27. kesäkuuta 2017

Lukupäiväkirja 15/2017: Taken for the Alien Prince





Ruth Anne Scott - Taken for the Alien Prince


Törmäsin netissä kesäiseen e-kirjalahjoitukseen, josta löytyi oma osio spefille ja paranormaaleille romansseille. Mukaan nappasin sitten lyhytromaanin Taken for the Alien Prince (ja pari muuta, joista ehkä joskus tulee blogiin juttua). 

Tarinan päähahmo on pakomatkalla, mutta ei muista, mistä ja minkä takia. Hän vain juoksee päättömästi eteenpäin tuntemattomassa ympäristössä, kunnes lopulta jää uudestaan kiinni. Hänet kuljetetaan salaperäiseen palatsiin, jossa hänelle kerrotaan, että hänet on haettu Maasta huolehtijaksi kyseisen planeetan nuorimmalle prinssille. Huolehtija on käytännössä nimitys prinssien orjapuolisoille, joiden tehtävä on toteuttaa näiden miesten kaikki toiveet.

Tukholmasyndrooma kehittyy varsin nopeasti. Komea ja hyvätapainen prinssi saa sieppauksensa anteeksi ja päähenkilö alkaa lämmetä hänelle. Vaikka prinssi lopulta palauttaa hänelle muistot menneisyydestä, ei hän koe minkäänlaista tarvetta palata entiseen elämäänsä (vaikkei se edes ollut erityisen kurjaa) tai ottaa yhteyttä läheisiinsä. 

Palatsin elämä ei ole huolehtijoille kovin turvallista, sillä suurin osa prinsseistä käyttää hyväkseen siepattuja naisia ja myös hankkiutuu näistä eroon brutaalilla tavalla kyllästyttyään leikkikaluunsa. Nuorimmainen on kuitenkin erilainen ja kohtelee huolehtijaansa arvostuksella, joten hän voittaa isänsä suosion ja saa valtakunnan itselleen. Muut prinssit vähän paukuttelevat ovia, mutta suurempaa draamaa ei synny. Kaikki elävät elämänsä onnellisina loppuun saakka.

En yleensä spoilaa tarinoita näin perusteellisesti, mutta... jotenkin tämä nyt suorastaan huusi sitä. Tarina oli vähän kuin aikuisten satu, jossa mehustellaan eksoottisella miehellä ja parilla eroottisella kohtauksella. Lopussa vielä paha saa palkkansa ja kaikki kääntyy hyväksi. Hahmojen psykologiseen puoleen ei sukelleta kovinkaan syvälle vaan tapahtumat ikään kuin liukuvat pisteestä toiseen. 

Tuskinpa tarinan on tosin tarkoituskaan olla kovin vakava ja käsitellä vaikkapa sieppauksesta aiheutuvia traumoja. Se on tarkoitettu kevyeksi eroottiseksi viihteeksi... joskin mielestäni siinä tapauksessa se olisi nautittavampi ilman sieppauskuvioita ja väkivaltaisia prinssejä, jotka kuitenkin varastavat huomion pääparin välisestä kemiasta.

23. kesäkuuta 2017

Missä sydän: prologi ja kansikuva

Eilen julkaisin juhannuslahjana ilmaisen novellin ja lupailin, että myös tänään on jotain jännittävää tulossa. No, nyt sitä sitten olisi tarjolla. Minua Twitterissä ja Instagramissa seuraavat ovatkin jo ehkä vähän saaneet vihiä, mitä on tekeillä, vaikka blogin puolella en ole kovin paljon vielä uutukaista mainostanut.

Kuva: Elli Hytti
Nimittäin tuloillaan on uusi kirja! Kyllä, jo toinen tänä vuonna (tai kolmas, jos antologiaan osallistuminen lasketaan mukaan). Tavoitteena on saada tarina julkaistua heinäkuun aikana.

Missä sydän on ollut sellainen vähän salainen projekti, josta en alkuun uskaltanut puhua juuri kenellekään. Yksi kaveri ja M tiesivät, muuten olin ihan hiljaa. Kunnes sitten kansitaiteilija eli Elli Hytti tuli kuvioon mukaan. Siinä vaiheessa jo kolme ihmistä tiesivät kuumottavan salaisuuteni.

Kerron kansitaideasioista erillisessä postauksessa myöhemmin lisää. Tässä vaiheessa haluan vain kiittää Elliä hyvästä työstä. Taas kerran minulla on ollut ilo ja kunnia tehdä yhteistyötä mahtavan tyypin ja lahjakkaan taiteilijan kanssa.

