni vaativat melkoisen määrän muotovaahtoa, vahaa ja lakkaa, että niissä saa mitään pysymään. Ylipäätään operaatio taisi imaista lähemmäs tunnin, kun ryhdyin puuhaan.

Kiharsin myös otsatukan, mutta se näytti aivan kamalalta, joten jouduin suoristamaan sen. Nyt se on ihan ok, toivottavasti vain pysyykin sellaisena. Toivon totisesti, että tänään keli pysyy pakkasen puolella. Joudun nimittäin kävelemään juna-asemalle, eikä kosteus tee koskaan kampauksilleni hyvää...

Mitäs muuta tästä kuvasta vielä... Kysyin kullalta, mitä minun pitäisi joulupäivänä laittaa päälle. Hän totesi vain jotain: "Eikös jouluna laiteta punaista päälle?" Selvä, punaista siis ainakin jonkin verran. Tosin mainittakoon nyt, että oikeasti herralle oli aivan sama, mitä puen, kunhan laitan silmälasit. Olisin laittanut ne joka tapauksessa, sillä haluan nähdä junassa, koska ollaan oikealla asemalla :D On silti kiva kuulla, että joku ajattelee minun näyttävän hyvältä lasit päässä, itse kun en ole niihin vieläkään täysin sopeutunut.

Ja näin... Nyt olen valmis suuntaamaan naapurikuntaan. Lasit on, punaista on ja näytän jopa ihmiseltä. Voin siis keskittyä oleelliseen eli uusien ihmisten tapaamisen jännittämiseen. Moni kavereistani ja tuttavistani ei jostain syystä usko, että olen tosi ujo ja hiljainen, mutta minä todellakin olen.

Minun on vaikea puhua vieraille ihmisille ja olen surkea small talkissa. Minulla pitäisi olla kädessä jokin lista sopivista puheenaiheista ja vielä lauseista, joilla keskustelun voi aloittaa. Ei auta, että kertaan niitä mielessäni, sillä ne pyyhkiytyvät pois, kun olen vieraassa seurassa. Aivoni vetäisevät errorin välittömästi.

Kyllä minä haluaisin olla sosiaalisesti lahjakas, mutta kun en vain ole! Tai siis olen siinä mielessä, että osaan kuunnella ihmisiä aidosti ja keskustellakin tutussa seurassa. Minulla vain menee yleensä tosi kauan, että pääsen siihen tilaan, jossa keskustelu onnistuu enkä siksi anna itsestäni kovin hyvää kuvaa ihmisille. Tämä on ongelma töissä, mutta myös vapaalla. Erityisesti omien ja miesystävän sukulaisten seurassa.

Minä vain jännitän ja menen lukkoon. En kykene olemaan se ihminen, joka oikeasti olen. Kaikkein pahinta on ehkä se, että saatan jopa änkyttää, jos joku kysyy minulta jotain. En tiedä, muuttuuko tämä asia koskaan. Ehkä se on vain ikuisesti osa minua.

No juu, se siitä valituksesta. Uskon, että tästäkin päivästä tulee oikein mukava ja jos ei muuta, selviän hengissä. On näistä ennenkin selvitty.

24. joulukuuta 2011

Jouluaatto

Joulukuu katosi jonnekin, se vain yksinkertaisesti meni. Elämä on ollut niin kiireistä, etten ole ehtinyt kunnolla tajuta ajankulua. Kun vihdoin potkaisin itseni liikkeelle, tapahtumat ovat suorastaan alkaneet vyöryä eteenpäin.

Nyt sitten ollaan jo jouluaattoillassa. Vietin viimeiset kaksi päivää hyvin tiiviisti oman rakkaan kainalossa, mikä onkin maailman paras paikka olla. Tämä on lyhyin joululomani vuosiin, mutta se on silti ollut tähän mennessä eittämättä parhaasta päästä. Torstai ja perjantai olivat ihanan rauhallisia ja hiljaisia päiviä. Emme tehneet mitään erityistä, vaikka toisaalta teimme paljonkin asioita. Silti minulla oli koko ajan sellainen olo kuin aika olisi pysähtynyt eikä maailmassa olisi ollut muita ihmisiä lainkaan. Epätodellista ja kaunista. Nautin äärettömän paljon siitä, ettei ollut kiire minnekään vaan saimme vain olla ja tehdä, mitä sattui huvittamaan.

Tämä aamu meni vielä samoissa merkeissä. Tosin ohjelmassa oli kinkun paistaminen ja puuron keittäminen. Ilokseni voin sanoa, että molemmat onnistuivat erinomaisesti. Sekä kinkku että puuro olivat todella herkullisia.

Myöhemmin kulta lähti omille vanhemmilleen ja minä suunnistin pari tuntia sen jälkeen omilleni pikkuveljeni kyydillä. Aatto meni hyvin perinteisellä tavalla. Paikalle tulivat myös pappani ja hänen avopuolisonsa. Mitään erityistä ei tehty, kunhan syötiin, juteltiin ja jaettiin lahjat. Tosin eipä sitä varmaan mitään ihmeellisempää ohjelmaa kaipaisikaan.

