6. marraskuuta 2011

Kun ei huvita olla yksin...

Hajottaa jotenkin yksin hengaileminen kotona. En haluaisi tehdä sitä nytkään, mutta olen liian väsynyt ja maha on liian kipeä, että viitsisin lähteä mihinkään. Toisekseen en tiedä, mihin menisin. Alkaa jo tökkiä sekin, etten ole nähnyt kauempana asuvia kavereita aikoihin. Olin ehtinyt tottua siihen, että nähtiin ainakin kerran kuussa, mutta nyt on ollut todella pitkä tauko. Tuntuu, että jotain oleellista puuttuu.

Onneksi on kavereita täälläkin. Tarkoitus ei ole missään nimessä väheksyä heitä. Minulta olisi luultavasti jo poksahtanut pää, jos heitä ei olisi. Kaipaan kuitenkin myös muita kavereitani ja ystäviäni. Olo on nyt jotenkin eristetty, kun ei ole varaa matkustella enkä voi kutsua tännekään ketään.

Pyrin täyttämään päiväni jollain tekemisellä. Eilen siivoilin parveketta ja pesin pyykkiä... ja kopioin tiedostoja tietokoneelta toiselle. Olisi tarkoitus piakkoin asennella Windows uusiksi tähän koneelle, joten tiedostot piti toki kopioida turvaan siksi aikaa.

Satuin myös huomaamaan, että eräs entinen työkaveri oli heittänyt yleisen kutsun miehensä bändin keikalle Naamakirjassa. Hetken mietin, jaksanko raahautua mihinkään, mutta kun vaihtoehtona oli yksinäinen koti-ilta, päätös oli lopulta aika helppo. Siispä suihkun kautta meikkaamaan ja pukeutumaan. Keikka alkoi seitsemältä ja ehdin sinne oikein hyvin.

Oli aika vinkeä fiilis, kun astuin baariin. En ollut käynyt siellä aiemmin, mutta osasin aavistella, ettei se ole mikään pintaliitopaikka. Olin tietysti pukeutunut ja meikannut normaaliin tyyliini, vaikka kyseiseen paikkaan olisi yhtä hyvin voinut marssia vaikka tuulipuvussa, kuten monet olivat tehneetkin. Farkutkin olisivat käyneet, mutta kun olen minä... ei baariin lähdetä housuissa, hame pitää vähintään olla x)

No niin siis. Astuin tosiaan baariin ja näin, miten päät kääntyivät ja katseet keskittyivät hetkeksi vain minuun. Muutaman miehen ilme oli varsin mielenkiintoinen. Joku toivotti jopa hyvää iltaa ja ohjasi minut ystävällisesti baaritiskin suuntaan. En ole sellaisia katseita saanut hetkeen. Hämmentävää kyllä, ne tuntuivat vain hyvältä, eivät kiusallisilta. Kukaan ei yrittänyt mitään, kunhan katselivat kauempaa ja kohtelivat kivasti. Vau.

Hain itselleni juomista ja tungin itseni aivan bändin "esiintymislavan" eteen istumaan. Hetkeä myöhemmin entinen työkaverinikin ilmestyi paikalle ja silmin nähden ilahtui, kun huomasi minun saapuneen. Istuimme sitten sen illan kahdestaan ja fiilistellimme musiikkia. En tunnistanut puoliakaan bändin soittamista biiseistä, vaikka covereita olivatkin, mutta ei se haitannut. Rock uppoaa lähes aina ja seura oli hyvää, joten mikäpä siinä oli ollessa.

Pari muutakin entistä työkaveria sattui samaan baariin ja kävi moikkaamassa meitä. Suurimman osan ajasta istuimme silti kahdestaan ja juttelimme bändin taukojen aikana. Keikan jälkeen kaveri heitti minut kotiin ja lupasi kutsua mukaan toistekin :) Bändiin voi halutessaan tutustua vaikkapa tämän blogin kautta.



Muistin jälleen, miten paljon pidänkään livekeikoista, vaikka tämä oli hyvin erilainen verrattuna niihin, joilla yleensä käy. Kamalasti houkuttelisi 19.11. oleva Ajattaran ja Turmion kätilöiden keikka, mutta ihan niin innokas keikkailija en ole, että yksin lähtisin sinne. Saapa nähdä, jääkö sitten kokonaan välistä.

4. marraskuuta 2011

Katoavainen aika

Viikko vierähti ihan tässä huomaamatta. Työttömäksi ihmiseksi olen käsittämättömän kiireinen, ei ole ollut ongelmia keksiä tekemistä. Yksi ystävistäni joutui muuttamaan todella lyhyellä varoitusajalla, joten menimme sitten auttamaan häntä hommassa.