Tässä sen sijaan lyhyt kuvaus Missä sydämestä:

Luvia Melek on lähetetty ihmisten maailmaan suorittamaan viimeistä serafiopintoihinsa kuuluvaa harjoittelua. Hän saa tehtäväkseen toimia kirjailija Lis Bellon assistenttina ja samalla harjoitella ihmisten suojelua sekä opiskella ihmisten elämää.
Rouva Bello on määrätietoinen työnantaja, mutta hänellä tuntuu olevan Luvian suhteen jotain muutakin mielessään. Luvia ei tiedä, miksi hänen sydämensä käy ylikierroksilla ja puna pyrkii poskille rouva Bellon seurassa yhä useammin. Serafienhan ei pitäisi kokea samanlaisia tunteita kuin ihmisten.
Samaan aikaan Luvian paras ystävä alkaa tapailla epäilyttävää miestä. Luvia joutuu kyseenalaistamaan kaiken ihmisistä ja serafeista oppimansa ja miettimään uudestaan, mikä on oikein ja mikä väärin.

Mikäli kiinnostuit tarinasta, voit nyt napata sen prologin luettavaksi ennakkoon. 



22. kesäkuuta 2017

Juhannuslahja lukijoille: ilmainen novelli

Jouluna en lahjoja ehtinyt jaella eikä joulukalenteriakaan tullut viime vuonna kirjoitettua. Nyt kuitenkin haluan tarjota lukijoille juhannuslahjana ilmaisen novellin.


Kirjoitin Kitarakorun ja ponnarin alun perin vuonna 2008. Se sai alkunsa parista suomalaisesta naimisiinmenoa käsittelevästä iskelmästä. Novelli ei ole tällä kertaa fantasiaa, mutta uskoisin sen viihdyttävän, jos yleisesti kirjoitustyylistäni tykkää.

Tämä nyt tarjoamani novelli ei kuitenkaan ole tuo alkuperäinen vaan siitä tehty uusioversio. Se siis tarjoaa jotain uutta teillekin, jotka olette sen kenties joskus aiemmin lukeneet.

Novelli löytyy alta, mutta halutessasi voit myös ladata sen PDF-tiedostona vaikkapa puhelimeesi tai tablettiisi juhannusreissulle mukaan.

Latauslinkki: Kitarakoru ja ponnari

Muita lyhyitä tarinoitani löydät kotisivuiltani.

Huomenna tarjoan vielä pienen julkistuksen ja toisen juhannuslahjan, joten kannattaa tulla silloinkin kurkistelemaan blogin puolelle!

Kitarakoru ja ponnari


Harry Potter -haaste

Löysin netin syövereistä Harry Potter -haastekysymyssetin ja tottahan siihen oli pakko tarttua. Siinä on luultavasti sellainen fandomi, josta en tule koskaan täysin päästämään irti enkä kyllä koe siihen tarvettakaan. Pottereista on aina kiva puhua.

Harry Potter -haaste


1. Mikä on lempikirjasi?

Azkabanin vanki ja Puoliverinen prinssi. En osaa valita näiden kahden väliltä vaan kumpikin kiehtoo yhtä paljon.

2. Mikä on lempielokuvasi? 

Tämä on vaikeampi... ehkä kuitenkin joko kaksi ensimmäistä (Viisasten kivi ja Salaisuuksien kammio) tai Puoliverinen prinssi. Elokuvissa on hyviä puolia, mutta niissä on myös paljon asioita, jotka töksähtävät. On niitä silti mukava katsella, mutta suoraa suosikkia en oikein osaa nimetä.

3. Mistä kirjasta pidit vähiten?

Feeniksin killasta. Kun se aikoinaan ilmestyi, se tuntui parsivan tarinaa kokoon vähän sieltä ja tuolta, yhdistelevän langanpätkiä. Kokonaisuus jäi minulle sen takia sekavaksi, enkä lisäksi pitänyt ollenkaan kiukuttelevasta teini-Harrysta. Olihan hän uskottavasti kirjoitettu, mutta repi hermojani vähän liikaa.

Myöhemmin kun luin kirjan uudestaan, se tuntui paremmalta. Ensivaikutelmasta on silti hankala päästä eroon.

4. Mistä elokuvasta pidit vähiten?

Azkabanin vangissa, mikä voi kuulostaa hassulta, kun se kuitenkin on toinen suosikkikirjoistani. Tosin väitän, että syy on juurikin siinä. Kahdelta ensimmäiseltä elokuvalta en odottanut läheskään niin paljon kuin kolmannelta. Halusin nähdä visuaalisessa muodossa sen, mitä olin lukiessa nähnyt pääni sisässä. Eihän se tietenkään toteutunut vaan leffa oli väärä värimaailmaa myöten, joten väistämätön pettymyshän siitä tuli.

Nykyisin suhtaudun elokuvaan neutraalimmin, mutta en silti pidä siitä erityisen paljon. Se näyttää edelleen jollain tapaa väärältä.

5. Mikä sai itkemään elokuvissa/kirjoissa?

Monet kuolemat, mutta erityisesti Hedwig. Ja ehkä vähän Dobbykin, vaikken edes koskaan erityisemmin pitänyt kyseisestä tontusta.



6. Jos voisit seurustella kenen tahansa hahmon kanssa, kuka se olisi?

Luna Lovekiva! Luna on ihanasti outo ja uskoisin viihtyväni hänen seurassaan erinomaisen hyvin. Sen lisäksi hän älyttömän suloinen ja söpö, sellainen halattava ja paijattava eli aivan ihana.