Lahjoja tosiaan tuli ihan kivasti. Kiitos vain kaikille, jotka muistitte minua. En odottanut oikeastaan mitään, mutta toki lahjoista aina ilahtuu ^^

Paperikääreistä paljastui tämmöistä kivaa:


- Sukkia
- Kaulahuivi
- Punaisia pyyhkeitä
- Punainen aluslakana
- Kaksi dvd-elokuvaa
- Karkkia
- Kynttilä
- Sakea
- Kaksi viinilasia

Huomenna jouluvietto jatkuu matkalla naapurikuntaan. Menen miesystävän vanhempien luokse ja olemme siellä  joulupäivän. Tapaan samalla myös hänen mummonsa ja tädin miehineen. Hieman jännittää taas uusien ihmisten tapaaminen, mutta pakkohan siitä on selvitä hengissä.

Illalla sitten pääsen myös antamaan kullalle hänen lahjansa. En malta odottaa :D Uskoisin lahjan olevan mieleinen, mutta tietysti täysin varma ei voi olla. Käytin kyllä paljon aikaa asian miettimiseen. Haluan ehdottomasti nähdä hänen ilmeensä, kun hän pakettinsa avaa.

Muutenkin toki odotan iltaa. Tiedän, että tässä vielä eletään kuherruskuukausivaihetta, mutta en anna tiedon häiritä pätkääkään. En vain nyt osaa kuvitella paljon parempaa tekemistä kuin oman kullan kainalossa nyhjäämisen. Anteeksi tylsyyteni ;)

17. joulukuuta 2011

Kotiutumista

Jotain pitäisi varmaan taas kirjoitella.

Tämä ensimmäinen kuukausi uudessa asunnossa on alkanut melkoisen mielenkiintoisissa merkeissä. Aikaa on mennyt paikkojen laittamisessa kuntoon ja ylipäätään etsiessä tavaroille sopivia paikkoja. Hyllytilaa tuntuu olevan liian vähän, joten jossain vaiheessa joku kaappi pitänee hankkia... tai vähintään tanko vaatteita varten. Muutenkin ostoslista tuntuu vain paisuvan (*vink vink* lahjoituksia otetaan vastaan ;D).

Tämän hetken lista:

- Ruokapöytä
- Sohvapöytä
- Mikro
- Työtuoli (itse olen ihan tyytyväinen, mutta toiselta taholta on tullut tästä napinaa)
- Sälekaihtimet olohuoneeseen
- Pimennysverho makuuhuoneeseen
- Uusia ruokailuvälineitä
- Siivilä
- Lusikkalaatikko

Luultavasti unohdin tuostakin jotain. Joka tapauksessa listalle tuntuu koko ajan tulevan lisää tavaraa nopeammin kuin ehdin mitään hankkia. Kaiken lisäksi minulla on leffoistakin aikamoinen lista kasassa ja pari sarjaakin haluaisin hyllyyn ostaa kirjoista nyt puhumattakaan. Kalliiksi tulee kyllä.

Ostoslista ei ole ainoa haasteellinen juttu. Nimeäni ei ole vieläkään vaihdettu oveen ja postilaatikkoon. Postit ovat kyllä tulleet perille, mutta olisi silti mukavaa, jos oman nimensä saisi näkyviin. Olen myös kysellyt parkkipaikkaa, mutta vastausta ei ole kuulunut. Täytynee soitella noista jutuista taas ensi viikolla.

Isoin ongelma olivat kuitenkin viemärit, jotka olivat ilmeisen tukossa. Jo melkein pari viikkoa sitten tein ilmoituksen siitä, etteivät ne vetäneet. Viime sunnuntaina kävi niin, että kylpyhuoneen viemäristä alkoi tulvia vettä lattialle. Näky ja haju olivat varsin mielenkiintoisia.

Uudesta vikailmoituksesta huolimatta sain odottaa aina torstaihin asti, ennen kuin putkimies soitti minulle ja kertoi tekevänsä asialle jotain. En tiedä tarkkoja toimenpiteitä tai vikaa (olin töissä enkä ehtinyt keskustella pitkään puhelimessa), mutta ainakin wc-pönttö irrotettiin ja viemäriä roplattiin kylppärissä. Ilmeisesti myös jossain toisessa asunnossa oli tehty samoja juttuja. Onneksi putkimies ei jättänyt jälkeensä kauheaa sotkua.

Nyt viemärit ovat taas vetäneet normaalisti, mutta pienen epäilyksen tapahtunut silti jätti. Täytynee tarkkailla tilannetta. Toivotaan nyt kuitenkin, että ongelma on poistunut.