Maanantai hujahti todella nopeasti, kun siivosimme hänen vanhaa asuntoaan hiki hatussa. Vaikka onkin perussiistiä, niin näköjään sitä siivottavaa riittää. Pakattavaakin oli, koska hän ei ollut ehtinyt varautua muuttoon etukäteen.

Väsähtäneet muuttoapulaiset maanantaina. Kuvan otti: Sakura

Tiistaina oli sitten varsinainen muuttopäivä. Aamuyhdeksäksi raahasin itseni ystäväni luokse ja jatkoimme siivous- ja pakkausoperaatiota. Puolilta päivin haimme vuokrapakun ja kävimme moikkaamassa vuokranantajaa, joka ilmeisesti luuli meitä pariskunnaksi. Sitä on sattunut jostain syystä viime aikoina kovin paljon, vaikkei meillä todellakaan ole mitään juttua :D

Kun kiersimme katsomassa talon yleisiä tiloja vuokranantajan kanssa, löysimme vinttikomerosta jotain hyvin mielenkiintoista. Joku oli jemmannut sinne hautakiven. Kyllä, ihan oikeasti hautakiven! Kyseessä oli jonkun 1943 kuolleen naisen kivi. Ihmettelimme sitä aikamme ja vuokranantaja lupasi myöhemmin toimittaa sen pois. En vieläkään kykene tajuamaan juttua. Talo on rakennuttu 60-luvulla, joten kiven on melkeinpä päätyä sinne hautausmaan kautta. Onko edellinen asukas sitten harjoittanut jotain hyvin kyseenalaisia toimia? Paha sanoa.

No, joka tapauksessa. Jätimme kiven omaan arvoonsa ja kävimme hakemassa avaimetkin kyseiseen kämppään. Sen jälkeen alkoi uurastus, joka ei tuntunut loppuvan koskaan, kun kannoimme tavaraa asunnosta autoon ja sen jälkeen toiseen asuntoon. Käväisimme myös hakemassa yhden hyllyn minun luotani ja ostamassa pyykinpesukoneen.

Kun kuuden paikkeilla pääsimme vihdoin syömään, ruoka oli parempaa kuin aikoihin. En muista, mikä olisi hetkeen maistunut yhtä hyvältä. Valitettavasti ruokatauon jälkeen urakointi muuton parissa jatkui vielä puoli kymmeneen asti. Iltakymmeneltä olin vihdoin kotona ja totaalisen uupunut. Onneksi ircissä oli ihmisiä piristämässä iltaani.

Keskiviikkona otinkin sitten hieman rauhallisemmin ja kävin päivällä vain kaupassa. Muuten makoilin kotona neljään, kunnes lähdin viettämään peli-iltaa hyvässä seurassa. Pelien pelaaminen tosin jäi, mutta tuli ainakin katsottua hyvä elokuva ja nukuin pitkästä aikaa erittäin hyvin.

Torstai meni huitoessa ympäriinsä. Hirveällä kiireellä raahasin itseni tekemään vuokrasopimusta, minkä jälkeen shoppailin ystäväni kanssa kaikenlaista pientä tarpeellista. Piti ostaa muun muassa pihaharja. Etsimme myös shimapantsuja, mutta oikeanlaisia ei näytä tavallisista kaupoista saavan. Sääli, meitä animelapsia ei selkeästi ymmärretä :D

Kävimme syömässä Rossossa ja sitten oli jo kiire kotiin tekemään japanin tehtäviä. Minunhan oli tarkoitus tehdä ne jo sunnuntaina, mutta sitten tekeminen jotenkin jäi, enkä jaksanut maanantaina tai tiistaina... ja keskiviikkonakin oli muuta ohjelmaa. Tuskailin tehtävien kanssa tosissani enkä saanut kaikkia todellakaan tehtyä ennen tunteja.

Tunneilla oli kivaa, jutun taso nyt oli taas, mitä oli, mutta niinhän se on aina. Myös ilta tuntien jälkeen oli oikein mukava ja rentouttava. Tuli käytyä saunassakin ensimmäistä kertaa sitten heinäkuun. Teki erittäin hyvää, varsinkin kun lihakset olivat aika rasittuneet alkuviikon ahkeroinnista.

Tänään minulla ei ole ihmeempää ohjelmaa luvassa, mutta ehkäpä keksin jotain kivaa. Huomenna olisi tarkoitus siivota parveketta ja sunnuntaina saatan lähteä äidin kanssa moikkaamaan isotätiäni. Eli tekemistä kyllä riittää ehkä yli oman tarpeenkin ;D