7. Kuka on lempihahmosi? 

Kyllähän se varmaan edellä mainittu Luna on. Pidän kuitenkin myös Ginnystä ja Hermionesta hyvin paljon ja aikuisosastolla Minerva McGarmiwasta ja Sibylla Punurmiosta. Kaikki mainitut ovat omalla erilaisella tavallaan vahvoja naishahmoja.

Kun luin kirjoja ensimmäisiä kertoja, tykkäilin tosin aika paljon Dracosta ja Siriuksesta. He ovat edelleen ihan kivoja hahmoja, mutten ole heistä enää samalla tavalla innoissani (paha poika -syndrooma on päästänyt minusta ehkä irti... ehkä?).

8. Kenestä hahmosta pidät vähiten? 

Kotitontuista. En tiedä, mikä tontuissa tökkii, mutta en vain pidä heistä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kannattaisin tonttujen oikeuksien polkemista. Voisin henkilökohtaisista tuntemuksistani huolimatta osallistua Hermionen perustamaan S. Y. L. K. Y. -yhdistyksen toimintaan.

9. Lempiquote?

"Don't worry. You're as sane as I am."

10. Quote, josta pidät vähiten?

Tähän en osaa vastata. Mitään erityistä inhokkilainausta ei ole jäänyt mieleen.



11. Mikä suojeliuksesi olisi?

Pottermoren mukaan suojeliukseni on mäyrä. En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut mäyristä, joten en osaa sanoa, olisiko se minulle oikeasti sopiva suojelius. Jos valita saisin, voisin haluta suojeliukseksi pöllön tai sitten jonkin kissaeläimen.

12. Minkä muodon mörkö ottaisi edessäsi?

Harmaan alienin, jolla on suuret mustat silmät. Eikä puhutakaan sitten tästä jutusta enempää.

13. Haluaisitko mieluummin saada seljasauvan, elpymiskiven vai näkymättömyysviitan?

Näkymättömyysviitta olisi päheä! Sen avulla voisi pysytellä pois näkyvistä, kun ei halua kohdata joitain ihmisiä ja pääsisi myös livahtamaan paikkoihin, jnne ei normaalisti voi mennä.
 
14. Missä tuvassa olisit?

Korpinkynnessä ehdottomasti. Se tupa tuntuu hyvinkin vahvasti omalta nykyisin, vaikka aiemmin koin kuuluvani luihuiseen. En osaa tarkemmin selittää, mikä muutos itsessä on tapahtunut, mutta nyt vain kallistun sinne korpinkynnen puolelle.

15. Jos olisit huispausjoukkueessa, missä asemassa pelaisit?

Todennäköisimmin en kyllä pelaisi, koska en ole kaksinen jästiurheilussakaan. Jos minut kentälle kuitenkin työnnettäisiin, haluaisin ehkä pelata etsijänä.



16. Mikä olisi lempioppiaineesi? 

Ääk... tämä on vaikea! Pimeydenvoimilta suojautuminen kiehtoo, mutta astrologia, ennustaminen, liemet, yrttitieto, taikaeläimet ja taikakausien historiakin (ei ehkä Binnsin opettamana) ovat kiinnostavan kuuloisia. Ehkäpä toivoisin Hermionen tapaan voivani opiskella kaikkea.

17. Jos voisit herättää yhden hahmon henkiin, kuka se olisi?

Hedwig. Monet kuolemat olivat traagisia, mutta Hedwig kolahti pahiten. Piti oikeasti jättää kirja hetkeksi kesken.

18. Mikä tekisit työksesi taikamaailmassa? 

Olisin kirjailija varmasti sielläkin. En kuitenkaan ottaisi mallia Gilderoy Lockhartista... joten en varmaankaan pääsisi koskaan Me Noitien kanteen.

19. Jos voisit tavata kenet tahansa näyttelijöistä, kuka se olisi?

Ehkä Alan Rickmanin, mutta se nyt ei ainakaan ole mahdollista.

20. Olitko tyytyväinen loppuun?

En silloin aikoinaan pitänyt 19 vuotta myöhemmin -osiosta, koska olisin halunnut avoimemman lopun. Mielestäni kirjan olisi voinut jättää sitä edeltävään lukuun.

Nykyisin tuo lopetus tuntuu minusta kuitenkin sopivalta. Se summaa kaiken yhteen ja todella lopettaa tarinan. (Vaikkei sitten lopulta lopetakaan, mikäli laskee Kirotun lapsen osaksi kaanonia.)

21. Paljonko Harry Potter merkitsee sinulle?

Vietin Pottereiden parissa ison osan nuoruudestani, käytännössä kasvoin yhdessä Harryn kanssa. Lisäksi kirjat pitivät ikävimpinä vuosina mielen pois kurjista asioista ja antoivat toivoa paremmista päivistä. Siinä mielessä voisin sanoa, että Harry Potter merkitsee minulle hyvinkin paljon.