Kaikesta huolimatta olen saanut tosiaan asunnon ihan kivaan kuntoon. Paikkojen laittaminen on ollut jopa mukavaa, vaikken siivousintoilija olekaan. Olen nyt laitellut julisteet seinille, matot lattioille sekä kirjat, leffat ja pelit hyllyyn. Osa tavaroista vielä seilaa vähän siellä sun täällä, kun oikeaa paikkaa ei ole löytynyt, mutta ehkä nekin asettuvat aikanaan.

Elektroniikkapuoli on jo ihan mukavasti kunnossa. Mikro puuttuu vielä, mutta sen kanssa minulla ei ole mitään kiirettä. Ruokaa voi lämmittää hellalla ja uunissakin siihen saakka, että saan kyseisen laitteen hankittua. TV ja PS3 tosiaan löytyvät jo enkä tehnyt kummankaan kanssa konkurssia. Pikkuveli lahjoitti minulle voittamansa konsolin ja TV:n sain ostettua kohtuulliseen hintaan (tosin en ole vielä maksanut sitä, mutta kuitenkin).

Tänään on tarkoitus pitää tuparit ja pikkujoulut yhtä aikaa. Kohta pitäisi ryhtyä leipomaan joulutorttuja ja pipareita, mitä ei olekaan taas tullut tehtyä aikoihin. Pipareita en ole tehnyt vuoteen tai pariin, torttuja on kyllä tullut valmistettua joka vuosi sen jälkeen, kun vanhemmilta muutin.

Illasta tulee varmaan mukava. Ainakin luvassa on hyvää seuraa ja evästä, niillä pääsee jo pitkälle :)

10. joulukuuta 2011

Elämä (?)

Ei ole tullut hetkeen kirjoitettua tänne mitään. Miksikö? Luulen, että minulla on elämä, pelottavaa. En ole oikeasti juurikaan ehtinyt istua koneella naputtelemassa edes blogia, koska olen ollut menossa ihan koko ajan tai sitten vain tekemässä järjestely- ja muita hommia. Pikku hiljaa alan jo kaivata rauhallisia koti-iltoja ilman mitään ohjelmaa.

Tässä nyt tiivistelmä, mitä oikein on tapahtunut lähiaikoina:

- Erosin pitkäaikaisesta avomiehestä
- Aloitin uuden suhteen
- Aloitin uuden työn
- Muutin uuteen asuntoon

Tuossa ovat tärkeimmät pointit, mutta myös paljon muuhun on mennyt aikaa. Eroa, sen syitä ja seurauksia en lähde tässä erittelemään. Olen ne päässäni käynyt läpi riittävän monta kertaa, joten koen olevani sinut asian kanssa. Muista jutuista voisin pari sanaa sanoakin.

Aloitetaan uudesta työstä. Marraskuussa olin pari viikkoa työvalmennuspäällikön assistenttina, tätä nykyä olen sitten työvalmennuspäällikkönä. Kyseessä on tosin vuorotteluvapaan sijaisuus, joten ihan loppuelämän pestiä en ole saanut. Hyvä kuitenkin, että edes jotain.

Uusi työ luonnollisesti jännittää ja stressaa jonkin verran. En osaa tai tiedä vielä kaikkea, ylläreitä tulee oikeastaan päivittäin ja tilanteet vaihtuvat lennossa. Kaikkea ei pysty mitenkään ennakoimaan eikä minulla ole vielä minkäänlaisia rutiineja perusasioiden hoitamiseen. Uskoisin kuitenkin, että pääsen työhön vielä kunnolla sisään ja saan sijaisuuden hoidettua ihan hyvin. Sitä sitten en tiedä, mitä sen jälkeen ryhdyn puuhaamaan.

Kuunvaihteessa alkoi myös uusi elämä uudessa asunnossa. Muutto meni todella kivuttomasti, koska meillä oli kymmenen hengen ahkera porukka kantamassa tavaroita. Kiitos vain kaikille avusta. Tavaroiden järjestelyyn on mennyt paljon aikaa ja hankintoja olen joutunut tekemään enemmän kuin osasin aavistaa, joten rahatilanne on myös tiukempi kuin ennakoin. Ehkä sekin vielä helpottaa.

Hankintalista on edelleen pitkä, mutta en edes yritä tässä kuussa ostaa kotiin mitään. Tammikuussa laitan muutaman jutun hankintaan, loput sitten pitkin kevättä sitä mukaa, kun varaa on.


Mitäs vielä? Se uusi suhde ilmeisesti. Mainittakoon sen verran, että japanin tunneilla tutustuin jo 2,5 vuotta sitten erääseen varsin mielenkiintoiseen tapaukseen (en tosin tiedostanut heti tuota mielenkiintoisuutta), jonka kanssa nyt sitten ollaan sellaiset 1,5 kuukautta liikuttu aika tiiviisti yksissä. Voisin joskus paremmalla ajalla kirjoitella löpinää siitä, kuinka seminörttityttö saa miestä. Nyt en valitettavasti ehdi. Tämä oli vain tällainen pieni pintaraapaisu viime hetken tapahtumiin.